olen erittäin huolissani...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :´(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
´

:´(

Vieras
Minunh 9v poikni pelkää nukkumaan menoa. Illat on ihan kamalia. Poikaa alkaa koskea vatsaan, häntä kuulemma jännittää ja pelottaa. Yleensä ei osaa kertoa mitään syytä peloilleen, mutta joskus kertoo nähneensä painajaisia joissa vanhemmat kuolee ja se pelottaa häntä. Kyseessä on erittäin herkkis poika, ollut sitä aina, jopa ongelmaksi saakka... Nyt olen huolissani, niin että rintaani ottaa. Ei ole normaalia että 9-vuotiasta lasta nukkuminen ahdistaa noin paljon! Poika nukkuu aivan liian vähän, yleensä nukahtaa vasta yhdentoista aikaan, sänkyyn menee kasin ja ysin välillä. Siellä se kääntyilee, ahdistuu ja kelaa vaan sitä että apua hän ei saa unta, se kulkee sillä mantran lailla päässä. Vähän väliä se huutaa hätääntyneenä sängystään "äiti, apua mä en saa unta"

Ollaan kokeiltu ties mitä. Tokalla luokalla hänellä oli tätä samaa, mutta se meni ohi, nyt taas palannut. Koulussa kaikki pitäisi olla ok, samoin kotona kaikki on hyvin. Poika on muuten iloinen ja reipas kolmasluokkalainen, mutta illat pelottaa sitä. Tai ei niinkään illat vaan se nukkuminen, se ettei hän saa unta.
 
ota poitsu viekkuun, jos siitä saisi hiukan apua.
mulla oli 10vuotiaana kans tosi erikoisia pelkotiloja, äitin kainalossa oli turvallista vielä niinkin isona ja sain nukuttua muutaman yön kunnolla, johan alkoi sitten uni tulla omassakin sängyssä
 
Auttasko jos lukee jotain mukavaa ja ei-jännää sängyssä? Kuuntelee satukasettia/musiikkia? Istut tovin vieressä, silität ja kerrot että kaikki hyvin, ei haittaa ettei heti nukuta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vinkkinä alkuun:
ota poitsu viekkuun, jos siitä saisi hiukan apua.
mulla oli 10vuotiaana kans tosi erikoisia pelkotiloja, äitin kainalossa oli turvallista vielä niinkin isona ja sain nukuttua muutaman yön kunnolla, johan alkoi sitten uni tulla omassakin sängyssä

juu, poika on saanut olla viekussa. Niinä öinä on nukkunutkin hyvin, mutta heti kun siirtyillään takaisin omaan sänkyyn, sama homma alkaa alusta.

Tänään poika meni ihmeen reippailla mielin sänkyyn. Juuri äsken. Sanoi iloisesti että "äiti, kato mua! mua ei pelota yhtään" :) Ai, se oli ihanaa kuultavaa korvilleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Auttasko jos lukee jotain mukavaa ja ei-jännää sängyssä? Kuuntelee satukasettia/musiikkia? Istut tovin vieressä, silität ja kerrot että kaikki hyvin, ei haittaa ettei heti nukuta?

joo, näitäkin on tehty. poika yhdessä vaiheessa piirteli sängyssä, yhdessä vaiheessa luki. ja tosiaan minä olen istunut lähes joka ilta viekussa, sanonut ettei uni aina tule heti, ettei sitä tartte pelätä jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MMM:
Onko teillä /pojalla kuollut lähi aikoina joku?Onko hän katsonut tvstä liian rankkaa ohjelmaa?

2 vuoden sisään on kuollut isomummu ja vaari, 2 lemmikkihiirtä ja kissa... ohjelmissa ollaan tarkkoina, ei anneta katsoa mitään rajua juuri tuon pojan herkkyyden takia.
 
Mä ottaisin yhteyttä kouluterkkariin, elleivät pelot vähitellen helpota. Tässä linkissä on pieni pätkä myös tuosta nukahtamisongelmasta: http://www.peda.net/veraja/vep/tietoveraja/ongelmia_kasvussa_ja_kehityksessa/tavallisimmat_psyykkiset_hairiot/ahdistuneisuushairiot_
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja MMM:
Onko teillä /pojalla kuollut lähi aikoina joku?Onko hän katsonut tvstä liian rankkaa ohjelmaa?

2 vuoden sisään on kuollut isomummu ja vaari, 2 lemmikkihiirtä ja kissa... ohjelmissa ollaan tarkkoina, ei anneta katsoa mitään rajua juuri tuon pojan herkkyyden takia.

Noilla kuolemilla kyllä voiolla paljonkin tekemistä asian kanssa sikäli mikäli kuolleet ovat olleet läheisiä, rakkaita ja tärkeitä. Pelkää uusia menetyksiä alitajuisesti? Sitä miten niistä selviää ja miten voisi realistisesti mutta lempeästi asiasta puhua, en tiedä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Mä ottaisin yhteyttä kouluterkkariin, elleivät pelot vähitellen helpota. Tässä linkissä on pieni pätkä myös tuosta nukahtamisongelmasta: http://www.peda.net/veraja/vep/tietoveraja/ongelmia_kasvussa_ja_kehityksessa/tavallisimmat_psyykkiset_hairiot/ahdistuneisuushairiot_

kiitos. kävin lukemassa tuon. pisti miettimään, mutta onneksi meillä ei tilanne ole niin hurja kuin tekstissä oli juttua... mutta mikäli tää jatkuu, on mun oltava yhteydessä eka vaikka kouluterkkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Mä ottaisin yhteyttä kouluterkkariin, elleivät pelot vähitellen helpota. Tässä linkissä on pieni pätkä myös tuosta nukahtamisongelmasta: http://www.peda.net/veraja/vep/tietoveraja/ongelmia_kasvussa_ja_kehityksessa/tavallisimmat_psyykkiset_hairiot/ahdistuneisuushairiot_

kiitos. kävin lukemassa tuon. pisti miettimään, mutta onneksi meillä ei tilanne ole niin hurja kuin tekstissä oli juttua... mutta mikäli tää jatkuu, on mun oltava yhteydessä eka vaikka kouluterkkaan.

Juu, teksti oli aika raskasta. Mietin ensin, laitanko linkkiä ollenkaan, mutta ajattelin, että on siinä hyvääkin asiaa.
 
Mulla tuli sellanenkin mieleen että jos antaisitte nukkua muutaman yön vieressä, olohuoneen sohvalla tms paikassa, kuitenkin muualla kuin siellä omassa huoneessa. Sitten vaikka vähän vaihtaisitte järjestystä pojan huoneessa tai hankkisitte sinne jotain uutta tms. Mulla itselläni oli lapsena noita samanlaisia pelkoja ja ahdistuksia, ja sitten tavallaan niihin jäi niin kiinni, ettei tarvinnut kuin nähdä se oma sänky ja huone illalla niin aivot muisti että nyt pitikin pelätä. Tuommoset pienet muutokset aina auttoi pääsemään sen yli. Mulla on edelleenkin niin, että jos joku asia oikeen painaa ja ahdistaa, ja kun siitä ahdistuksesta pääsee yli, on pakko vähän muuttaa järjestystä tms. Vaikea selittää mitä tarkoitan, toivottavasti edes vähän tajusit :D.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja MMM:
Onko teillä /pojalla kuollut lähi aikoina joku?Onko hän katsonut tvstä liian rankkaa ohjelmaa?

2 vuoden sisään on kuollut isomummu ja vaari, 2 lemmikkihiirtä ja kissa... ohjelmissa ollaan tarkkoina, ei anneta katsoa mitään rajua juuri tuon pojan herkkyyden takia.

Noilla kuolemilla kyllä voiolla paljonkin tekemistä asian kanssa sikäli mikäli kuolleet ovat olleet läheisiä, rakkaita ja tärkeitä. Pelkää uusia menetyksiä alitajuisesti? Sitä miten niistä selviää ja miten voisi realistisesti mutta lempeästi asiasta puhua, en tiedä :(

siis me puhutaan paljon, hiirten kuolema oli pojalle kova pala kun ne oli hänen ekat "omat" lemmikit, mutta puhuttiin tosi paljon siitä ja poika oli hirmuisen realistinen asian suhteen, puhui kovin kypsän oloisesti silloin siitä.

mut siis tosiaan me puhutaan paljon lasten kanssa, molemmat miehen kanssa ollaan sellaisia. jos lapsilla on jotain sydämellään, me puhutaan.´jo tarhassa hoitajat sanoi meidän lapsia hirmuisen avoimiksi ja luottavaisiksi aikuisia kohtaan. ja ovat sitä kuulemma edelleen, opettajien mukaan. :) eli kyllä me jotain oikein tehdään miehen kanssa... toivottavasti poika löytäisi unensa taas..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Mulla tuli sellanenkin mieleen että jos antaisitte nukkua muutaman yön vieressä, olohuoneen sohvalla tms paikassa, kuitenkin muualla kuin siellä omassa huoneessa. Sitten vaikka vähän vaihtaisitte järjestystä pojan huoneessa tai hankkisitte sinne jotain uutta tms. Mulla itselläni oli lapsena noita samanlaisia pelkoja ja ahdistuksia, ja sitten tavallaan niihin jäi niin kiinni, ettei tarvinnut kuin nähdä se oma sänky ja huone illalla niin aivot muisti että nyt pitikin pelätä. Tuommoset pienet muutokset aina auttoi pääsemään sen yli. Mulla on edelleenkin niin, että jos joku asia oikeen painaa ja ahdistaa, ja kun siitä ahdistuksesta pääsee yli, on pakko vähän muuttaa järjestystä tms. Vaikea selittää mitä tarkoitan, toivottavasti edes vähän tajusit :D.


tajusin ja tuohan on loistava idea!!!!! miten mä en tajunnut tuota itse, poika kun RAKASTAA vaihtaa huoneeseensa järkkää ja laitella siellä paikkoja. ja aina järkän vaihdon jälkeen se oikein odottaa nukkumaan menoa! KIITOS!!!!!
 

Yhteistyössä