Pistänpä mäkin lusikkani mukaan tähän soppaan. Ehkä jotakuta lohduttaa tieto, ettei kärsi yksin tuntemustensa kanssa. Mun parisuhteet on aina olleet heterosuhteita, mut romanttisia ja seksuaalisia ihastumisia naisiin on ollut ennenkin. Yhden kanssa olisin ollut halukas seurustelemaankin, mutta toinen osapuoli ei sitä halunnut. Jostain syystä vapaalla jalalla ollessa vastaan on tullut vain miehiä, joiden kanssa oon sitten ollut pidemmissä parisuhteissa.
Lieneekö syy läheisyyden ja hellyyden kaipuussa, mutta oon huomannut olevani ihastunut kaveriini, johon oon tutustunut hiljattain paremmin. Meillä synkkaa kahdestaan äärimmäisen hyvin ja mä nautin tän ihmisen seurasta hirveesti. Tunnistaisin tän viattomaksi toisen ihailuksi ja ystävyyden syvenemiseksi, mutta koska oon alkanut tilaisuuden tullen katselemaan tätä naista salaa ja mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia ja seksuaalisia mielikuvia muutenkin niin kieltämättä vähän mietityttää, mihin suuntaan tää on omalta osaltani menossa. Meillä on jonkun verran ikäeroa, kymmenisen vuotta, mä olen nuorempi. Eikä siinäkään mitään, mutta tää nainen on avioliitossa (joskin ei kovin tyytyväisessä), joten juttuhan olisi tuhoon tuomittu jo muutenkin. Naisen seksuaalista suuntautumista mä en tiedä, mutta luulen hänen olevan enemmän hetero (pessimisti ei pety
).
Kysymys kuuluukin, miten ihmeessä ootte muut päässeet eroon täysin mahdottomista tunteista? Mä nään tätä ihmistä lähes päivittäin ja ollaan tekemisissä kaikenlaisen yhteisen tekemisen kautta muutenkin. Haluaisin olla vain ystävä, mut on tosi vaikeaa yrittää jotenkin supressoida fiiliksiä. Tuntuu täysin idioottimaiselta fantasioida ihmisestä, joka on täysin saavuttamattomissa.
Mulle riittää, kun saan viettää tän ystävän kanssa aikaa yhdessä, nähdä hänen hymyilevän ja nauraa yhdessä.
