Olemmeko liian kovia vanhempia lapselle?

["Kifa"]

Vähän kuulostaa että tyttö on sellainen jonka on pakko kaikki oppia ns. kantapään kautta eli ehkä se into omista asioista huolehtimiseen tulee sitten aikanaan omilleen muuttamisen myötä kun tajuaa että ne asiat eivät oikeasti tapahdu itsestään.

En ihan päässyt aloitusviestistä selville olitteko ehkä jo niin tehneetkin, mutta itse olisin varmaan vaatinut jonkinsortin "koejaksoa" eli vaikka kahden viikon aikana hoitaa kaikki sovitut hommat ja kotityöt niin sitten saa luvan muuttaa. Ei pitäisi olla mitenkään ylivoimaista jos on oikeasti motivoitunut. Ja jos ei ole niin parempi pysyä vielä kotona kasvamassa.

Toki olisi hyvä jos tyttö voisi välillä positiivistakin palautetta saada, eli kannattaa kehua aina kun tyttö jotain tekee hyvin tai oma-aloitteisesti. Vaikka sitten jotain ihan pientäkin. Ja laittaa ehkä niitä kodin sääntöjä yhdessä paperille, eli jos haluaa asian X niin millä ehdoilla se sitten onnistuu sen sijaan että aina sanotaan ensimmäiseksi ei käy. Jotkut sanktiot tietysti sitten mukaan eli etuoikeus myös menee jos tietyn määrän kertoja rikkoo sääntöjä.

 

[kuri ennen kaikkea]

antasin remmiä niin notta vittu sois... loppuis se elonkerjuu helevetti...

 

["vieras"]

antasin remmiä niin notta vittu sois... loppuis se elonkerjuu helevetti...

Suu auki, täältä tulee litra mäntysuopaa, jolla lähtee noin tuhmat ja tyhmät jutut. Ja tänään jäät ilman iltapalaa ja sänkyyn kahdeksalta.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";26942429]Jotenkin kuulostaa siltä, että tämä tytär on perheen musta lammas ja lapsista vähiten rakas. Tämä on selvää tyttärellekin, ja hän tekee parhaansa täyttääkseen odotuksenne ja tietysti haluaa mahdollisimman pian pois kotoa.

Kirjoitat pitkän tarinan tyttärestäsi, eikä mukana ollut yhtään neutraalia tai positiivista asiaa. Tyttärellä on kahdeksan vuoden aikana ollut kännykkäkin kahdeksan vuoden aikana pariin kolmeen kertaan rikki - mikä hunsvotti hän onkaan!

Saman tarinan voisi ehkä panna eri muotoonkin? Tyttäresi on kunnollinen nuori nainen, joka ei käytä päihteitä tai tupakoi. Hän on hyvissä väleissä sisarustensa kanssa. Kun vanhempien kanssa on ollut vaikeaa, hän on osannut hakea ja saada tukea isovanhemmiltaan. Tytär on huolehtinut itse opiskeluistaan ja hänellä on haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden ja jatko-opintojen suhteen.

Ehkä teille pitäisi hankkia päiväksi sellainen ns. vaikea nuori, niin osaisitte arvostaa ongelmatonta elämäänne?[/QUOTE]

Kyllä hänessä on paljon hyvääkin, vaikka en sitä alussa kirjoittanut. Ja sen olemme hänelle myös kertoneetkin monesti. Olemme myös isovanhempien ja muidenkin ihmisten aikana antaneet positiivista palautetta hänelle.

Halusin kertoa tässä asiasta joka minua vaivaa ja kenties saada jotain neuvoja. Olemme pyrkineet kaikkia lapsiamme kohtelemaan samalla tavalla, mutta nyt vaan tuntuu että aikansa kutakin. Pitääkö minun kaikki paska kuunnella mitä saan vastaan hyvästäkin sanomisesta. Hän kääntää kaikki sanomiset
vääräksi ja kuulee sen mitä itse haluaa. Jos kehumme tyttöä, niin senkin hän osaa kääntää niin että emme sano mitään hyvää vaan haukumme ikäväksi ihmiseksi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Kifa";26942479]Vähän kuulostaa että tyttö on sellainen jonka on pakko kaikki oppia ns. kantapään kautta eli ehkä se into omista asioista huolehtimiseen tulee sitten aikanaan omilleen muuttamisen myötä kun tajuaa että ne asiat eivät oikeasti tapahdu itsestään.

En ihan päässyt aloitusviestistä selville olitteko ehkä jo niin tehneetkin, mutta itse olisin varmaan vaatinut jonkinsortin "koejaksoa" eli vaikka kahden viikon aikana hoitaa kaikki sovitut hommat ja kotityöt niin sitten saa luvan muuttaa. Ei pitäisi olla mitenkään ylivoimaista jos on oikeasti motivoitunut. Ja jos ei ole niin parempi pysyä vielä kotona kasvamassa.

Toki olisi hyvä jos tyttö voisi välillä positiivistakin palautetta saada, eli kannattaa kehua aina kun tyttö jotain tekee hyvin tai oma-aloitteisesti. Vaikka sitten jotain ihan pientäkin. Ja laittaa ehkä niitä kodin sääntöjä yhdessä paperille, eli jos haluaa asian X niin millä ehdoilla se sitten onnistuu sen sijaan että aina sanotaan ensimmäiseksi ei käy. Jotkut sanktiot tietysti sitten mukaan eli etuoikeus myös menee jos tietyn määrän kertoja rikkoo sääntöjä.[/QUOTE]

Kyllä monet kerrat on sovittu asioista joiden pitää muuttua. Ja muutama päivä saattaakin olla ok. Mutta sitten tullaan taas meidän luo ja tyttö katsoo nenän vartta pitkin. Ja kun pyytää apuja johonkin niin vastauksena on ollut: mun ei ole pakko, ei kuule kiinnosta, tehkää te muut vaan mun ei tosiaan ole mikään pakko...

Ja me annamme hänelle myös positiivista palautetta, jopa isovanhempien ja muidenkin aikana ja ihan kahden kesken. Eli olemme antaneet hänelle sitäkin paljon. Paperille tehtiin myös sääntöjä, mutta samalla seurauksella.

 

[DoItRight]

Käyttäytyisitte ennemmin lapsen puolella kuin vastaan.

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26942525]Kyllä hänessä on paljon hyvääkin, vaikka en sitä alussa kirjoittanut. Ja sen olemme hänelle myös kertoneetkin monesti. Olemme myös isovanhempien ja muidenkin ihmisten aikana antaneet positiivista palautetta hänelle.

Halusin kertoa tässä asiasta joka minua vaivaa ja kenties saada jotain neuvoja. Olemme pyrkineet kaikkia lapsiamme kohtelemaan samalla tavalla, mutta nyt vaan tuntuu että aikansa kutakin. Pitääkö minun kaikki paska kuunnella mitä saan vastaan hyvästäkin sanomisesta. Hän kääntää kaikki sanomiset
vääräksi ja kuulee sen mitä itse haluaa. Jos kehumme tyttöä, niin senkin hän osaa kääntää niin että emme sano mitään hyvää vaan haukumme ikäväksi ihmiseksi.[/QUOTE]

Ehkä on todellakin jo aika löysätä ohjaksia. Harvassa ovat lukiolaiset, joiden tarvitsee kysyä netin käyttöön lupa vanhemmiltaan. Eikö olisi jo aika luopua tästäkin säännöstä? Lukiolainen varmasti voi vastata itse bussikortistaan. Jos vain lopsauttaisit sanaisen arkkusi tästä aiheesta umpeen? Jos kortti on hukassa, niin sitten menee kouluun kävellen/pyörällä/hyppykepillä/ruohonleikkurilla tai vastaavasti on menemättä, ja kantaa siitä seuraukset opettajilleen. Jos tyttärellä on oma huone, niin anna hänen pitää se siivoamatta niin halutessaan. Siivoaa kun siivoaa tai sitten elää sotkussa, ei se kaikkia haittaa. Tietty jos tyttö jakaa huoneen toisen lapsen kanssa, silloin täytyy jonkinlaista järjestystä ylläpitää, jos sisarus näin toivoo.

 

["aloittaja"]

Tässä vielä esimerkki. Tyttö halusi tätinsä kanssa lähteä shoppailemaan. Kerroimme, että tyttö pääsee kun on hoidettu muutama asia kotona, niin sen jälkeen saa mennä ja annamme ruoka ja vaaterahaa lisäksi koska vaatteitakin tuolloin piti ostaa. Tädille kerroimme myös, että tyttö pääsee mikäli nämä tietyt asiat hoitaa. Mutta mikä venkoilu ja mariseminen taas alkoi. Aloitti aamu yhdeksältä ja shoppailureissulle olisi pitänyt lähteä klo 14. Mitään tyttö ei saanut muuta tehtyä kuin syötyä ja valitettua miten raskasta tämä kaikki on kun pitää aina yksin kaikki tehdä. Kun täti tuli klo 14 kyselemään voiko tyttö lähteä. Jouduimme perua sen reissun. Ja mikä itku-potku-raivari tytölle tulikaan kun ei päässyt mukaan ja kuinka me vanhemmat olemme niin vittumaisia paskoja kun emme päästäneet. Tyttö lupasi tuolloin hoitaa muutaman jutun kotona joista sovimme, että sen jälkeen voi lähteä.

Ja tämä ei todellakaan ollut ainoa kerta kun näin kävi.

 

["vieras"]

Et ole valmis tukemaan lapsen itsenäistymistä, mutta olet valmis potkaisemaan lapsen pihalle 18-vuotiaana? En ihmettele, että muksulla ei ole motivaatiota käydä koulua johon hänet on laitettu, kun häntä kiinnostava koulu on pääsemättömissä. Moni on muuttanut 16-vuotiaana omilleen opiskelujen takia, eikä alku ole aina ruusuinen. Ei kukaan ole seppä syntyessään, vaan omillaan oleminen ja itsestään vastuun kantaminen täytyy opetella.

Kyse on myös melkoisesta kustannuksesta, jos 16-vuotias muuttaa omilleen verrattuna siihen, jos 18-vuotias muuttaa. Vuokraan voi mennä 500 euroa kuussa ja siihen päälle normaalit elämisen kulut. 16-vuotiaan asumiseen ja koulunkäyntiin ei saa minkäänlaista tukea, jos vanhemmilla on normaalipalkkaiset työpaikat. 18-vuotiaan kustannuksiin saa jo tukea yhteiskunnaltakin. Toisaalta, jos aivan saman koulutuksen saa kotipaikkakunnalla, niin miksi mennä kauemmas.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";26942578]Ehkä on todellakin jo aika löysätä ohjaksia. Harvassa ovat lukiolaiset, joiden tarvitsee kysyä netin käyttöön lupa vanhemmiltaan. Eikö olisi jo aika luopua tästäkin säännöstä? Lukiolainen varmasti voi vastata itse bussikortistaan. Jos vain lopsauttaisit sanaisen arkkusi tästä aiheesta umpeen? Jos kortti on hukassa, niin sitten menee kouluun kävellen/pyörällä/hyppykepillä/ruohonleikkurilla tai vastaavasti on menemättä, ja kantaa siitä seuraukset opettajilleen. Jos tyttärellä on oma huone, niin anna hänen pitää se siivoamatta niin halutessaan. Siivoaa kun siivoaa tai sitten elää sotkussa, ei se kaikkia haittaa. Tietty jos tyttö jakaa huoneen toisen lapsen kanssa, silloin täytyy jonkinlaista järjestystä ylläpitää, jos sisarus näin toivoo.[/QUOTE]

Lukiolainen vastaa toki itse bussikortista. Mutta me vanhemmat kun joudumme
kuukausittain maksaa matkat, joten ei ole ihan sama miten ja missä säilyttää bussikortin. Koska jos kortti katoaa eikä löydy, niin siinä saattaa mennä 44 matkaa hukkaan joita ei valitettavasti saa takaisin. Huoneen sotkuisuuden voin vielä katsoa läpi sormien, mutta en muuten sitä huonoa käytöstä. Ja sitä, että yhdellä on joku erivapaus kotona.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";26942578]Ehkä on todellakin jo aika löysätä ohjaksia. Harvassa ovat lukiolaiset, joiden tarvitsee kysyä netin käyttöön lupa vanhemmiltaan. Eikö olisi jo aika luopua tästäkin säännöstä? Lukiolainen varmasti voi vastata itse bussikortistaan. Jos vain lopsauttaisit sanaisen arkkusi tästä aiheesta umpeen? Jos kortti on hukassa, niin sitten menee kouluun kävellen/pyörällä/hyppykepillä/ruohonleikkurilla tai vastaavasti on menemättä, ja kantaa siitä seuraukset opettajilleen. Jos tyttärellä on oma huone, niin anna hänen pitää se siivoamatta niin halutessaan. Siivoaa kun siivoaa tai sitten elää sotkussa, ei se kaikkia haittaa. Tietty jos tyttö jakaa huoneen toisen lapsen kanssa, silloin täytyy jonkinlaista järjestystä ylläpitää, jos sisarus näin toivoo.[/QUOTE]

Ja tuon ikäisellä pitää olla oma käyttöraha, jonka saa ihan ilman mitään työlistaa. Antakaa tyttärelle joku järkevä kuukausiraha, jonka pitää sitten myös riittää kuukaudeksi. Reilu peli, eikä enää mitään tarvetta teinillä vinkua rahasta. Ihan kaikelle kivalle ei tarvitse olla velvoitteena se, että ensin siivoat koko talon katosta lattiaan...

 

[Verkkari]

No jos asia todella on niin että olette yrittäneet hyvällä, niin koettakaa sitten "pahalla". Eli kun tyttö haistattelee ja on että ei paskaakaan kiinnosta, niin seuraavan kerran kun kinuaa sopimaansa kyytiä niin sanot että no ei kuule muakaan kiinnosta. Tämä nyt oli vähän suorasukaisesti ilmaistu mutta ymmärrät varmaan idean. Älä nyt kiroilemaan ala mutta käytä muuten samaa äänensävyä ja ilmaisutapaa. Kysy vielä lopuksi menikö perille.. Jos häntä eiala kiinnostaa, ei sinuakaan kiinnosta tehdä myönnytyksiä. Minä ymmärsin teininä näin aika nopeasti miltä toisista tuntuu "ei oo kuule pakko, ei kiinnosta"-puheet, kun rupes omat kivat jutut karsiutumaan. En suosittais omilleen muuttoa vielä..

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26942622]Lukiolainen vastaa toki itse bussikortista. Mutta me vanhemmat kun joudumme
kuukausittain maksaa matkat, joten ei ole ihan sama miten ja missä säilyttää bussikortin. Koska jos kortti katoaa eikä löydy, niin siinä saattaa mennä 44 matkaa hukkaan joita ei valitettavasti saa takaisin. Huoneen sotkuisuuden voin vielä katsoa läpi sormien, mutta en muuten sitä huonoa käytöstä. Ja sitä, että yhdellä on joku erivapaus kotona.[/QUOTE]

No mitäs jos antaisitte tyttärellenne sen bussirahan? Tytär saisi sitten itse valita, kulkeeko bussilla / kulkeeko pyörällä ja käyttää bussirahan johonkin muuhun / kulkeeko pyörällä maksettuaan 44 bussimatkasta ja hukattuaan bussikortin?

 

[dipt]

[QUOTE="aloittaja";26942589] Kerroimme, että tyttö pääsee kun on hoidettu muutama asia kotona [/QUOTE]

Mitä ne muutamat asiat sitten ovat? On eri asia laittaa tiskit koneeseen ja viedä roskat kuin siivota talo lattiasta kattoon ja kitkeä koko pihan rikkaruohot.

 

["nyt harmaana"]

Mä niin tiedän mistä ap puhuu, mulla on tismalleen samanlainen poika, tosin nyt 9 luokalla. Lisänä se et ei jaksa edes ne kouluhommat kiinnostaa, ja kyse ei ole siitä etteikö osaisi. Mä olen aivan neuvoton ja apuakin olen hakenu, mut nyt täysin umpikujassa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";26942627]Ja tuon ikäisellä pitää olla oma käyttöraha, jonka saa ihan ilman mitään työlistaa. Antakaa tyttärelle joku järkevä kuukausiraha, jonka pitää sitten myös riittää kuukaudeksi. Reilu peli, eikä enää mitään tarvetta teinillä vinkua rahasta. Ihan kaikelle kivalle ei tarvitse olla velvoitteena se, että ensin siivoat koko talon katosta lattiaan...[/QUOTE]

Kuka tässä puhui, että hänen on siivottava koti katosta lattiaan? Vaan se, että jokainen hoitaa kotona osuutensa ja sovitut asiat. Ei koti ole mikään viiden tähden hotelli jossa on vaan oikeuksia, eikä mitään velvollisuuksia. Miksi huono käytös pitää palkita? Meidän perheessä ei ole koskaan ollut kuukausi tai viikkorahoja. En tiedä onko sitten huono juttu? Mutta tarpeen mukaan olemme ostaneet lapsille vaatetta ja muutakin. Ja lisäksi olemme antaneet lapsille rahaa omaan käyttöön mutta ei mitenkään viikottain tai kuukausittain. Koska ei ole aina ollut mahdollisuutta antaa mitään kuukausirahoja.

 

[Verkkari]

[QUOTE="aloittaja";26942589]Tässä vielä esimerkki. Tyttö halusi tätinsä kanssa lähteä shoppailemaan. Kerroimme, että tyttö pääsee kun on hoidettu muutama asia kotona, niin sen jälkeen saa mennä ja annamme ruoka ja vaaterahaa lisäksi koska vaatteitakin tuolloin piti ostaa. Tädille kerroimme myös, että tyttö pääsee mikäli nämä tietyt asiat hoitaa. Mutta mikä venkoilu ja mariseminen taas alkoi. Aloitti aamu yhdeksältä ja shoppailureissulle olisi pitänyt lähteä klo 14. Mitään tyttö ei saanut muuta tehtyä kuin syötyä ja valitettua miten raskasta tämä kaikki on kun pitää aina yksin kaikki tehdä. Kun täti tuli klo 14 kyselemään voiko tyttö lähteä. Jouduimme perua sen reissun. Ja mikä itku-potku-raivari tytölle tulikaan kun ei päässyt mukaan ja kuinka me vanhemmat olemme niin vittumaisia paskoja kun emme päästäneet. Tyttö lupasi tuolloin hoitaa muutaman jutun kotona joista sovimme, että sen jälkeen voi lähteä.

Ja tämä ei todellakaan ollut ainoa kerta kun näin kävi.[/QUOTE]

Eli murkun ei tarvinnutkaan tehdä kaikkea mitä sovitte etukäteen? No, tuosta hän ainakin oppi sen että kun tarpeeksi kitisee ei tarvi tehdä sovittuja hommia. Vaikka kuin olisitte vittumaisia paskoja niin pitäkää sovitusta kiinni.

 

[Kaiutin]

Voi olla kaukaa haettua -tai sitten ei: olisiko lapsi masentunut? Nuorisoikäisen masennus ei oireile kuten aikuisella, vaan nimenomaan ärtyneisyytenä, lyhytjänteisyytenä, toimeen tarttumattomuutena, kyvyttömyytenä hahmottaa tulevaisuutta tai kokea mitään mielekkäänä jne. Murrosikäisen masennuksen diagnosointi onkin tosi haastavaa, koska usein ne oireet on helppo pistää murrosiän piikkiin.

Kun kerroit, että lapsen käytös on ollut ei-toivottua jo 8-vuotiaasta, saattaa olla tapahtunut sellainen klassinen kierre, että lapsen persoonallisuus (huolettomuus, taivaanrannanmaalari) on aiheuttanut negatiivisen palautteen kierteen ja lasta on verrattu muihin, jotka ovat aina parempia ja käyttäytyvät hienommin, osaavat huolehtia tavaroistaan jne. Näin on aikaansaatu tämä negatiivisuuden kierre, joka ei oikeastaan ole kenenkään syytä: vanhemmat kokevat, että on vedettävä rajat vain tiukemmalle, koska lapsi on niin hankala ja lapsi ajattelee, että hän on ei-toivottu ja aiheuttaa pettymyksen vanhemmilleen. Jos sitten vielä koulusta tulee palautetta, vanhemmat herkästi tarttuvat (enkä sano että juuri teillä näin olisi tehty) niihin asioihin, jotka he olettivat jo etukäteenkin tapahtuvan: eli jos ope kirjoittaa, että lapsi on saanut hyviä numeroita, ollut kiva kaveri ja syönyt kiltisti, mutta kerran heitti lumipallon reksin ikkunaan, huutavat vanhemmat siitä lumipallosta ja laittavat lapsen arestiin ja ovat ihan kiehumispisteessä ajatellen, että "tämäkin vielä". Eli vanhemmat tavallaan lakkaavat näkemästä hyviä asioita lapsessaan. Näin siis kierre jatkuu ja jatkuu.

En tunne tytärtäsi, mutta kuvauksesi perusteella hänessä on paljon hyviäkin puolia. Häntä tuskin kiusataan, hän osa pitää puolensa! Jos hän osaa ärsyttää teitä ja vetää oikeista naruista, hänellä on todennäköisesti hyvin kehittynyt psykologinen pelisilmä, jonka hiukan hiomalla voi valjastaa hyvään käyttöön. Hän ei myöskään stressaa turhia, kuten niin moni ylisuorittava nuori tyttö. Lohduttautuisin ehkä ajatuksella, että sinä päivänä kun tyttö keksii mitä haluaa, hän todella sitten sen saavuttaa.

Kärsivällisyyttä, rakkautta, ymmärrystä ja rajoja, rajoja ja rajoja. Mielestäni teitte oikein koulupaikan suhteen. Teoilla on seuraukset, ja tytär ei ilmiselvästi ollut muuttoon valmis. Hän tarvitsee vanhempiaan vielä pitkään!!

Voimia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";26942670]No mitäs jos antaisitte tyttärellenne sen bussirahan? Tytär saisi sitten itse valita, kulkeeko bussilla / kulkeeko pyörällä ja käyttää bussirahan johonkin muuhun / kulkeeko pyörällä maksettuaan 44 bussimatkasta ja hukattuaan bussikortin?[/QUOTE]

Meillä on sen verran pitkä koulumatka että bussikuljetus on ainoa vaihtoehto. Matkaa 20km

 

["aloittaja"]

No jos asia todella on niin että olette yrittäneet hyvällä, niin koettakaa sitten "pahalla". Eli kun tyttö haistattelee ja on että ei paskaakaan kiinnosta, niin seuraavan kerran kun kinuaa sopimaansa kyytiä niin sanot että no ei kuule muakaan kiinnosta. Tämä nyt oli vähän suorasukaisesti ilmaistu mutta ymmärrät varmaan idean. Älä nyt kiroilemaan ala mutta käytä muuten samaa äänensävyä ja ilmaisutapaa. Kysy vielä lopuksi menikö perille.. Jos häntä eiala kiinnostaa, ei sinuakaan kiinnosta tehdä myönnytyksiä. Minä ymmärsin teininä näin aika nopeasti miltä toisista tuntuu "ei oo kuule pakko, ei kiinnosta"-puheet, kun rupes omat kivat jutut karsiutumaan. En suosittais omilleen muuttoa vielä..

Tätäkin on kokeiltu. Mutta sitten tyttö yrittää vaan vetää itkuksi tai sanoo te ette koskaan voi olla kivoja. Me olemme olleet myös tosi mukavia ja tytön kanssa on useasti ollut tosi mukavaakin. Tai sannoo sitten että
"teitä ei kiinnosta siis.. oli ihan turha teille edes mitään sanoa, kun mun asiat ei kiinnosta"

 

["vieras"]

Miksi sille pitää yleensäkin antaa rahaa yhtään, jos käytös on tuollaista? Ottaisin vielä kännyn ja tietsikin pois, ja tavarat saisi takaisin, kun osaa käyttäyttyä, meillä kotityöt on edellytys viikkorahalle.
Meillä ei notkuta, eikä auota päätään vanhemmille, vaikka kuinka olisi "teini-ikä".

 

["aloittaja"]

Voi olla kaukaa haettua -tai sitten ei: olisiko lapsi masentunut? Nuorisoikäisen masennus ei oireile kuten aikuisella, vaan nimenomaan ärtyneisyytenä, lyhytjänteisyytenä, toimeen tarttumattomuutena, kyvyttömyytenä hahmottaa tulevaisuutta tai kokea mitään mielekkäänä jne. Murrosikäisen masennuksen diagnosointi onkin tosi haastavaa, koska usein ne oireet on helppo pistää murrosiän piikkiin.

Kun kerroit, että lapsen käytös on ollut ei-toivottua jo 8-vuotiaasta, saattaa olla tapahtunut sellainen klassinen kierre, että lapsen persoonallisuus (huolettomuus, taivaanrannanmaalari) on aiheuttanut negatiivisen palautteen kierteen ja lasta on verrattu muihin, jotka ovat aina parempia ja käyttäytyvät hienommin, osaavat huolehtia tavaroistaan jne. Näin on aikaansaatu tämä negatiivisuuden kierre, joka ei oikeastaan ole kenenkään syytä: vanhemmat kokevat, että on vedettävä rajat vain tiukemmalle, koska lapsi on niin hankala ja lapsi ajattelee, että hän on ei-toivottu ja aiheuttaa pettymyksen vanhemmilleen. Jos sitten vielä koulusta tulee palautetta, vanhemmat herkästi tarttuvat (enkä sano että juuri teillä näin olisi tehty) niihin asioihin, jotka he olettivat jo etukäteenkin tapahtuvan: eli jos ope kirjoittaa, että lapsi on saanut hyviä numeroita, ollut kiva kaveri ja syönyt kiltisti, mutta kerran heitti lumipallon reksin ikkunaan, huutavat vanhemmat siitä lumipallosta ja laittavat lapsen arestiin ja ovat ihan kiehumispisteessä ajatellen, että "tämäkin vielä". Eli vanhemmat tavallaan lakkaavat näkemästä hyviä asioita lapsessaan. Näin siis kierre jatkuu ja jatkuu.

En tunne tytärtäsi, mutta kuvauksesi perusteella hänessä on paljon hyviäkin puolia. Häntä tuskin kiusataan, hän osa pitää puolensa! Jos hän osaa ärsyttää teitä ja vetää oikeista naruista, hänellä on todennäköisesti hyvin kehittynyt psykologinen pelisilmä, jonka hiukan hiomalla voi valjastaa hyvään käyttöön. Hän ei myöskään stressaa turhia, kuten niin moni ylisuorittava nuori tyttö. Lohduttautuisin ehkä ajatuksella, että sinä päivänä kun tyttö keksii mitä haluaa, hän todella sitten sen saavuttaa.

Kärsivällisyyttä, rakkautta, ymmärrystä ja rajoja, rajoja ja rajoja. Mielestäni teitte oikein koulupaikan suhteen. Teoilla on seuraukset, ja tytär ei ilmiselvästi ollut muuttoon valmis. Hän tarvitsee vanhempiaan vielä pitkään!!

Voimia.

Kirjoitinkin tuossa aloituksessa että hän on ollut aina erilainen kuin muut lapsemme. Hän oli jo vauvana hyvin voimakastahtoinen, maito piti saada heti tulemaan. Hän oli hyvin pedantti jo pienenä ja kaiken
piti olla viivan suorassa. On toki samanlaisia piirteitä myös kahdessa lapsessammekin. Eli
kaikki on oltava järjestyksessä. Osaavat toki hekin olla siivottomia ja vastaan sanoa.

Mutta 8 vuotiaana alkoi tämän tytön käytös olla tälläistä. Koulussa on menestynyt aina hyvin eikä ole lukemiseen panostanut koskaan vaan on aina osannut. Emme ole vaatineet häneltä eikä toisiltakaan lapsiltamme mitään koulumenestyksiä tai ammattihaaveita emme ole esittäneet. Sen olemme kuitenkin aina
sanoneet, että läksyt on hoidettava. Mutta emme ole vaatineet mitään täyttä kymppiä koulussa.

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26942706]Kuka tässä puhui, että hänen on siivottava koti katosta lattiaan? Vaan se, että jokainen hoitaa kotona osuutensa ja sovitut asiat. Ei koti ole mikään viiden tähden hotelli jossa on vaan oikeuksia, eikä mitään velvollisuuksia. Miksi huono käytös pitää palkita? Meidän perheessä ei ole koskaan ollut kuukausi tai viikkorahoja. En tiedä onko sitten huono juttu? Mutta tarpeen mukaan olemme ostaneet lapsille vaatetta ja muutakin. Ja lisäksi olemme antaneet lapsille rahaa omaan käyttöön mutta ei mitenkään viikottain tai kuukausittain. Koska ei ole aina ollut mahdollisuutta antaa mitään kuukausirahoja.[/QUOTE]

No mitäs oikeuksia teidän tyttärellenne on? Hänellä tuntuu olevan pelkkiä velvollisuuksia, ja kaikki kivat jutut ovat sen takana, suotteko te niille armon vai ette.

Kyllä lapsella on melkeinpä oikeus harjoitella oman talouden hallintaa turvallisesti, lähinnä siis viikko- tai kuukausirahan avulla. Miten muuten lapsi voisi yhtäkkiä siirtyä itsenäiseen elämään, jos hän ei ole saanut harjoitella rahankäyttöä ja menojen ennakointia? 18-vuotiaalta voi lähteä luottotiedot, jos raha ei riitä sähkölaskuun. Sitä varten on hyvä harjoitella budjetointia turvallisesti. Silloin jos budjetointi ei onnistukaan, ei mene luottotiedot vaan ei pääse elokuviin.

Ilmeisesti tielläkään ei ole tämä budjetointi ja talouden hallinta hanskassa, koska aina ei ole mahdollisuutta antaa kuukausirahaa? Onko tämä perintö, jonka haluatte siirtää seuraavalle sukupolvelle?

Yritä nähdä tämä raha-asia tyttäresi näkökulmasta. On nöyryyttävää kerjätä ja vinkua jokainen euronsa. On ihan turhaa teinin nöyryyttämistä, että jokaisen euron eteen onkin tehtävälista, jonka sisältö vaihtelee vanhempien mielialan mukaan. Se ei ole reilua, ja siksi teini ei suostu enää tuohon peliin mukaan Ja miten ihmeessä te voisitte päästää lapsenne muualle opiskelemaan, jos raha ei riitä edes kuukausirahaan?

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26942719]Meillä on sen verran pitkä koulumatka että bussikuljetus on ainoa vaihtoehto. Matkaa 20km[/QUOTE]

Terve lukiolainen voi oikein hyvin sulan maan aikana pyöräillä 20 km suuntaansa, jos ei viitsi huolehtia bussikortistaan.

Sehän ap olet kuin teidän teini. Mikään ei tyttären kanssa toimi ja kaikki on omasta mielestäsi päin seiniä. Kaikki tää on tyttäresi vika ja joka ainoan sulle täällä annetun kasvatusneuvon olet täällä todennut huonoksi ja toimimattomaksi. Joko neuvot on huonoja ja tai sitten ne neuvot ei toimi just sun vaikeaan tyttäreesi.

Ehkä tyttö on vaan tullut äitiinsä?

 

[Verkkari]

[QUOTE="aloittaja";26942739]Tätäkin on kokeiltu. Mutta sitten tyttö yrittää vaan vetää itkuksi tai sanoo te ette koskaan voi olla kivoja. Me olemme olleet myös tosi mukavia ja tytön kanssa on useasti ollut tosi mukavaakin. Tai sannoo sitten että
"teitä ei kiinnosta siis.. oli ihan turha teille edes mitään sanoa, kun mun asiat ei kiinnosta"[/QUOTE]

No sehän vetää teitä ihan kuus-nolla. TOTTA KAI se sanoo niin. Manipuloida tyttö osaa, ja nytkun pelaat merkkisi taitavasti voi tyttö oppia käyttämään myös hyvään tuota taitoa. Ei teidän tarvitse myöntyä, vaikka kuinka ruikuttaisi ja itkisi. Niin makaa kuin petaa. Mutta ei tietenkään tarkoita sitä että kaikki kiva pitäisi ansaita.