ok, mä oon paska äiti.

[Ninnu]

Älä masennu näistä kommenteista, olet varmasti hyvä äiti lapsellesi kunhan saat apuja tuohon tilanteeseen. Alkuperäinen kirjoituksesi vaikuttaa vaan niin kylmältä, ja ikäänkuin aina huutaisit ja työntäisit lapsen luotasi, mutta näinhän ei ole, eihän?? Jokaisella äidillä on joskus pinna tiukilla ja väsymys painaa, ihan turha muiden jeesustella!! Yritä jooko ihan oikeasti hakea vaikka vapaaehtoista apua, yksinhuoltajalla on varmasti TODELLA rankkaa Toivon sydämeni pohjasta että löydät apuja arkeen ja lapsesi saa tarpeeksi syliä ja huomiota jatkossa.

 

[ap]

Kysyn vielä, miksi et hae päivähoitopaikkaa?

Vien lapsen päiväkotiin syksyllä jatkaessani opiskelua, jos en jatka ei lasta päiväkotiin voi viedä. Se on niitä varten jotka tarvitsevat hoitajaa että pääsee töihin tai opiskelemaan.

 

[vieras]

Kysyn vielä, miksi et hae päivähoitopaikkaa?

Vien lapsen päiväkotiin syksyllä jatkaessani opiskelua, jos en jatka ei lasta päiväkotiin voi viedä. Se on niitä varten jotka tarvitsevat hoitajaa että pääsee töihin tai opiskelemaan.

Päivähoito lapselle olisi ehkä hyvä vaihtoehto auttamaan jaksamisessa.

 

[vieras]

Onko sulla kavereita, jotka voisivat auttaa?

 

[vastaan]

otsikkoon, että joo olet ja avun tarpeessa.

 

[me too]

mä ymmärrän sua hyvin. itselläni ei ole myöskään hyvät hermot enkä aina meinaa jaksaa. tosin syliin otan aina jos lapsi pyytää ja muutenkin. huudan ja joskus läpsäytän kun hermot menee. sen jälkeen lapsi tosin käyttäytyy kunnolla eikä ole yhtään loukkaantunut. itsellä on vaan paha mieli. minusta nykyajan kasvatusmalli on epärealistinen. kuka pystyy oikeasti olemaan niin ihana kiukuttelevalle lapselle: vastaus: ei kukaan. arvostan rehellisyyttäsi kertoa asiasta. nämä arvostelevat akat todennäköisesti saattavat itse kohdella lapsia huonosti mutta esittävät pyhää mariaa. tsemppiä! ota omaa aikaa. se auttaa!

 

[4lapsen äiti]

Kyllä tukiperheen voi saada pienempikin kun 3v. (ihan pienilläkin on) Ajattelin tukiperhettä sen takia, että lapselle olisi hyvä saada pidempiaikainen suhde, kun esim. vaihtuva perhehoitaja. Tukiperhehän yleensä toimii vuosikausia.

Tiedän että niihin on jonoa, mutta toisaalta jonoja ei pureta mitenkään jonotusjärjestyksessä vaan kun saadaan tukiperheitä niin tukiperheet pystyvät itse "valikoimaan" sopivan lapsen (ja taas perhe voi valita sopiiko tukiperhe heille)

Itse ollaan siis ryhtymässä tukiperheeksi, lasta/lapsia ei olla vielä päätetty, mutta pride siis käyty ja tiedetään useammastakin lapsesta. Nyt yritetään löytää sopiva "pari" (tukiperhe-lapsi) eli lapsi joka viihtyisi meillä, jolle meillä olisi annettavaa ja joka tuntuisi meille sopivalta (ja jonka lapsen äiti valikoisi itselleen ja lapselleen sopivaksi)

Eli rummutan edelleen edes harkitsemaan tätä vaihtoehtoa, jos/kun ei ole riittävää tukiverkostoa niin olisi todella tärkeää että äiti saisi ladata akkuja tietäisi että lapsen on hyvä olla. (eikä lapselle yleensä ole liikaa hänestä välittäviä ihmisiä ympärillä...) Äiti on yleensä kuitenkin se paras (tai iskä...) hoitaja lapselle ja siksi sitä suhdetta pitäisi vaalia parhaan mukaan. (ja tarvittaessa saada apua) Tilannehan voi muuttua esim. vuoden sisään, ehkä jaksatkin paremmin lapsen kanssa kun voitte asioista jutella tai mukaan tulee mies, jolloin sinulla on toinen aikuinen tukemassa suhdetta lapseen jne.

 

[4lapsen äiti]

mä ymmärrän sua hyvin. itselläni ei ole myöskään hyvät hermot enkä aina meinaa jaksaa. tosin syliin otan aina jos lapsi pyytää ja muutenkin. huudan ja joskus läpsäytän kun hermot menee. sen jälkeen lapsi tosin käyttäytyy kunnolla eikä ole yhtään loukkaantunut. itsellä on vaan paha mieli. minusta nykyajan kasvatusmalli on epärealistinen. kuka pystyy oikeasti olemaan niin ihana kiukuttelevalle lapselle: vastaus: ei kukaan. arvostan rehellisyyttäsi kertoa asiasta. nämä arvostelevat akat todennäköisesti saattavat itse kohdella lapsia huonosti mutta esittävät pyhää mariaa. tsemppiä! ota omaa aikaa. se auttaa!

En kyllä tajua tätä. Kyllä mäkin väsyn ja voin suuttua. Mutten KOSKAAN satuta lastani (tai kenenkään muunkaan lasta) Enkä myöskään huuda, ääntä voin korottaa mutten koskaan 1v:lle kyllä se sitten on jo vanhempi jolle ääntä on syytä korottaa. Ei se mitään auta jos 1v:lle kiukuttelee.
Enkä ole mikään pyha maria =)
Kuten itsekin kirjoitit tuota läpsyttelystä sulle tulee pahamieli, ja mieti sitä tunnetta kun joku kerta lapsesi tekee väärin ja miltä hänen silmänsä näyttävät siinä vaiheessa kun hän peittää käsillä päänsä, tietäen sinun iskevän...
(näitäkin on nähty, ei onneksi tässä perheessä)

Aikuisella on oltava muitakin keinoja!!

 

[illuusia]

Joo, kyllä mäkin olen helisemässä toisinaan tuon vuoden ikäisen kanssa.Eroahdistusta pukkaa ja kärsivällisyyttä hällä ei etenkään ruokailutilanteissa juurikaan ole, eikä meinaa olla aina äidilläkään. Joten ymmärrän hyvin mitä käyt läpi! :hug:

 

[ap]

Kyllä tukiperheen voi saada pienempikin kun 3v. (ihan pienilläkin on) Ajattelin tukiperhettä sen takia, että lapselle olisi hyvä saada pidempiaikainen suhde, kun esim. vaihtuva perhehoitaja. Tukiperhehän yleensä toimii vuosikausia.

Tiedän että niihin on jonoa, mutta toisaalta jonoja ei pureta mitenkään jonotusjärjestyksessä vaan kun saadaan tukiperheitä niin tukiperheet pystyvät itse "valikoimaan" sopivan lapsen (ja taas perhe voi valita sopiiko tukiperhe heille)

Itse ollaan siis ryhtymässä tukiperheeksi, lasta/lapsia ei olla vielä päätetty, mutta pride siis käyty ja tiedetään useammastakin lapsesta. Nyt yritetään löytää sopiva "pari" (tukiperhe-lapsi) eli lapsi joka viihtyisi meillä, jolle meillä olisi annettavaa ja joka tuntuisi meille sopivalta (ja jonka lapsen äiti valikoisi itselleen ja lapselleen sopivaksi)

Eli rummutan edelleen edes harkitsemaan tätä vaihtoehtoa, jos/kun ei ole riittävää tukiverkostoa niin olisi todella tärkeää että äiti saisi ladata akkuja tietäisi että lapsen on hyvä olla. (eikä lapselle yleensä ole liikaa hänestä välittäviä ihmisiä ympärillä...) Äiti on yleensä kuitenkin se paras (tai iskä...) hoitaja lapselle ja siksi sitä suhdetta pitäisi vaalia parhaan mukaan. (ja tarvittaessa saada apua) Tilannehan voi muuttua esim. vuoden sisään, ehkä jaksatkin paremmin lapsen kanssa kun voitte asioista jutella tai mukaan tulee mies, jolloin sinulla on toinen aikuinen tukemassa suhdetta lapseen jne.

Mutta mistä niitä saa jos sos.tt. on otettu jo yhteyttä ja sos.tt. on sanonut ettei niitä ole. Sieltä vain ehdotetaan MLL tmv. hoitajaa joka tarkoittaisi lisää vaihtuvia ihmisiä lapsen ympärille, sitä en halua. Ja MLL hoitaa lasta kotonani, koko ajan mä olisin läsnä siinä ja muhunhan se lapsi tukeutuisi siltikin vaikka on olevinaan hoitaja.

 

[4lapsen äiti]

Kyllä tukiperheen voi saada pienempikin kun 3v. (ihan pienilläkin on) Ajattelin tukiperhettä sen takia, että lapselle olisi hyvä saada pidempiaikainen suhde, kun esim. vaihtuva perhehoitaja. Tukiperhehän yleensä toimii vuosikausia.

Tiedän että niihin on jonoa, mutta toisaalta jonoja ei pureta mitenkään jonotusjärjestyksessä vaan kun saadaan tukiperheitä niin tukiperheet pystyvät itse "valikoimaan" sopivan lapsen (ja taas perhe voi valita sopiiko tukiperhe heille)

Itse ollaan siis ryhtymässä tukiperheeksi, lasta/lapsia ei olla vielä päätetty, mutta pride siis käyty ja tiedetään useammastakin lapsesta. Nyt yritetään löytää sopiva "pari" (tukiperhe-lapsi) eli lapsi joka viihtyisi meillä, jolle meillä olisi annettavaa ja joka tuntuisi meille sopivalta (ja jonka lapsen äiti valikoisi itselleen ja lapselleen sopivaksi)

Eli rummutan edelleen edes harkitsemaan tätä vaihtoehtoa, jos/kun ei ole riittävää tukiverkostoa niin olisi todella tärkeää että äiti saisi ladata akkuja tietäisi että lapsen on hyvä olla. (eikä lapselle yleensä ole liikaa hänestä välittäviä ihmisiä ympärillä...) Äiti on yleensä kuitenkin se paras (tai iskä...) hoitaja lapselle ja siksi sitä suhdetta pitäisi vaalia parhaan mukaan. (ja tarvittaessa saada apua) Tilannehan voi muuttua esim. vuoden sisään, ehkä jaksatkin paremmin lapsen kanssa kun voitte asioista jutella tai mukaan tulee mies, jolloin sinulla on toinen aikuinen tukemassa suhdetta lapseen jne.

Mutta mistä niitä saa jos sos.tt. on otettu jo yhteyttä ja sos.tt. on sanonut ettei niitä ole. Sieltä vain ehdotetaan MLL tmv. hoitajaa joka tarkoittaisi lisää vaihtuvia ihmisiä lapsen ympärille, sitä en halua. Ja MLL hoitaa lasta kotonani, koko ajan mä olisin läsnä siinä ja muhunhan se lapsi tukeutuisi siltikin vaikka on olevinaan hoitaja.

En sitten tiedä, en tajunnut että "ei otettais edes sisään" jos on täyttä. Itsehän voi hakea, mutta tuskin sulla on siihen energiaa ja edes mahdollisuutta. Kaippa toi on sitten niin kuntakohtaista, silti tuntuu oudolta, koska ne lapset/perheet mistä saatiin tietoa niin niistä moni oli ihan "tavis" ei siis mitään megaongelmia lapselle tai perheellä ylipäätään.
Jaksaisitko vielä pommittaa tai vaihtaa sos.tt? Älytöntä ettet saa apua, pitääkö tilanteen kärjistyä...Oletko osannut vaatia tiukasti? Ymmärrän ettei ole antaa suoraa perhettä mutta tosiaan että pääsis edes "listoille".

Ainakin me oikein odotetaan että meille löytyy lapsi, se tossa tukiperhe toiminnassa ehkä olisikin hyvää, tietää ettei perheet tee sitä rahasta (koska korvaus on niin pieni) ja suhteen pitäisi olla pitkäikäinen ja toimiva.

 

[tää on taas tätä]

mä ymmärrän sua hyvin. itselläni ei ole myöskään hyvät hermot enkä aina meinaa jaksaa. tosin syliin otan aina jos lapsi pyytää ja muutenkin. huudan ja joskus läpsäytän kun hermot menee. sen jälkeen lapsi tosin käyttäytyy kunnolla eikä ole yhtään loukkaantunut. itsellä on vaan paha mieli. minusta nykyajan kasvatusmalli on epärealistinen. kuka pystyy oikeasti olemaan niin ihana kiukuttelevalle lapselle: vastaus: ei kukaan. arvostan rehellisyyttäsi kertoa asiasta. nämä arvostelevat akat todennäköisesti saattavat itse kohdella lapsia huonosti mutta esittävät pyhää mariaa. tsemppiä! ota omaa aikaa. se auttaa!

En kyllä tajua tätä. Kyllä mäkin väsyn ja voin suuttua. Mutten KOSKAAN satuta lastani (tai kenenkään muunkaan lasta) Enkä myöskään huuda, ääntä voin korottaa mutten koskaan 1v:lle kyllä se sitten on jo vanhempi jolle ääntä on syytä korottaa. Ei se mitään auta jos 1v:lle kiukuttelee.
Enkä ole mikään pyha maria =)
Kuten itsekin kirjoitit tuota läpsyttelystä sulle tulee pahamieli, ja mieti sitä tunnetta kun joku kerta lapsesi tekee väärin ja miltä hänen silmänsä näyttävät siinä vaiheessa kun hän peittää käsillä päänsä, tietäen sinun iskevän...
(näitäkin on nähty, ei onneksi tässä perheessä)

Aikuisella on oltava muitakin keinoja!!

en tajua näitä naisia jotka haluavat saada toisille paskan olon. mistä keksit ton "lapsi peittää käsillään kasvonsa"??? ei mun lapsi oo ikinä tehny niin et älä jauha p*skaa!!!

 

[äitix4]

mä ymmärrän sua hyvin. itselläni ei ole myöskään hyvät hermot enkä aina meinaa jaksaa. tosin syliin otan aina jos lapsi pyytää ja muutenkin. huudan ja joskus läpsäytän kun hermot menee. sen jälkeen lapsi tosin käyttäytyy kunnolla eikä ole yhtään loukkaantunut. itsellä on vaan paha mieli. minusta nykyajan kasvatusmalli on epärealistinen. kuka pystyy oikeasti olemaan niin ihana kiukuttelevalle lapselle: vastaus: ei kukaan. arvostan rehellisyyttäsi kertoa asiasta. nämä arvostelevat akat todennäköisesti saattavat itse kohdella lapsia huonosti mutta esittävät pyhää mariaa. tsemppiä! ota omaa aikaa. se auttaa!

En kyllä tajua tätä. Kyllä mäkin väsyn ja voin suuttua. Mutten KOSKAAN satuta lastani (tai kenenkään muunkaan lasta) Enkä myöskään huuda, ääntä voin korottaa mutten koskaan 1v:lle kyllä se sitten on jo vanhempi jolle ääntä on syytä korottaa. Ei se mitään auta jos 1v:lle kiukuttelee.
Enkä ole mikään pyha maria =)
Kuten itsekin kirjoitit tuota läpsyttelystä sulle tulee pahamieli, ja mieti sitä tunnetta kun joku kerta lapsesi tekee väärin ja miltä hänen silmänsä näyttävät siinä vaiheessa kun hän peittää käsillä päänsä, tietäen sinun iskevän...
(näitäkin on nähty, ei onneksi tässä perheessä)

Aikuisella on oltava muitakin keinoja!!

tätä peesaan.

itsellä 3 lasta ja tänä kesänä on uhmis vähän jokaisella ollut alkukesästä pääl.

Mutta fyysistä väkivaltaa ja kylmyyttä ei ole vanhin aikä nuotin (1v8kk) joutunut kokemaan.
Koton olen edelleen ja mies töissä niin et illalla 19maissa koton.

Koita apua hankkia.Tee itsestäsi vaikka lastensuojelu ilmo ja kerro että tarvit apua.
Tai hanki opuksia lapsenkehityksestä ymmärrät mitä 1v vasta on oppimassa.

 

[4lapsen äiti]

mä ymmärrän sua hyvin. itselläni ei ole myöskään hyvät hermot enkä aina meinaa jaksaa. tosin syliin otan aina jos lapsi pyytää ja muutenkin. huudan ja joskus läpsäytän kun hermot menee. sen jälkeen lapsi tosin käyttäytyy kunnolla eikä ole yhtään loukkaantunut. itsellä on vaan paha mieli. minusta nykyajan kasvatusmalli on epärealistinen. kuka pystyy oikeasti olemaan niin ihana kiukuttelevalle lapselle: vastaus: ei kukaan. arvostan rehellisyyttäsi kertoa asiasta. nämä arvostelevat akat todennäköisesti saattavat itse kohdella lapsia huonosti mutta esittävät pyhää mariaa. tsemppiä! ota omaa aikaa. se auttaa!

En kyllä tajua tätä. Kyllä mäkin väsyn ja voin suuttua. Mutten KOSKAAN satuta lastani (tai kenenkään muunkaan lasta) Enkä myöskään huuda, ääntä voin korottaa mutten koskaan 1v:lle kyllä se sitten on jo vanhempi jolle ääntä on syytä korottaa. Ei se mitään auta jos 1v:lle kiukuttelee.
Enkä ole mikään pyha maria =)
Kuten itsekin kirjoitit tuota läpsyttelystä sulle tulee pahamieli, ja mieti sitä tunnetta kun joku kerta lapsesi tekee väärin ja miltä hänen silmänsä näyttävät siinä vaiheessa kun hän peittää käsillä päänsä, tietäen sinun iskevän...
(näitäkin on nähty, ei onneksi tässä perheessä)

Aikuisella on oltava muitakin keinoja!!

en tajua näitä naisia jotka haluavat saada toisille paskan olon. mistä keksit ton "lapsi peittää käsillään kasvonsa"??? ei mun lapsi oo ikinä tehny niin et älä jauha p*skaa!!!

Näitä lastenpuolustajia onneksi vielä löytyy =) Suomen lakikin kieltää lapsen fyysisesen satuttamisen. En sanonutkaan että sun lapsesi tekisi vielä noin, mutta joku päivä vielä voi tehdä, kun/jos joutuu läpsimistä sietämään (miksei yrittäisi suojata itseään) Ja vain tiedän tuollaisiakin tapauksia (työni kauttakin sitä näkee ja kuulee asioista, mitä ei kyllä haluaisikaan kuulla) missä lapsi on oppinut itsensä suojaamaan. Onneksi tässä vaiheessa kun lapsi sanoi" äiti älä" ja tosiaan peitti kasvonsa käsillään, äiti tajusi menneensä liian pitkälle ja lopetti käyttäytymisensä. (tai ainakin tajusi tekonsa, eikä pitänyt sitä "normaalina" kasvatuskeinona)

Millä oikeudella aikuisen (ja vielä vanhempi) satuttaa lastaan, sairasta, erityisesti se, että sitä pitää ihan ok toimintana, ja kyse ei ole mistään yhdestä kerrasta.

 

[tää on taas tätä]

anteeksi vaan mutta kyllä mä oon sitä mieltä että aikuinen on se joka määrää eikä lapsi. jos ei sanat tehoa eikä mikään niin pieni läpsäys on paikallaan. oma äitini teki samoin ja ymmärrän häntä hyvin. mitä siitä tulisi jos lapset huutaisivat ja määräilisivät? kyllä lapset rajoja tarvitsevat. sen jälkeen kun olen tehnyt lopun riehumiselle lapsikin vaikuttaa tyytyväiselle että riehuttakaa lapsianne vaan rauhassa ja tuntekaa "olevanne tosi hyviä"!!!

 

[asd]

Eihän vuoden ikäinen ymmärrä... juuri mitään vielä

Eu ehkö ymmärrä, mutta TUNTEE.

 

[vieras]

Voisin veikata lapsi just sen ikäinen ettei edes ymmärrä mistä nyt tuulee.. Joo olet syvältä!!

Ei ymmärräkään, eihän tuon ikäisellä ole muuta kuin että haluaa tutkia. Mutta kun ei mulla meinaa pää kestää sitä ettei täällä kotona voi tehdä mitään ilman että toinen on pulassa sillä aikaa.
Turhaahan se on huutaa että ei saa kiivetä pöydälle kun toinen vaan säikähtää sitä huutamista.

Älä huuda. Nosta rauhallisesti lapsi pois pöydältä ja sano et saa kiivetä pöydälle. Anna kotihommien olla. Niitä ehtii tekemään. Jos jatkat tuollaista käytöstä aiheutat lapselle pahoja ongelmia loppuiäksi! Hae apua! Esim perhetyöstä, parempi nyt kuin myöhemmin, jolloin asiat ovat menneet jo pahasti solmuun!

Mulla alkaa jo olla asiat samassa pisteessä ku AP:llä, lapsi 1,5v. Tota pois nostamista/pois viemistä ja rauhallisesti sanomista on yritetty tuhannet kerrat, nykyään ei vaan enää jaksa, lapsen mielestä se on vaan kiva leikki, mennään uudestaan ja uudestaan vaikka kahden tunnin ajan. Sit vaan huudan et ei saa ja lapsi lähtee hermostuneena pois. En voi kuitenkaan koko päivää käyttää lapsen kasvattamiseen, pitäähän sille lapselle laittaa ruokaa, pitää pestä pyykkiä yms. En vaan enää jaksa kitinää.

 

[vieras]

Tää ketju sai silmät valumaan kyyneliä.

Turha nyt kenenkään haukkua ap:ta paskaksi, kun hän selvästi haluaa apua tilanteeseen ja tietää, että asiat eivät ole ihan kunnossa. Kannustusta ja tukea ihminen siinä tilanteessa kaipaa eikä paskaa niskaan.

Ap, jos sinulla ei ole mitään tukiverkostoa (sukulaiset, ystävät, vanhemmat), niin ota ihmeessä yhteys MLL:n ja tilaa sieltä lapsenhoitoapua. Saisit edes vähän aikaa itsellesi, ja pikkuinen ei olisi joka hetki sinun vastuullasi. On varmasti raskasta olla yksinhuoltaja, ja vieläpä ilmeisesti täysin yksin vastuussa. Psykologista toivottavasti on apua jossain vaiheessa, mutta tulosten saaminen siinä voi kyllä viedä aikaa. En nyt muista oletko puhunut neuvolassa tilanteestasi (luin kyllä ketjun), mutta suosittelen yrittämään vielä uudestaan. Soita sinne maanantaina ja kerro rehellisesti siitä, että et meinaa jaksaa. Toivottavasti ne ottavat sen vakavasti!

Jos sinulla on tukiverkostoa, puhu jollekin johon luotat. Jos saisit jonkun päästämään sinut vapaalle aina silloin tällöin. Ehkä voisit myös jakaa lapsesi kasvatukseen liittyviä asioita?

Tsemppiä, ja koita löytää apua.

 

[vieras]

anteeksi vaan mutta kyllä mä oon sitä mieltä että aikuinen on se joka määrää eikä lapsi. jos ei sanat tehoa eikä mikään niin pieni läpsäys on paikallaan. oma äitini teki samoin ja ymmärrän häntä hyvin. mitä siitä tulisi jos lapset huutaisivat ja määräilisivät? kyllä lapset rajoja tarvitsevat. sen jälkeen kun olen tehnyt lopun riehumiselle lapsikin vaikuttaa tyytyväiselle että riehuttakaa lapsianne vaan rauhassa ja tuntekaa "olevanne tosi hyviä"!!!

Kaikilla lapsille ei vaan toimi se nätisti sanominen yms, joillekin pitää asettaa paljon tiukemmin ne rajat on oltava ankarampia. Ei ihmekään kun nykyään on niin kamalia lapsia tuolla ulkona, haistattelee tuntemattomille ja meidänkin lähikaupan eteisessä oli istumassa patterilla nuoria tyttöjä syljeskelemässä lattialle. Tupakkaa aletaan polttamaan jo suunnilleen ekalla luokalla eikä missään asioissa kuunnella vanhempia, mennään miten sattuu ja tehdään mitä huvittaa.

 

[edellinen]

anteeksi vaan mutta kyllä mä oon sitä mieltä että aikuinen on se joka määrää eikä lapsi. jos ei sanat tehoa eikä mikään niin pieni läpsäys on paikallaan. oma äitini teki samoin ja ymmärrän häntä hyvin. mitä siitä tulisi jos lapset huutaisivat ja määräilisivät? kyllä lapset rajoja tarvitsevat. sen jälkeen kun olen tehnyt lopun riehumiselle lapsikin vaikuttaa tyytyväiselle että riehuttakaa lapsianne vaan rauhassa ja tuntekaa "olevanne tosi hyviä"!!!

Kaikilla lapsille ei vaan toimi se nätisti sanominen yms, joillekin pitää asettaa paljon tiukemmin ne rajat on oltava ankarampia. Ei ihmekään kun nykyään on niin kamalia lapsia tuolla ulkona, haistattelee tuntemattomille ja meidänkin lähikaupan eteisessä oli istumassa patterilla nuoria tyttöjä syljeskelemässä lattialle. Tupakkaa aletaan polttamaan jo suunnilleen ekalla luokalla eikä missään asioissa kuunnella vanhempia, mennään miten sattuu ja tehdään mitä huvittaa.

En nyt siis mitään hakkaamista kannata, mutta joskus sellanen tiukempi ote tai kevyt läppäisy voi auttaa enemmän kuin pelkkä puhe.

 

[vieras]

mä ymmärrän sua hyvin. itselläni ei ole myöskään hyvät hermot enkä aina meinaa jaksaa. tosin syliin otan aina jos lapsi pyytää ja muutenkin. huudan ja joskus läpsäytän kun hermot menee. sen jälkeen lapsi tosin käyttäytyy kunnolla eikä ole yhtään loukkaantunut. itsellä on vaan paha mieli. minusta nykyajan kasvatusmalli on epärealistinen. kuka pystyy oikeasti olemaan niin ihana kiukuttelevalle lapselle: vastaus: ei kukaan. arvostan rehellisyyttäsi kertoa asiasta. nämä arvostelevat akat todennäköisesti saattavat itse kohdella lapsia huonosti mutta esittävät pyhää mariaa. tsemppiä! ota omaa aikaa. se auttaa!

En kyllä tajua tätä. Kyllä mäkin väsyn ja voin suuttua. Mutten KOSKAAN satuta lastani (tai kenenkään muunkaan lasta) Enkä myöskään huuda, ääntä voin korottaa mutten koskaan 1v:lle kyllä se sitten on jo vanhempi jolle ääntä on syytä korottaa. Ei se mitään auta jos 1v:lle kiukuttelee.
Enkä ole mikään pyha maria =)
Kuten itsekin kirjoitit tuota läpsyttelystä sulle tulee pahamieli, ja mieti sitä tunnetta kun joku kerta lapsesi tekee väärin ja miltä hänen silmänsä näyttävät siinä vaiheessa kun hän peittää käsillä päänsä, tietäen sinun iskevän...
(näitäkin on nähty, ei onneksi tässä perheessä)

Aikuisella on oltava muitakin keinoja!!

Olen ihan samaa mieltä, että aikuisella pitää olla muutakin keinoja, mutta hyvä 4lapsen äiti, sinä et olekaan tainnut koskaan olla tilanteessa jossa olet aivan loppu. Masentunut, uupunut, yksin tai muuten vaan toivoton. En ole minäkään lapsen suhteen ollut, mutta muuten sen verran kokenut kovia, että tiedän mitä on olla edellä mainittuja.

Ei tientenkään saisi läpsiä, mutta omilla kommenteillasi pahennat vain tilannetta. Saat aikaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä ihmisessä, jolla on sitä todennäköisesti enemmän kuin omiksi tarpeiksi jo valmiiksi. Se saa aikaan lisää pahaa oloa ja syyllisyyttä, jolloin ongelma todennäköisesti syvenee entisestään.

Auta ja tue, tai häivy tällaisista ketjuista joihin sinulla ei ole mitään annettavaa.

 

[Pikku Mii]

anteeksi vaan mutta kyllä mä oon sitä mieltä että aikuinen on se joka määrää eikä lapsi. jos ei sanat tehoa eikä mikään niin pieni läpsäys on paikallaan. oma äitini teki samoin ja ymmärrän häntä hyvin. mitä siitä tulisi jos lapset huutaisivat ja määräilisivät? kyllä lapset rajoja tarvitsevat. sen jälkeen kun olen tehnyt lopun riehumiselle lapsikin vaikuttaa tyytyväiselle että riehuttakaa lapsianne vaan rauhassa ja tuntekaa "olevanne tosi hyviä"!!!

Kaikilla lapsille ei vaan toimi se nätisti sanominen yms, joillekin pitää asettaa paljon tiukemmin ne rajat on oltava ankarampia. Ei ihmekään kun nykyään on niin kamalia lapsia tuolla ulkona, haistattelee tuntemattomille ja meidänkin lähikaupan eteisessä oli istumassa patterilla nuoria tyttöjä syljeskelemässä lattialle. Tupakkaa aletaan polttamaan jo suunnilleen ekalla luokalla eikä missään asioissa kuunnella vanhempia, mennään miten sattuu ja tehdään mitä huvittaa.

En nyt siis mitään hakkaamista kannata, mutta joskus sellanen tiukempi ote tai kevyt läppäisy voi auttaa enemmän kuin pelkkä puhe.

Juu se auttaa sit näitä nuoriakin tuolla kadulla.. kotoa opittu enempi kuin pelkkä puhe.

 

[vieras joka vastasi 4lapsen äidille]

Vielä lisäyksenä edelliseen, en hyväksy lapsen läimäyttämistä tai läpsimistä missään tilanteessa enkä koskaan. Se on väärin, eikä sillä ole mitään tekemistä rajojen ja johdonmukaisuuden kanssa, joka on mielestäni se mitä lapsi tarvii samoin kuin syliä ja läheisyyttä. Oma auktoriteettini on aina riittänyt, mutta minulla onkin hyvä luontainen auktoriteetti. Toisille se on vaikeampaa. Silti, älä lyö lyötyä, vaan auta.

 

[meillä]

esikoiselle on tullut oltua tiukempi, vaikka on liiankin kiltti.
kuopus on saanut kasvaaa vapaammin.
esim. ketä se haittaa jos kiipeää pöydälle? jos ei just silloin syödä.
kylässä tietenkään ei saa mutta kotona. kylässä ollaan nätisti.

 

[ap]

Tänään mä en ole huutanut enkä hermostunut. Mutta harmistunut olen, samalla lailla lapsi käyttäytyy ja mua harmittaa kun en voi ottaa häntä syliin. Poltin kätenikin tänään hellaan kun lapsi pyöri jaloissa ja yritin vain suoriutua äkkiä ottamaan lapsen syliini.
Ehkä tämä tästä.