Lapset ei anna minkäänlaista armoa silloin kun mä oon kipeänä :(

[En yksinkertaisesti jaksa]

Olen sanonut asiasta nätisti ja vähemmän nätisti, olen koettanut selittää ja perustella, olen itkenyt ja huutanut, mikään ei auta. Ne ei tajua millään, että kun mä oon kipeänä (ja siis harvoin olen), niin mä en jaksa puhua, mä en todellakaan jaksa huutaa ja komentaa, mä en jaksa kuunnella tappelua, muhun sattuu, on paha olla, en jaksa, EN JAKSA!!

Mutta ei. Joko ne on koko ajan toistensa kimpussa ja tappelee ja huutaa tai sitten ne kyselee multa minuutin välein jotain "koska ruoka on valmis?" tai muuta vastaavaa.

Nyttenkin ihan paska olo, lihaksia ja ihoa särkee, pää on täynnä räkää, koskee silmiin, olo vetämätön, kuume tekee tuloaan.. musta tuntuu että mä ihan todella kuolen kun joudun avaamaan suuni tai huutamaan että saan noitten tappelut keskeytettyä.

Oon niin väsynyt etten jaksa edes itkeä.
Miksi noi ei tajua???

(Ja joo, oon totaaliyh, ei apua saatavissa, lapset jo "isoja", 9 ja 11)

 

["vieras"]

Oikeesti, noin isot lapset? Laita toinen toiseen huoneeseen kuin toinen ja käske vaikka lukea tai pelata tai mitä tahansa. Kohtahan on jo nukkumaanmenoaikakin varmaan. Kyllä se siitä, huomenna ovat koulussa. Jos ei hyvällä niin pahalla.

 

[En yksinkertaisesti jaksa]

Kouluaamutkin ahdistaa. Kykenevät kyllä kouluun silloin kun lähden itse aamulla töihin, mutta auta armias jos oon täällä siihen aikaan kun kouluun pitäisi lähteä. Ne ei saa vaatteita päälle, ei osaa tehdä aamupalaa, eivät lähde ajoissa kouluun vaan jumittavat milloin missäkin niin, että mun on pakko lähteä viemään niitä autolla etteivät myöhästy. Ja koko aamu samaa huutoa ja tappelua keskenään. Mieluummin menen töihin kuolemaan, kuin oon täällä silloin

 

["..."]

Lähe hotelliin.