Oisko sinusta lastenohjelmien juontajaksi?

Pikku kakkosta jatkuvasti pakolla kuunnellessani olen huomannut kuinka lastenohjelmien puhetytöläisiä aikuisia yhdistää lässynlässyn puheparren lisäksi uskomattoman yliampuvan-teennäisen-mairea-tapa artikuloida :vampire: Pahimpia on ne naiset jotka laulattavat lapsia.
Moniko äiti puhuu lapsilleen samaan tapaan?

 

Ei taitaisi olla. Eräs lapsi sanoi minulle kerran, että kiva kun puhut minulle kuin ihmiselle.

 

No ei todellakaan

 

Ei susta varmaan olis, ainakaan sen perusteella mitä oot täällä itsestäsi kertonut: erakko, mielenterveysongelmia, pitkäaikaistyöttämyyttä..... Tossa tarvii mennä töihin silloin kun on työpäivä ja aika ulospäin suuntautunutkin pitää olla - tulla toimeen ihmisten kanssa, kun nääs ne on ihmiset jotka sen ohjelman tekee, ei riitä et ruudun toisella puolella on lapset sitä katsomassa

 

Ei olis ei... Ne Pikkukakkosen lässyttäjätkin on aikamoista lasten aliarviointia :kieh:
Teen työtä lasten kanssa mutta en mä siellä lässytä...

 

Eipä olis ei

 

Varmaan olisi. Sössöttäisin ja lässyttäisin just silleen lapsellisen ärsyttävästi

 

Mies aina sanoo, että susta tulis hyvä lastenohjelmien juontaja Tiedä sitten...
Lasten kanssa työtä teen ja erilaisia lastentapahtumiakin on tullut juonnettua joten voishan sitä jonkinlaista poitentiaalia löytyä.... :saint:

 

Ei olisi.

"yliampuvan-teennäisen-mairea-tapa artikuloida" Lapset kuitenkin tykkäävät siitä ja pienet lapset tarvitsevatkin selkeän selvän artikulaation omaavan yksilön. Vaikka itseänikin joskus ärsyttää juonnot, en kuitenkaan lässytystä niissä ole huomannut.

 

ai mää vai? nevö

 

Ei susta varmaan olis, ainakaan sen perusteella mitä oot täällä itsestäsi kertonut: erakko, mielenterveysongelmia, pitkäaikaistyöttämyyttä..... Tossa tarvii mennä töihin silloin kun on työpäivä ja aika ulospäin suuntautunutkin pitää olla - tulla toimeen ihmisten kanssa, kun nääs ne on ihmiset jotka sen ohjelman tekee, ei riitä et ruudun toisella puolella on lapset sitä katsomassa

Tästähän sais laajennettua keskustelua. Monikohan ns normaalilta tai ylipositiiviselta vaikuttava ihminen saattaa olla sairastanut depression? Tai ollut pitkään työttömänä? Tarkottaako työttömyys samaa kun työn vieroksuminen? Eikös Mikko Kuustonenkin valittu vuoden positiivisemmaksi suomalaiseksi juuri silloin kun hän sairasti depressiota ja sinnitteli aurinkoisen roolissaan mielialalääkkeet taskussaan? Monenko suomalaisen viihdealan ihmisen hauskan julkisivun takaa on paljastunut vain haavoittunut surullinen ihminen?

 

Eipä todellakaan olisi! Lapsiparat varmaan pelkäisivät, kun vihaisen näköinen täti murahtelisi ruudun takana. Lastenohjelmien juontajan pitää olla niin ällömakean pirteä, että diabeetikkoa ihan heikottaa.

Vähän off topic; mutta jotain maagista on Mimissä ja Kukussa (vaikka eivät juontajia olekaan), kun tuo nukke ja mikä-lie- hahmot saavat minut viipyilemään kanavalla hetkeä pidempään, enkä tiedä ärsyttääkö vai viihdyttääkö niiden ilmeily ja hoilottaminen.

 

Ei susta varmaan olis, ainakaan sen perusteella mitä oot täällä itsestäsi kertonut: erakko, mielenterveysongelmia, pitkäaikaistyöttämyyttä..... Tossa tarvii mennä töihin silloin kun on työpäivä ja aika ulospäin suuntautunutkin pitää olla - tulla toimeen ihmisten kanssa, kun nääs ne on ihmiset jotka sen ohjelman tekee, ei riitä et ruudun toisella puolella on lapset sitä katsomassa

Ihanaa tämmöinen kommentointi. Märällä rätillä pitkin kasvoja....




Ei musta olis, en mä tykkäis olla kameran edessä- en osais kuvitella puhuvani lapsille kun joku karvainen keski-ikäinen kameramies zoomailis mun linssin läpi samalla kun askartelen.

 

[QUOTE="Gilda";21959035]Eipä todellakaan olisi! Lapsiparat varmaan pelkäisivät, kun vihaisen näköinen täti murahtelisi ruudun takana. Lastenohjelmien juontajan pitää olla niin ällömakean pirteä, että diabeetikkoa ihan heikottaa.

Vähän off topic; mutta jotain maagista on Mimissä ja Kukussa (vaikka eivät juontajia olekaan), kun tuo nukke ja mikä-lie- hahmot saavat minut viipyilemään kanavalla hetkeä pidempään, enkä tiedä ärsyttääkö vai viihdyttääkö niiden ilmeily ja hoilottaminen.[/QUOTE]

Mäkin jään usein katsomaan- mä aina katsoa tapitan että miten iso suu sillä mimillä onkaan... ja että mahtuuko ne hampaat sinne kun sulkee suunsa :ashamed:

 

Mua ei todennäköisesti huolittaisi mihinkään lastenohjelmaan. Traumatisoisin kuitenkin kokonaisen sukupolven painajaisunilla kamalasta, kiroilevasta ja kiukkuisesta jättitädistä, joka liiskaa lapsia pannukakuksi istumalla niiden päälle.

 

Ei olisi. Mä olen liian rauhallinen siihen hommaan, en mikään ADHD-tyyppi niin kuin lastenohjelmien juontajat tuntuvat olevan. Enkä tykkää olla minkään yleisön edessä. Lasten kanssa tulen kyllä hyvin juttuun muuten.

 

No ei olis! Multa ei oikein luonnistu toi lirkuti lirkuti vaikka omaa pikkusta hellittelenkin. Mutta noi juontajat, eiköhän siihen ole joku syy, että heidän pitää puhua juuri niin ärsyttävästi lässyttäen. Noi varmasti tosi tarkkaan suunniteltu noi lastenohjelmat ainakin ylellä.

 

no ei. En jaksaisi esittää mitään ylipirteää lässyttäjää.

 

Kylli-tätiä musta on yritetty tehdä, mutta täällä tuppukylässä kun asuu, niin

 

No ei olisi, eikä kyllä minkään muunkaan ohjelman juontajaksi. Johan ne lapsiparat olisivat ihan ihmeissään, jos esimerkiksi Pikku Kakkosessa olisi juontajana minunlaiseni ihminen, joka olisi siellä suurinpiirtein paniikissa kun jännittäisi niin paljon esiintyä kameran edessä ja mutisisin siellä vain jotain, että "Niin tota seuraavaksi me katsotaan Rölli".

 

minusta ois ja tykkäisinkin sellasta työtä tehdä!

sain hyvää palautetta päiväkodissa juurikin luonnollisesta kanssakäymisestä lasten kans ensimmäisestä päivästä alkaen, siihen ei siis tosiaankaan kuulu mikään lässytys ja yliampuva tättärää-täti joka suunnilleen loukkaa ihmisarvoa.

Kehuja sateli myös kto:n harjoitustunneilla missä aikuiset ihmiset "esittivät" lapsia, ja minä toimin ohjaajana. Myös kuvitteellisessa tilanteessa siis onnistuu.

 

Luultavasti... ei olisi. En jaksaisi länkyttää hälläväliä-juttuja "lapsentasoisesti". Muksut saattaisivat sietää, mutta tuskin ohjelmapäällikkö.

 

Minä en halua kameroiden eteen.
Mutta minusta olisi todella hauskaa olla mukana dubbaamassa lastenohjelmia. Pystyn eläytymään tarinoihin eri äänenpainoilla.
Mieskin lumoutuu tarinoihin mukaan kun luen lapsille iltasatua.

 

Olisi.

Haluaisin ainakin uskoa niin. Toisaalta saattaisin hermoilla kameran edessä.

 

Olisi kyllä. Tottakai siellä pitää liioitellusti lässyttää. Kuka lapsi jaksais jotain monotonista ääntä kuunnella Eli näyttelijän taitoa se tarvitsee ja lapset rakastaa välillä sellaista jopa ihan kotonakin