Oisko ihan hullua jos tekis vielä yhden lapsen vaikka edelliset jo 6v ja 8v?

Mutta just se eniten mietityttää että joutuu aloittamaan alusta tavallaan. Nyt pääsee jo helpolla noiden kanssa ja on tottunut siihen, vauva vaatii kovin paljon.

Totta, nythän voisitte vähitellen miehesi kanssa siirtyä siihen elämänvaiheeseen kun on enemmän omaa aikaa, nauttia lasten kasvusta kaikessa rauhassa. Mutta vaikea päätös, ymmärrän...

niin mut taas toisaalta nyt ois mahdollisuun nauttia todella siitä uudesta vauvasta koska toiset on jo isompia koulussa ja eskarissa..

 

miksikäs ei, minulla ja vanhimalla veljellänikin on 14 vuotta ikäeroa ja isosiskoni kanssa minulla on 8 vuotta ikäeroa.

 

Sun kannattaa varmaan tuosta lääkityksestä ja paniikkihäiriöstä jutella lääkärin kanssa jo ennen kuin alatte raskautta suunnittelemaan. Olet vielä nuori (vilkaisin profiilistasi että olet 25), ehdit tehdä vielä monta lasta, mieskin varmaan vielä innostuu asiasta. Ei kun toimeksi vaan sitten.

 

Meillä vanhempi täytti keväällä 9 ja nuorempi täyttää nyt ihan kohta 6 v. Ja rv 37+6 menossa . Pitkään mietittiin asiaa, mutta meille tämä sopi. Ns. iltatähti jos nyt niin voi sanoa.

Ensimmäinen vauva meni ihmetellessä. Toinen meni esikon siivellä. Ehkäpä tämä vauva-aika on sitten sellainen, että vauvasta "voi nauttia" 100% :heart:

 

Jos kerran oikeesti haluut niin mitäs hullua siinä on? Itse en kyllä tekisi jos olisin saanu lapset jo tuohon ikään, nauttisin uudestaan "vapaudesta" eli siitä että voi mennä vaikka kaupungille niin että lapsen kävelee vieressä Tai matkustella helpommin jne.

 

Mulla on lapset nyt 5,5v ja 9v, kolmas syntyy marraskuussa ja onhan se hullua, mutta niin hullun ihanaa :heart:

jaksan varmasti paremmin kuin usean vaippaikäisen vanhempi esimerkiksi, ku nuo isommat on jo niin omatoimisia =)

 

Itse en jaksaisi taas alkaa sitä yövalvomis-, tissitys-, kanniskelurumbaa. Mutta en olekaan vauvaihminen, vaan nautin lapsista vasta vähän isompina.

 

Joo mulla on profiilissa vissiin väärä ikä, olen kohta 28v siis. Niin kyllähän ensin tartte tosiaan miettiä toi lääkitys uusiksi että voisko olla ilman, kun en millään halua syödä mitään lääkkeitä raskaana Tuo mun lääkityskyllä kuulemma sopii raskaana oleville, mutta en oikein luota silti, sanottiinhan talidomistakin niin :|

 

ANNA PALAA vaan jos siltä tuntuu :heart: Ei sulla ainakaan liiemmälti ikää vielä ole ja vauvat... on niitä vaan niin ihana seurata miten ne kehittyvät ja kasvavat ja oppivat jotain uutta.

 

ei.. meilää 8v tyttö ja 3kk ikänen poika :heart: :heart:

 

Ei ole,meillä tulee nyt vasta toinen kun esikoinen 6v.

 

ei ole. Meillä yritys päällä. Lapset 5v ja 4v.

 

Meilla kanssa ekat olivat 6 ja 8 kun kolmas syntyi,, ja kun neljas syntyi ekat olivat 8 ja 11. Hullua?? En tieda - toisina paivina Yes toisina No - mutta en osaa muutakaan elamaa kuvitella. Kaikki piti, vauvan varusteet siis, hankkia uudet mutta ei se muuten ollut kummosenpaa kuin ekallakaan kierroksella. Minulla riitti pinna paljon paremmin enka ottanut turhaa stressia kaikista pikku asioista - eli jotenkin se oli paljon helpompaa ja rennonpaa. =)

Niinpä! Meillä oli kolmonen 7v kun tyttö syntyi, esikoinen 15v ja täytyy sanoa että nautin!

 

Noin oon aatellu itsekki, tai siis että nyt kun on kaks pientä 1,5vuoden ikäerolla niin ei tähän samaan enää kolmatta, mutta EHKÄ sitten 4-5vuoden päästä. Haluaisin kuitenkin sen kolmannen lapsen vielä, mutta tässä vaiheessa ei talous ja mikä tärkeämpää mun pää kestä.

 

Minä mietin sitäkin, että jos haluaisin lisää lapsia, niin menisikö kaikki enää hyvin? Kun aina on raskausaika ja synnytys mennyt ongelmitta, niin tulisiko nyt keskenmenoja, keskonen tai vammainen lapsi, jota vahtisin ja hoitaisin elämäni loppuun asti... Siihenkin pitäisi olla sitten valmis.

 

Eipä se vauvanteko jo olevien lasten ikää katso.
Itse olin 12 kun minusta viimein tuli isosisko. :xmas:
Toukokuussa kävin tämän 'pikkusiskon' kanssa baarissa.

 

No, kyllähän ne alusta tarvii aina alottaa, oli edelliset lapset sitten 1- tai 10-vuotiaita...? Että ei muutako uutta kehiin vaan jos siltä tuntuu

 

Ei mitään järkeä palata taaksepäin. Mutta harvoin ihmiset tekevät järkiperäisiä ratkaisuja.

 

Minulla lapsi täyttää lopppusyksystä "jo" 6v ja on välillä haikea olotila, kun ei ole toista lasta talossa eikä ehkä koskaan tulekaan. Lapsettomuushoidoissa olimme viime keväänä, mutta ne jäivät tauolle, kun lähdin opiskelemaan. Nyt olisi taas kova kipinä aloittaa hoidot uudelleen, mutta se ei ole mahdollista opiskeluiden takia. Oppitunneilla kun pitää olla paikalla eikä pahemmin kannata poissaoloja kerryttää.

 

Minä mietin sitäkin, että jos haluaisin lisää lapsia, niin menisikö kaikki enää hyvin? Kun aina on raskausaika ja synnytys mennyt ongelmitta, niin tulisiko nyt keskenmenoja, keskonen tai vammainen lapsi, jota vahtisin ja hoitaisin elämäni loppuun asti... Siihenkin pitäisi olla sitten valmis.

samaa minäkin olen miettinyt.. Kun olen saanut jo kaksi tervettä, ihanaa lasta. En tiedä uskallanko enää yrittää kolmatta.

 

No, kyllähän ne alusta tarvii aina alottaa, oli edelliset lapset sitten 1- tai 10-vuotiaita...? Että ei muutako uutta kehiin vaan jos siltä tuntuu

Tässä varmaan ajetaan takaa sitä, että isommat on jo koulussa pian ja taas alkaisi alusta mm. päiväkotivuodet ja se, että et voi mennä rauhassa edes postilaatikolle. Kun muutkin on pienempiä, niin menevät tässä mielessä samaan syssyyn, kun ei olla totuttu vielä pääsemään helpommalla