Oikeastiko minä nyt olen taas se paha ihminen?! (Asiaa exästä ja lapsen tapaamisesta)

Exällä ja mulla on sopimus 9v lapsi on hänen luonaan joka toinen viikonloppu, todellisuudessa lapsi on siellä keskimäärin 1-2 yötä kuukaudessa.

Tällä viikolla ex soitti lapselle tiistaina ja kysyi tuleeko lapsi viikonloppuna?
Eilen sit laitoin iltapäivällä exälle viestiä sähköpostilla että mihin aikaan hakee lapsen yms. Vastaus oli suunnilleen että: "Mun pitikin laittaa etten tänä viikonloppuna ota lasta koska olen luvannut mennä kaverin luo ja vaimonkin lapsi lähtee lauantaina yökylään. Ensi kerralla kahden viikon päästä sit taas!"
Lapsi tietenkin pettyi ja minäkin vähän kimmastuin ja laitoin takaisin viestin että "Vittuako sanoit lapselle että tulee sun luo viikonlopuksi. Mun puolesta voi olla kotona (siis mun luona) vaikka aina."
Takaisin tuli ihan mielipuolinen viesti tyyliin: "En oo sanonut lapselle mitään, lopeta tuo käytös ja vittuili mua kohtaan!!!!! Te (siis minä ja mieheni ymmärtääkseni) haluatte mulle vaan pahaa!!!! Älä pilaa mun välejä lapsiin, sä et voi mulle mitään!" Ja pari uhkailua päälle :O

Ok, olisinhan mä voinut laittaa itse TAAS viestin "Ok, ei se mitään, ensi kerralla sitten ", mutta kun tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun näin käy, joka kerta vähintäänkin tuo lapsen jo lauantaina takaisin tai ei ota lainkaan luokseen niin mullakin nyt vähän kyrvähti hermo

 

Mä en viitsisi alkaa tapella exän kanssa vaan keskittyisin lapsen pettymyksen vastaanottoon ja sen lieventämiseen.

 

Et oo mikään paha , vaan yrität päin vastoin pitää lapsen puolia toisin kun ex.

 

Ja sitten vielä jotkut haukkuu maajussi -riepua, joka rehellisesti sanoo ettei halua yksinhuotajaa puolisokseen. Kuka oikeasti haluaa tuollaisia ihme sotkuja elämäänsä. Jotkut vain siihen on joutuneet.

 

Mä en viitsisi alkaa tapella exän kanssa vaan keskittyisin lapsen pettymyksen vastaanottoon ja sen lieventämiseen.

No en mäkään sen kanssa tapellut sen enempää, en vastannut tuohon viimeisimpään viestiin mitään yms.

Mun mielestä vaan oikeasti alkaisi olemaan parempi ettei lapsi kävisi isänsä luona lainkaan, näitä pettymyksiä kun on vähintään kerran kuukaudessa.
Tottakai tuonikäinen vielä haluaa uskoa parasta isästään ja aina uskoo kun toinen soittaa ja lupailee taivaat ja maat. Ja minähän se aina saan lapsen kiukuttelut kestää.

Tapaamiset eivät ole ainoa ongelma, ex esim. lupaili lapselle syntymäpäivälahjaksi monta kuukautta tiettyä peliä. Monesti soitti että tulen huomenna hakemaan sinut niin mennään yhdessä ostamaan peli tms. Ja koskaan ei kuulunut mitään, kun lapsi soitti perään niin lupasi taas tulla huomenna tai ylihuomenna. Viiden kuukauden päästä synttäreistä kävivät ostamassa pelin... Rahasta ei ole kiinni, moneen muuhun asiaan kun sitä tuntuu riittävän

 

Odottelen vaan sitä päivää kun lapsi kasvaa ja tajuaa millainen kusipää isänsä oikeasti onkaan...

 

Mä en viitsisi alkaa tapella exän kanssa vaan keskittyisin lapsen pettymyksen vastaanottoon ja sen lieventämiseen.

No en mäkään sen kanssa tapellut sen enempää, en vastannut tuohon viimeisimpään viestiin mitään yms.

Mun mielestä vaan oikeasti alkaisi olemaan parempi ettei lapsi kävisi isänsä luona lainkaan, näitä pettymyksiä kun on vähintään kerran kuukaudessa.
Tottakai tuonikäinen vielä haluaa uskoa parasta isästään ja aina uskoo kun toinen soittaa ja lupailee taivaat ja maat. Ja minähän se aina saan lapsen kiukuttelut kestää.

Tapaamiset eivät ole ainoa ongelma, ex esim. lupaili lapselle syntymäpäivälahjaksi monta kuukautta tiettyä peliä. Monesti soitti että tulen huomenna hakemaan sinut niin mennään yhdessä ostamaan peli tms. Ja koskaan ei kuulunut mitään, kun lapsi soitti perään niin lupasi taas tulla huomenna tai ylihuomenna. Viiden kuukauden päästä synttäreistä kävivät ostamassa pelin... Rahasta ei ole kiinni, moneen muuhun asiaan kun sitä tuntuu riittävän

Ei voi pakottaa, voi käydä niin, että isä ja lapsi alkavat vihaamaan toisiaan ja myös sinua. Päästä kokonaan irti, älä ole missään yhteydessä, anna exän ottaa yhteyttä. Jos mies on älykäs hän huomaa kyllä omat virheensä ja korjaa ne. Jos taas ei niin silloin sinun tehtävä on olla lapsen rinnalla.

 

Mä ymmärrän että vituttaa eli kyllä mullakin tahtoi mennä hermot kun tyttären isä lupaili kaikenlaista ja sitten jätti lunastamatta lupauksensa.
Mutta jaksettava oli vaan yrittää saada toinen toipumaan siitä pettymyksestä.