Öiset itkukohtaukset, mikä avuksi?

Nyt kaipaisin apuja/kommentteja/vertaistukea... Tyttömme on nyt 1v7kk ja on muutaman kerran saanut yöllä ihan KAMALAN itkukohtauksen. Ensimmäinen tuli noin kuukausi sitten, toinen tämän viikon alkupuolella ja kolmas+neljäs viime yönä.

Tyttö alkaa ihan yhtäkkiä itkeä kurkku suorana, ihan kuin johonkin sattuisi todella paljon tai että pelkäisi jotain ihan kamalasti. Ei suostu tulemaan syliin ja jos väkisin syliin nostaa, niin vänkää tosi voimakkaasti pois. Jos yritämme silittää tai halata, niin huuto vain yltyy entisestään. 2 ekaa kertaa on tullu puolen yön aikaan, viime yönä yhden ja kolmen aikaan. Itkua kestää noin vartti ja sitten tyttö rauhottuu ja haluaa takaisin omaan sänkyyn. Edes rakkain lelu ei alussa auta, vasta "kohtauksen" lopulla oma teletappi rauhottaa. Tyttö nukahtaa kummallisen nopeasti tuon kohtauksen jälkeen.

Kysehän voi olla siitä, että tyttö on alkanut näkemään unia, eikä ymmärrä unen ja todellisuuden eroa ja siksi siis säikähtää. Korvia ei usko aiheuttajaksi, koska kohtaukset on tullu kuitenkin suht harvoin.

Lähinnä siis kaipaan apuja siinä, että miten tulisi toimia. Syliin tyttö ei kohtauksen aikana halua, mutta kun itsellä on niin kamala olo, että en ole osannut sänkyynkään jättää huutamaan. Onko jollakin kokemusta vastaavasta? Auttaako vaikka yövalon päälläpitäminen (meillä siis nukutaan ja on aina nukuttu pimeässä)? Nukkumaan tyttö käy joka ilta nätisti kuten ennenkin ja herää aamulla hyväntuulisena.

 

Meillä taapero joskus nauraa oikein makeasti ääneen unissaan, joskus vähän parahtaa ja joitakin kertoja on huutanut kurkku suorana, ollaan päätelty että on nähnyt jotain pahaa unta. Jos on rimpuillut pois sylistä niin olen yrittänyt vaan rauhoittavalla äänellä laulaa hänelle tuttua tuutulaulua ja pikku hiljaa on sitten rauhoittunut ja jatkanut uniaan.

 

Meillä just samoja kohtauksia. Tyttö nyt 11 kk. En tiedä mistä johtuvat, mutta olisko jotain unenaikaisia kauhukohtauksia jotka on lapsilla yleisiä ja vaarattomia. Meillä kans paras konsti on olla vaan sängyn vieressä ja roikottaa omaa kättä siinä tytön lähellä. Sit yhtäkkiä vaan nukahtaa. Liittynee normaaliin kehitykseen.

 

Meidän tyttö sai ensimmäisen yöllisen,aivan samalta kuulostavan huutokohtauksen n.vuoden iässä. Niitä on tullut sen jälkeen aina silloin tällöin, nyt kuitenkin vähentyneet kun tyttö lähestyy paria vuotta. Kokeiltiin kaikkia samoja konsteja kuin tekin, mutta mikään ei tosiaankaan auttanut, vaan neiti rauhoittui lopulta itsekseen ja nukahti. Kuuluu varmaankin ikään joillakin lapsilla.

 

Ovat juuri noita yöllisiä kauhukohtauksia. Menevät ajan kanssa ohi. Eihän siinä auta kuin lohduttaa hiljakseen lasta, herättää ei kannata. Raskasta on, mutta ohimenevää.

 

viime yönä tyttö taas alkoi huutaa puolen yön aikaan. Rauhottu itsekseen noin vartin kuluttua, mut aamuyöstä itkeskeli uudestaan. Ja keksi sitten, että haluaa meidän väliin nukkumaan. Olin itse niin tajuttoman väsyny, että luistin periaatteestani ja otin tytön viereen. Tyttö nukkui, mutta minä ja mies ei niinkään. Välillä iskeytyi kantapää kylkiluihin ja välillä taas sormet korvaan... Seuraavalla kerralla täytyy yrittää jaksaa pitää taas periaatteesta kiinni, ettei tämä mene tavaksi. Ei siinä mitään pahaa ole, että lapsi nukkuu samassa sängyssä, mutta tuo tättähäärä on vaan niin vauhdikas nukkuja, et sitten ei nuku isäntä enkä minä...

Voi tätä elämää, niin ihanaa, mutta joskus kyllä toivoo, että tyttö olis jo vaik 5v