Mulla ei ole just sama tilanne päällä sillä nopeasti keskenmenon jälkeen alkanut uusi raskaus päättyi viime viikon perjantaina ja nytkin sylissäni tuhisee neljä kiloa ihanaa tyttövauvaa!
Mä olin hyvin yllättynyt kuinka rauhallisesti suhtauduin keskenmenoon, se oli musta fyysisesti rankempaa kuin henkisesti. Mies otti paljon raskaammin kuin minä.
Uuden raskauden alussa tuli kyllä käytyä monta ylimääräistä kertaa vessassa tarkistamassa ettei ole vuotoa, mutta hirveesti en pelännyt tai murehtinut kun vaan päätin olla niin tekemättä.
Päätin heti, että ennen rakenneultraa keskityn vain elämään elämääni normaalisti enkä pohdi jatkuvasti raskautta tai suunnittele tulevaa. Päätös ei estänyt minua iloitsemaan raskaudestani, ehkä teki siitä vaan helpompaa kun se oli ainut tunne, jonka itselleni sallin. Ultran jälkeen aloin pikkuhiljaa mukautua tulevaan uuteen elämään niin ajatuksissani kuin hankinnoissakin.
Kerroin ensimmäisestä raskaudesta kaikille heti ja tein samoin myös toisessa. Keskenmenosta puhuminen oli todella helpottavaa ja lähipiiristä löytyi yhtäkkiä uskomattoman monta saman kokenutta. Myös niitä, jotka eivät olleet omaa suruaan aiemmin kenelläkään itkeneet, mutta rohkaistuvat kertomaan mulle oman tarinansa ja päästämään tunteet ulos, kun kuulivat kuinka avoimesti asiasta puhuin ja vastasin yksityiskohtaisiinkin kysymyksiin. Vertaistuki toimii oikeasti ja kun olin saanut omaa kokemustani tarpeeksi ystävilleni jakaa, mun ei tarvinnut peilata ensimmäisen raskauden kokemuksia seuraavaan.
Keskenmenoa pitää surra just niin paljon kuin siltä tuntuu, mutta omaani hoitaneen viisaan lääkärin sanoin keskenmenolla ei ole mitään tekemistä uuden raskauden kanssa vaan lähtöviiva on jokaisella joka raskaudessa ihan sama. Kaikki siis alkaa alusta, eikä kroppa normitilanteessa tunne mitään menneisyyden taakkaa, miksi mielen siis pitäisi? Mennyttä ei myöskään kannata kantaa päivä päivä päivältä mukanaan. Kesken menneellä raskaudella ei ole enää laskettua aikaa, se on jotain mitä ei yksinkertaisesti enää ole. Uudella raskaudella sen sijaan on, sitä kannattaa pitää päämääränä roikottamatta mukanaan edellisen raskauden tärkeitä päiviä.
Tsemppiä ja positiivista asennetta uuteen odotukseen! Toivottavasti mun mietteistä ja kokemuksista herää hyviä ajatuksia miten selvitä ilman jatkuvaa huolta ja pelkoa tulevasta.