Odotuksen onnea? :)

[tätsykkä]

Meitä on varmasti niin moneen junaan. Osa haluaa heti jäädä kotiin raskauden varjolla odottamaan sitä synnytystä ja toiset taas sinnittelee töissä viimeiseen asti vaikka väkisin. Hankalia juttuja mutta tosi on että raskauden varjolla saa helposti sairaslomaa. Ja ensikertalaiset varmasti herkästi hakee kaikkeen kolotukseen ja tunteeseen sairaslomaa koska pelkää keskenmenoa yms.

Itselläni on takana kolme odotusta ja synnytystä ja kyllä ne kaikki on erilaisia. Koskaan ei voi tietää miten kroppa käyttäytyy. Niin se vaan menee.

Olen itse kiinnittänyt täällä huomiota siihen että odottajat kaipaavat lapsen syntyvän suurinpiirtein heti kun rv 35 tulee täyteen? Missä ihmeessä se lukee että se on täysiaikaisuuden uusi ala raja? toki joku on kypsä tulemaan jo silloin ja toinen ei todellakaan. Nämäkin on niin yksilöllisiä juttuja mutta en ymmärrä että aletaan touhuamaan kolmea ässää heti ja itketään kun ei supistele yhtään?? Meillä neuvolakin "opettaa" että rv 37 jälkeen on vauva täysiaikainen ja saa syntyä jos on tullakseen. Siihen saakka pyritään estelemään synnytyksen käynnistymistä jos siihen tarvetta on.

Mutta ehkäpä toisia vaan ahistaa se vauvamaha niin kovasti?? Minä olen aina nauttinut omastani ja joka ikisestä viikosta jonka vauva on siellä pysynyt...aika helppoa kuitenkin elämä kun se vauva on siellä masussa...touhut ja kiirus alkaa heti kun hän sieltä tulee pois...=)

 

[Nössö]

Pointti joillakin tuolla alussa oli varmaan se, että miksi joku TÄÄLLÄ luulee voivansa määritellä mikä on toiselle hyvä syy ja mikä ei. Siitä tuo meteli taisi johtua. Varmasti kyllä myös siitä, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Onhan raskautta tosi helppo käyttää tekosyynäkin. Mutta kuten joku tuolla sanoikin, se ei ole meidän asia täällä päättää kenen valitukset ovat turhia ja kenen eivät.
Onhan niitä sellaisiakin "alati sairaita" jotka valittaa ihan valittamisen ilosta, oli raskaana tai ei.

Mielestäni on hieman naiivia ajatella, ettei ihan maallikotkin osaisi nyt jotenkin päätellä, että milloin on todellisuudessa raja oikeutulle saikulle / valitukselle. Selvähän se kuitenkin on, että joillekin pikku paha, on jollekin toiselle iso paha. Kyllä myös kärpäsestä härkäsen tekijöille voisi mielestäni tosiaan sanoa, että ei asia nyt niin vakava oikeasti ole, sillä jotkut tosiaan tarvitsevat vähän perspektiiviä asiaan. Saahan siis lääkärikin päättää, että kenelle määrää saikkua ja se on tehtävä usein melkeinpä vaan potilaan kertoman perusteella... Sen siis saa, joka osaa parhaiten valittaa... Olen kyllä vähän kade, kun tämä pätee niin muussakin asioissa... Inhottavan vaativa asiakas saa kuitenkin usein haluttavansa. :/ Nykyaikana ei kyllä anneta arvoa kiltteydelle. Syöt tai tule syödyksi opitaan jo varhain...

 

[julietta1234]

Ei kai tavallisesta raskaudesta noin vain sairaslomaa saa? Sen sijaan ongelmaraskauksissa kyllä. Mitä olen seuraillut, esim. selkä- tai masennuspotilaat saavat helpommin pitkää saikkua kuin raskaana olevat.

Raskaudessa on se huono puoli, ettei vaivoja voi kovin tehokkaasti lääkitä. Asiakastapaamisia on vaikea hoitaa, jos yrjö lentää. Raskauspahoinvointiinhan ei ole mitään lääkettä. Sen sijaan selkäpotilas voi doupata itsensä kovemmilla napeilla ja hoitaa vielä hommat.

Nykynaiset ovat kuitenkin niin lyhyen osan elämästään raskaana, ettei tule merkittävää kansantaloudellista tappiota, vaikka pallomahat ottaisivat vähän kevyemminkin. Onhan maassa 300 000 työtöntä ja lisäksi isot laumat alkoholiongelmista ym. saikuille ja varhaiseläkkeille tippuneita. Ei kai kaiken tarvitse tulevien äitien harteilla riippua.

 

[^]

Joo, lusmuilijoita on ihan joka ryhmässä, mutta täällä onkin puhe vain osasta odottajista. Ei ilmeisesti myöskään pelkistä saikkulaisista vaan ihan vaan valituksesta yleensä. Kyse taisi olla myös siitä, että raskauden aikaisista yllätyksistä tehdään isompia mörköjä kuin ovat. Ei tainnut kyse olla jokaisesta "epäkohdasta" meidän yhteiskunnassamme, vaan vain tästä ilmiöstä odottajien keskuudessa. Suurin osa naisista kuitenkin on tässä roolissa kerran elämässään.

 

[Toistaan odottava]

Eikä se valittaminen useinkaan lopu siihen että synnyttää Sen jälkeen on arki ihan jumalattoman raskasta, kaikki on tosi hankalaa ja suorittamista ja pahimmassa tapauksessa vauvaakin kiikutetaan lääkäriin jokaisesta pienestä näppylästä.

Raskaana ollessaan moni saa huomiota ihan eri tavalla kuin koskaan ennen, ihmiset ihastelevat vatsaa ja kyselevät vointia. Mä luulen että jotkut saattaa tässä ns. "tipahtaa ämpäriin" eli kun tarpeeksi miettii ja on keskipisteenä, niin loppujen lopuksi katsoo minne tahansa niin näkee asiat vain oman itsensä kautta.

Ja jeps, kyllä on lääkäreitä jotka kirjoittavat saikkua aika heppoisin perustein. Olen itse tällä hetkellä pitkällä saikulla erään vaivan takia, jonka vuoksi menin lääkäriin - hän sanoi että asialle ei sinänsä voi tehdä mitään ennen kuin olen synnyttänyt, eikä se ole vaarallinen mutta epämukava toki. Kun ei voinut jatkolähetettä/reseptiä kirjoittaa niin lykkäsi 4 viikkoa saikkua ikäänkuin lohdutukseksi. Olin vähän ihmeissäni itsekin!