M
"Miia"
Vieras
Raskaus on vielä kovin alussa (rv 7) eikä minkäänlaisia raskausoireita ole ollut muuta kuin väsymys.
Mutta mikä minua vaivaa? Lähdettiin kolmatta yrittämään jos vaikka tärppäisi (2 aiempaa raskautta tulleet pitkän yrittämisen jälkeen, lapsettomuushoitoja yms) ja koska ikäkin alkaa tulla kohta molemmilla vastaan, joten päätettiin että nyt jos koskaan.
Plussattuani olen ollut kovin allapäin, pohtinut miten kaksi vanhempaa lasta tulevat suhtautumaan vauvaan (kumpikin ilmoittanut ettei tykkää vauvoista, ikää 3v ja 5v), miten mahdumme tähän asuntoon (vaikka lapsilla omat huoneet ja vauvallekin saadaan oma huone vierashuoneesta, kunhan tehdään vähän järjestelyitä). Miten taloudellisesti pärjäämme...Miten jaksan taas kaiken rumban alusta...jne...
Onko muilla 3 lapsen äideillä ollut aiemmin tällaisia tunteita/ajatuksia? Miten olette pärjäilleet? Onkohan tämä jotakin raskaushormoneihin liittyvää alakuloisuutta vai tervettä järkeä? Onko tämä luonnon tapa kertoa, ettei minun olisikaan pitänyt ryhtyä tähän raskauteen...
Mutta mikä minua vaivaa? Lähdettiin kolmatta yrittämään jos vaikka tärppäisi (2 aiempaa raskautta tulleet pitkän yrittämisen jälkeen, lapsettomuushoitoja yms) ja koska ikäkin alkaa tulla kohta molemmilla vastaan, joten päätettiin että nyt jos koskaan.
Plussattuani olen ollut kovin allapäin, pohtinut miten kaksi vanhempaa lasta tulevat suhtautumaan vauvaan (kumpikin ilmoittanut ettei tykkää vauvoista, ikää 3v ja 5v), miten mahdumme tähän asuntoon (vaikka lapsilla omat huoneet ja vauvallekin saadaan oma huone vierashuoneesta, kunhan tehdään vähän järjestelyitä). Miten taloudellisesti pärjäämme...Miten jaksan taas kaiken rumban alusta...jne...
Onko muilla 3 lapsen äideillä ollut aiemmin tällaisia tunteita/ajatuksia? Miten olette pärjäilleet? Onkohan tämä jotakin raskaushormoneihin liittyvää alakuloisuutta vai tervettä järkeä? Onko tämä luonnon tapa kertoa, ettei minun olisikaan pitänyt ryhtyä tähän raskauteen...