Nyt vinkkejä - mistä energiaa arkipäiviin?!

["aapee"]

Olen 5-vuotiaan pojan yksinhuoltaja, ja elämämme on ihan hyvää. Pidän työstäni, rahaa voisi olla enemmän, mutta niinhän aina, lapseni on hyväkäytöksinen ja ''helppo'', minulla on usein vapaailtoja jolloin valitsen jonkun sosiaalisen menon johon osallistun (minua kutsutaan paljon erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin), eli tapaan kyllä ystäviäni, uusiakin ihmisiä ja käyn paljon esim. teatterissa.

Mutta arkipäivät tyssähtävät kuin seinään klo 17. Siitä eteenpäin jaksan tasan laittaa ruuan ja sen jälkeen lapsen yöpuulle. Se harmittaa sekä minua että lastani, joka toivoisi aktiivisemmin vietettyjä iltoja kanssani. Myös kotivapaat ovat sellaisia että ne menevät suurilta osin ''akkujen lataamiseen''.

Minulla on liikuntaharrastus johon yritän ehtiä säännöllisesti, mutta se on aika vaikeaa. Tavallinen päiväni kulkisi näin:
klo 7.30 herätys
klo 8.00 lapsi päikkäriin
klo 8.30 minä töihin, matkalta kahvi ja sämpylä (työni sisältää paljon työpöydän ääressä istumista, jonkun verran myös asioilla juoksemista.)
klo 12.00 lounas (ruokalassa, eväs tai joskus joku kahvilan hiilarimössö)
klo 14.00 taukopulla (ei aina, joskus pelkkä kahvi.)
klo 16.00 kohti päiväkotia
klo 16.30 ruokakauppaan lapsen kanssa yhdessä (tämä on vielä ihan mukavaa ja reipasta yhdessäolo-aikaa)
klo 17.00 Kotiin, ruuanlaittoon
klo 18.00 vähän siivoilua, pyykkäystä, illallinen (tavallista, monipuolista itsetehtyä kotiruokaa)
klo 19.00 Joku televisio ohjelma yhdessä, iltatoimet
klo 20.00 lapsi nukkumassa, minä taju kankaalla sohvan pohjalla.

En siis tuon lisäksi JAKSA YHTÄÄN MITÄÄN. Muistikin pätkii, suuremmat siivoilut ja kotihommat saavat aina odottaa viikkotolkulla, lupailen asioita lapselleni joita en sitten ehdi tai jaksa hoitaa, lapsi on jo oppinut kysymään että ''paljonko sua äiti väsyttää nyt?''. En haluaisi olla näin POIKKI koko ajan, mikä avuksi? On alkanut tuntua töissäkin jo siltä, että tarvis kunnon päikkärit välillä. Olen toisinaan yrittänyt panostaa terveellisempään duuni-syömiseen, mutta se vaatii niin paljon etukäteis-suunnittelua, että tippuu herkästi pois.

Vinkkejä vastaanotetaan, ehkä muitakin kaamoksesta kärsiviä kiinnostaa mistä jotkut SuperMarjon sukulaiset repivät energiansa ja AIKANSA.

 

["Tiina"]

Koska viimeksi mitattu hb?

 

[Moraalinvartija]

Ulkoiletko riittävästi? Se tuntuu aina ensin ylivoimaiselta, mutta virkistää oikeasti.

 

["vieras"]

Mä lisäisin einesruokapäiviä, kaupasta löytyy laadukkaita valmislihapullia, nakkeja, valmiiksipaistettuja muikkuja, yms joiden kaveriksi teet vaikka pussimuusia tai keität makaronia, ja vihannekseksi porkkanatikkuja tai kirsikkatomaatteja tms. joita voi napostella vaikka sylikkäin sohvalla. Entä jos unohdat siivoilun ja pyykkäyksen joka toinen päivä, tuleeko muka kaaos? Kirjastossa on kiva käydä, käyttekö? Tai yhteinen pyörä/hiihtolenkki iltaisin?

 

["Tia"]

Vähennä alkoholia, ulkoile, ja syö terveellisesti...

 

["Jenis"]

Jätät sen ruokakaupassa käymisen ja ruuanlaiton vähemmälle, ja käytät sen ajan lapsesi kanssa olemiseen. Ruokaa voi tehdä esim. vkloppuna pakkaseen, tai välillä ostaa vaikka valmista jos se tarkoittaa sitä, että lapselle on aikaa.

Kun sulla on vapaata, jätä ne iltamenot vähemmälle ja keskity siihen että keräät voimia arkeen.

 

["aapee"]

Multa on lähiaikoina otettu aika laajat verenkuvat (tai mitä ne nyt on) ja kilpirauhaskokeet. Kaikki okei.
Ulkoiluun erikseen ei riitä hirveästi aikaa, mutta autottomana kävelen aina ja joka paikkaan, eli lopulta kuitenkin VÄHINTÄÄN tunnin päivässä. (Pikkukaupunkilaisena ei tule edes julkiselle tarvetta.)

 

[Moraalinvartija]

Päiväkodin ja iltatoimien välillä kuluu noin 2,5 tuntia ruokaan ja kodinhoitoon liittyviin asioihin. Jos tekisit niin, että käytte kaupassa vain kahdesti viikossa ja laitat ruuan aina useammalle päivälle? Silloin teille jäisi esim. 4 iltaa viikossa aikaa tehdä jotain kivaa heti päiväkodilta lähdettyänne, jolloin kerrot olevasi vielä virkeä

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27255946]Mä lisäisin einesruokapäiviä, kaupasta löytyy laadukkaita valmislihapullia, nakkeja, valmiiksipaistettuja muikkuja, yms joiden kaveriksi teet vaikka pussimuusia tai keität makaronia, ja vihannekseksi porkkanatikkuja tai kirsikkatomaatteja tms. joita voi napostella vaikka sylikkäin sohvalla. Entä jos unohdat siivoilun ja pyykkäyksen joka toinen päivä, tuleeko muka kaaos? Kirjastossa on kiva käydä, käyttekö? Tai yhteinen pyörä/hiihtolenkki iltaisin?[/QUOTE]

Ymmärrän tän pointin, mutta nopeimmat arkiruokani kyllä valmistuvat siinä ajassa kuin pasta keittyy. Ruuanlaitto ja sen suunnittelu on myös meille lapsen kanssa yhteistä aikaa. Monesti päivän paras hetki on siellä ruokakaupassa, kun vaihdetaan päivän kuulumiset ja ihan rauhassa lorvitaan ja mietitään mitä ruokaa tehtäisiin.

En yritä nyt tyrmätä kaikkia neuvoja, mutta tähän ruokahommaan meillä menee aika paljon aikaa, koska me nautitaan siitä.

Joku käski myös karsia iltamenoista, mutta enpä taida. Ne on mun porttini aikuisten maailmaan.

...Yritän vaan jotenkin tajuta että miksi mä en jaksa, vaikka muut jaksaa, ja mitä ne muut tekee et ne jaksaa.

 

[Lispetti]

Verikokeista näkis onko niitä puutostiloja. Raudan puutos ainakin aiheuttaa väsymistä, jopa anemiaa.

Ruokavalioon voisi tehdä muutoksia, hiilareita vähemmäksi. Vähennä leipää, pastaa yms.
Ulkoilu olisi tosi hyvä. Lähtö sinne ulos saattaa olla vaikeaa jos muutenkin nuutunut olo, mutta tullessa olo on varmasti pirteämpi ja energisempi.

Ravinnelisä berocca on tosi hyvä, tai muu monivitamiini.

 

[ap.]

Päiväkodin ja iltatoimien välillä kuluu noin 2,5 tuntia ruokaan ja kodinhoitoon liittyviin asioihin. Jos tekisit niin, että käytte kaupassa vain kahdesti viikossa ja laitat ruuan aina useammalle päivälle? Silloin teille jäisi esim. 4 iltaa viikossa aikaa tehdä jotain kivaa heti päiväkodilta lähdettyänne, jolloin kerrot olevasi vielä virkeä

Niin, siinä on tosiaan sellainen kirkas hetki ennen väsähtämistä, ja sen varaan on laskettu esim. huominen shoppailureissu.

...Toi 2,5 tuntia kuulostaa hirveän pitkältä ajalta ottaen huomioon, mitä KONKREETTISTA siinä tapahtuu. Tosi vähän, voin sanoa. Oon vähän adhd-tapaus, että mikään minimanagerointi ei oo ikinä kuulunut repertuaareihini, ja kodinhoito on se asia joka ensimäiseksi alkaa siitä kärsiä... Yritystä kyllä on...

 

["Jenis"]

No mua ihmetyttää, miten jaksat niitä iltamenoja jos et kuitenkaan jaksa iltaisin olla lapsen kanssa?

 

[ap.]

Verikokeista näkis onko niitä puutostiloja. Raudan puutos ainakin aiheuttaa väsymistä, jopa anemiaa.

Ruokavalioon voisi tehdä muutoksia, hiilareita vähemmäksi. Vähennä leipää, pastaa yms.
Ulkoilu olisi tosi hyvä. Lähtö sinne ulos saattaa olla vaikeaa jos muutenkin nuutunut olo, mutta tullessa olo on varmasti pirteämpi ja energisempi.

Ravinnelisä berocca on tosi hyvä, tai muu monivitamiini.

Verikokeet kaikki ihan fine, siksi alankin turhautua.
Tää ulkoilu, niin kuinka paljon sitä pitäis sit harrastaa?

 

["Jenis"]

... ja mä luulen että aika monet muut jaksaa ihan sinnillä, siks että on pakko. Kohta se viisvuotias on koululainen ja omissa menoissaan, ja esim. mä yritän juuri siksi olla omalle viisvuotiaalleni mahd. paljon ihan oikeasti läsnä. Koska kohta hän ei enää ole täällä huomiota vaatimassa Aika lailla väsyttää, kuopus on valvottanut kohta kolme vuotta putkeen. Eli ei kukaan muukaan ehkä maailman pirtein ole?

 

[ap.]

[QUOTE="Jenis";27256024]No mua ihmetyttää, miten jaksat niitä iltamenoja jos et kuitenkaan jaksa iltaisin olla lapsen kanssa?[/QUOTE]

Ihan saa rauhassa ihmetyttää. Kyllä se vähän motivoi kun tietää että saa unohtaa hetkeksi kohoavat tiskivuoret ja tursuilevan pyykkikorin, ja nauttia rakastamastani kulttuurista sekä tavata ystäviä. Aina ei kyllä jaksais, silloin pakotan itseni ulos ajattelemalla, että seuraavaan mahdollisuuteen voi vierähtää hetki.

Ei niitä nyt mitenkään silmittömästi ole, mutta ihan voin olla tyytyväinen siihen että onpahan sen verran ettei tarvitse katkeroitua yksin kotona seuraavaa vuosikymmentä.

Eikä niillä kaikilla ole alkoholin kanssa mitään tekemistä.

 

[Lispetti]

Verikokeet kaikki ihan fine, siksi alankin turhautua.
Tää ulkoilu, niin kuinka paljon sitä pitäis sit harrastaa?

Otat lapsen mukaan ja vaikka puistoon tunniks joka pv. Ulkoilma piristää kummasti

 

["Jenis"]

Ihan saa rauhassa ihmetyttää. Kyllä se vähän motivoi kun tietää että saa unohtaa hetkeksi kohoavat tiskivuoret ja tursuilevan pyykkikorin, ja nauttia rakastamastani kulttuurista sekä tavata ystäviä. Aina ei kyllä jaksais, silloin pakotan itseni ulos ajattelemalla, että seuraavaan mahdollisuuteen voi vierähtää hetki.

Ei niitä nyt mitenkään silmittömästi ole, mutta ihan voin olla tyytyväinen siihen että onpahan sen verran ettei tarvitse katkeroitua yksin kotona seuraavaa vuosikymmentä.

Eikä niillä kaikilla ole alkoholin kanssa mitään tekemistä.

Ja se ei motivoi, että saat nauttia rakastamasi lapsen seurasta?

Mutta joo. Sellaiset yyhoot (miksi niitä muuten sanotaan YKSINhuoltajiksi?) joilla on se ex-siippa kuvioissa mukana ovat niitä harvoja lapsiperheellisiä, joilla on "portti aikuisten maailmaan" eli jatkuvaa ja säännöllistä vapaa-aikaa ilman lapsia. Sitten siinä helposti käy niin, että lapsiaika on vain odottelua, koska pääsee taas tekemään sitä mikä oikeasti motivoi. Se on vaan sitte voi-voi, kaikkea ei voi saada.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Aina kun väsyttää, ulos vaan! Meillä on viisi lasta ja aina, kun tulee liian pitkä pätkä sisälläoloa sillä lailla "öllöttäen", niin väsähdän melkoisesti. Silloin on pakko lähteä ulos tai ottaa sisällä vaikkapa siivousspurtti lasten kanssa tms. Olen "oppinut" ulkoilun vasta viime vuosina, mutta kyllä on tullut kovasti virtaa arkeen.

 

[ap.]

[QUOTE="Jenis";27256042]... ja mä luulen että aika monet muut jaksaa ihan sinnillä, siks että on pakko. Kohta se viisvuotias on koululainen ja omissa menoissaan, ja esim. mä yritän juuri siksi olla omalle viisvuotiaalleni mahd. paljon ihan oikeasti läsnä. Koska kohta hän ei enää ole täällä huomiota vaatimassa Aika lailla väsyttää, kuopus on valvottanut kohta kolme vuotta putkeen. Eli ei kukaan muukaan ehkä maailman pirtein ole?[/QUOTE]

Niin, tää on yks vaihtoehto mikä on kans tullut mieleen...

Ja kyllä mäkin näen vaivaa sen eteen, että se aika kun lapsen kanssa ollaan, niin ollaan vilpittömästi läsnä, eikä vaan raahata toista perässä tai puuhata omiamme kumpikin. (Enkä nyt viittaa suraa tähän kommenttiin, mutta kieltäydyn kyllä syyllistymästä siitä että mulla on vapaa-aikaakin. Kyllä olis aika paljon kurjempi meininki jos ei olis.)

 

[ap.]

[QUOTE="Jenis";27256082]Ja se ei motivoi, että saat nauttia rakastamasi lapsen seurasta?

Mutta joo. Sellaiset yyhoot (miksi niitä muuten sanotaan YKSINhuoltajiksi?) joilla on se ex-siippa kuvioissa mukana ovat niitä harvoja lapsiperheellisiä, joilla on "portti aikuisten maailmaan" eli jatkuvaa ja säännöllistä vapaa-aikaa ilman lapsia. Sitten siinä helposti käy niin, että lapsiaika on vain odottelua, koska pääsee taas tekemään sitä mikä oikeasti motivoi. Se on vaan sitte voi-voi, kaikkea ei voi saada.[/QUOTE]

Joojoo. Tää on nyt sun tulkintaa tyystin. Senkun piehtaroit itsetyytyväisyydessäsi, ole hyvä.

 

["Jenis"]

Joojoo. Tää on nyt sun tulkintaa tyystin. Senkun piehtaroit itsetyytyväisyydessäsi, ole hyvä.

En mä piehtaroi missään, kiitos vaan Mutta näitä tapauksia - en nyt viittaa sinuun, koska en sinua tunne - löytyy lähipiiristä aivan riittämiin. Aikaa ja energiaa riittää aivan kaikkeen muuhun paitsi siihen tylsään arkeen, jota meidän muiden elämä aika lailla pelkästään on. Eli sikäli tuntuu vähän kohtuuttomalta kuunnella valitusta siitä miten niin hirmuisesti väsyttää ne pyykki- ja tiskivuoret, kun on juuri ollut vaikka pitkän viikonlopun Rukalla "lataamassa akkuja"

 

[ap.]

Aina kun väsyttää, ulos vaan! Meillä on viisi lasta ja aina, kun tulee liian pitkä pätkä sisälläoloa sillä lailla "öllöttäen", niin väsähdän melkoisesti. Silloin on pakko lähteä ulos tai ottaa sisällä vaikkapa siivousspurtti lasten kanssa tms. Olen "oppinut" ulkoilun vasta viime vuosina, mutta kyllä on tullut kovasti virtaa arkeen.

Ymmärrän tän kyllä hyvin, ja vapaapäiville ihan kelpo ohje, jota yritänkin noudattaa, välillä paremmin, välillä huonommin. Arkena ulkoilu sijoittuu käytännössä paikasta toiseen siirtymisiin. Paras hetki on suoraa pk:sta puistoon tai muuten puuhailemaan jotain kaupungille tai pihalle, kokemuksesta tiedän, että se väsy iskee klo 17 jälkeen myös siellä puistossa. Ei se tosin ainakaan huonompi vaihtoehto ole, kuin olla väsynyt kotisohvalla.

 

["Vieras"]

Mitä jos nousit aikaisemmin ja söisit aamupalan. Ruokaa tasaisti päivän mittaan niin verensokeri pysyy tasaisena. Kun teillä ei ole elukoita, voitte mennä suoraan menoihinne käymättä välillä kotona. Uimahalliin, elokuviin, luontoretkelle. Ei joka päivä, mutta sopivasti.

 

[reipas äiti myös]

Asenteesi ja puolustautumisesi sanelevat vastauksen. Pokkuroiva ja sanavalmis? Sinä olet päättänyt olla väsynyt. Siinä se. Jos olisit päättänyt olla virkeä, olisit jo muuttanut ruokavaliotasi/elämänrytmiäsi. Sinä olet vain mukavuudenhaluinen ja toivot taikalausetta silmiesi eteen. Sitä ei tule.Poistuminen omalta mukavuusalueelta vie lähemmäs iloisempaa ja reippaampaa arkea, mutta sinä et ihan viiitsi nyt etkä varmasti huomennakaan. Toivottavasti lapsellasi on paljon kavereita! huh huh...

 

[ap.]

[QUOTE="Jenis";27256104]En mä piehtaroi missään, kiitos vaan Mutta näitä tapauksia - en nyt viittaa sinuun, koska en sinua tunne - löytyy lähipiiristä aivan riittämiin. Aikaa ja energiaa riittää aivan kaikkeen muuhun paitsi siihen tylsään arkeen, jota meidän muiden elämä aika lailla pelkästään on. Eli sikäli tuntuu vähän kohtuuttomalta kuunnella valitusta siitä miten niin hirmuisesti väsyttää ne pyykki- ja tiskivuoret, kun on juuri ollut vaikka pitkän viikonlopun Rukalla "lataamassa akkuja" [/QUOTE]

Kuule. Kyllä ne tiskivuoret on tiskivuoria vaikka olis ollut just kolme viikkoa Karibialla. Vaihtoehtona on tietysti se, että olis sen Karibianreissunsa ajan ollut kotona tiskaamassa veks niitä tiskejä ja kiillottamassa orjantappurakruunuaan, mutta siinä on se huono puoli, että elämästä olis tyystin jäänyt pois kolme viikkoa Karibialla.