A
"aapee"
Vieras
Olen 5-vuotiaan pojan yksinhuoltaja, ja elämämme on ihan hyvää. Pidän työstäni, rahaa voisi olla enemmän, mutta niinhän aina, lapseni on hyväkäytöksinen ja ''helppo'', minulla on usein vapaailtoja jolloin valitsen jonkun sosiaalisen menon johon osallistun (minua kutsutaan paljon erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin), eli tapaan kyllä ystäviäni, uusiakin ihmisiä ja käyn paljon esim. teatterissa.
Mutta arkipäivät tyssähtävät kuin seinään klo 17. Siitä eteenpäin jaksan tasan laittaa ruuan ja sen jälkeen lapsen yöpuulle. Se harmittaa sekä minua että lastani, joka toivoisi aktiivisemmin vietettyjä iltoja kanssani. Myös kotivapaat ovat sellaisia että ne menevät suurilta osin ''akkujen lataamiseen''.
Minulla on liikuntaharrastus johon yritän ehtiä säännöllisesti, mutta se on aika vaikeaa. Tavallinen päiväni kulkisi näin:
klo 7.30 herätys
klo 8.00 lapsi päikkäriin
klo 8.30 minä töihin, matkalta kahvi ja sämpylä (työni sisältää paljon työpöydän ääressä istumista, jonkun verran myös asioilla juoksemista.)
klo 12.00 lounas (ruokalassa, eväs tai joskus joku kahvilan hiilarimössö)
klo 14.00 taukopulla (ei aina, joskus pelkkä kahvi.)
klo 16.00 kohti päiväkotia
klo 16.30 ruokakauppaan lapsen kanssa yhdessä (tämä on vielä ihan mukavaa ja reipasta yhdessäolo-aikaa)
klo 17.00 Kotiin, ruuanlaittoon
klo 18.00 vähän siivoilua, pyykkäystä, illallinen (tavallista, monipuolista itsetehtyä kotiruokaa)
klo 19.00 Joku televisio ohjelma yhdessä, iltatoimet
klo 20.00 lapsi nukkumassa, minä taju kankaalla sohvan pohjalla.
En siis tuon lisäksi JAKSA YHTÄÄN MITÄÄN. Muistikin pätkii, suuremmat siivoilut ja kotihommat saavat aina odottaa viikkotolkulla, lupailen asioita lapselleni joita en sitten ehdi tai jaksa hoitaa, lapsi on jo oppinut kysymään että ''paljonko sua äiti väsyttää nyt?''. En haluaisi olla näin POIKKI koko ajan, mikä avuksi? On alkanut tuntua töissäkin jo siltä, että tarvis kunnon päikkärit välillä. Olen toisinaan yrittänyt panostaa terveellisempään duuni-syömiseen, mutta se vaatii niin paljon etukäteis-suunnittelua, että tippuu herkästi pois.
Vinkkejä vastaanotetaan, ehkä muitakin kaamoksesta kärsiviä kiinnostaa mistä jotkut SuperMarjon sukulaiset repivät energiansa ja AIKANSA.
Mutta arkipäivät tyssähtävät kuin seinään klo 17. Siitä eteenpäin jaksan tasan laittaa ruuan ja sen jälkeen lapsen yöpuulle. Se harmittaa sekä minua että lastani, joka toivoisi aktiivisemmin vietettyjä iltoja kanssani. Myös kotivapaat ovat sellaisia että ne menevät suurilta osin ''akkujen lataamiseen''.
Minulla on liikuntaharrastus johon yritän ehtiä säännöllisesti, mutta se on aika vaikeaa. Tavallinen päiväni kulkisi näin:
klo 7.30 herätys
klo 8.00 lapsi päikkäriin
klo 8.30 minä töihin, matkalta kahvi ja sämpylä (työni sisältää paljon työpöydän ääressä istumista, jonkun verran myös asioilla juoksemista.)
klo 12.00 lounas (ruokalassa, eväs tai joskus joku kahvilan hiilarimössö)
klo 14.00 taukopulla (ei aina, joskus pelkkä kahvi.)
klo 16.00 kohti päiväkotia
klo 16.30 ruokakauppaan lapsen kanssa yhdessä (tämä on vielä ihan mukavaa ja reipasta yhdessäolo-aikaa)
klo 17.00 Kotiin, ruuanlaittoon
klo 18.00 vähän siivoilua, pyykkäystä, illallinen (tavallista, monipuolista itsetehtyä kotiruokaa)
klo 19.00 Joku televisio ohjelma yhdessä, iltatoimet
klo 20.00 lapsi nukkumassa, minä taju kankaalla sohvan pohjalla.
En siis tuon lisäksi JAKSA YHTÄÄN MITÄÄN. Muistikin pätkii, suuremmat siivoilut ja kotihommat saavat aina odottaa viikkotolkulla, lupailen asioita lapselleni joita en sitten ehdi tai jaksa hoitaa, lapsi on jo oppinut kysymään että ''paljonko sua äiti väsyttää nyt?''. En haluaisi olla näin POIKKI koko ajan, mikä avuksi? On alkanut tuntua töissäkin jo siltä, että tarvis kunnon päikkärit välillä. Olen toisinaan yrittänyt panostaa terveellisempään duuni-syömiseen, mutta se vaatii niin paljon etukäteis-suunnittelua, että tippuu herkästi pois.
Vinkkejä vastaanotetaan, ehkä muitakin kaamoksesta kärsiviä kiinnostaa mistä jotkut SuperMarjon sukulaiset repivät energiansa ja AIKANSA.