nyt vasta tajusin..

..että suhde ei toimi pelkällä rakkauden voimalla. Vaikka kuinka paljon rakastaisi toista niin ongelmat ei sillä ratkea. Surullista sinänsä koska meillä on kolmen vuoden aikana kaikki riidat kuitattu sillä että "mitä me oikein riidellään kun kuitenkin rakastetaan toisiamme". Nyt ne kaikki ratkaisemattomat erimielisyydet on kasaantunu isommiks ja niitä on tosi hankala alkaa selvittämään kun ei osata keskustella rakentavasti.
tuntuu että ainut ratkaisu olisi ero. Siihen ei kuitenkaan haluaisi lähteä koska on pieni vauva.
Onko täällä kanssasisaria?

 

Oli aikanaan sama tilanne ja eroon päädyttiin :/
Näin vuosien jälkeen sitä olisi tehnyt monet asiat toisin
Siksi aina toitotankin kaikille: PUHUKAA JA SÄILYTTÄKÄÄ KOMMUNIKAATIO SUHTEESSANNE :attn: Se on niin tärkeä ja oleellinen juttu suhteessa...

 

Muutamia vuosia sitten olin samassa tilanteessa. Kyseessä oli elämäni mies joka vei kertaheitolla jalat alta. Kolme kertaa yritettiin seurustella kun rakkaus veti niin kovasti puoleensa. Viimeisen kerran jälkeen olin (ja hän oli) kovasti surullinen ja kaipasin... Joskus se vaan täytyy ymmärtää että pelkkä rakkaus ei pelkästään riitä. Tapasin jonkun ajan päästä toisen miehen jonka kanssa alettiin rakentamaan yhteistä elämää. Hyvä elämä on ollutkin, ikinä en kyllä tule unohtamaan tätä ensimmäistä miestä, jos aika ja paikka olisi ollut toinen meillä olisi ollut mahdollisuuus... Mutta joskus asioita on ajateltava järjellä eikä tunteilla!!!

 

Moi!

Suosittelen paikkakunnan perheasiainneuvottelukeskuksia jossa ammatti-ihminen on paikalla keskustelemassa, kyselemässä, antamassa puheenvuoroja ja nostamassa kissaa pöydälle...Pelasti meidän liiton. Suhteessamme on ollut yksi kirjoittamaton sääntö: "Kun on anteeksi (pyydetty ja ) annettu, sitä ei enää vedetä uusiin "riitoihin" ". Tsemppiä! Ruoho on yleensä samanlaista molemmilla puolilla aitaa!

 

niinhän sitä sanotaan että pelkkä rakkaus ei riitä suhdetta pystyssä pitämään, siihen tarvitaan hurjasti tahtoa.

 

kyllä minä olen sitä mieltä että suhde ei ole vielä menetetty..
keskustelu onnistuu, jos vain molemmat ottavat itseään niskasta kiinni.. meillä oli sama tilanne.. emme selvittäneet riitojen jälkeen syytä siihen vaan yksinkertaisesti siivutimme asian... ei mennyt kauaa kun alkoi mennä tosi huonosti.. mutta vähitellen aloimme keskustella asioista, ja kuuntelimme toisiamme.. aina yksi asia kerrallaan.. ei se helppoa ollut mutta kun saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta niin kyllä se siitä pikkuhiljaa.. ja kyllä se rakkaus sen verran vahvaa varmasti on että siitä yhdessäolosta kannattaa pinnistellä..

ja muista, että hiljaa hyvä tulee..

pidän teille peukkuja.. ja tiedän omasta kokemuksesta että se puhuminen ei aina ole helppoa..

lykkyä tykö!

 

Älkää tehkö hätäisiä ratkaisuja, kun lapsi on vielä noin pieni. Toi on niin tyypillinen kriisiaika, meilläkin oli tosi vaikeeta parisuhteessa vauva-aikana. Suosittelen minäkin sitä perheasiain neuvottelukeskusta tai sit esim. HNMKY:n avioliittoleiriä.

Opetelkaa selvittämään asioita, älkää erotko.

 

Meillä on se tilanne että tykätään toisista, mutta kun tarttisi puhua ja selvittää joku asia niin se paisuu ja paisuu ja kaivetaan kaikki vanhatkin asiat esille ja sitten on ilmiriita pystyssä, välillä jopa nyrkkitappelu... Vöälillä kyllä tuntuu että haluisi erota. Meillä ei onneksi ole lapsia...

 

\

Meillä on se tilanne että tykätään toisista, mutta kun tarttisi puhua ja selvittää joku asia niin se paisuu ja paisuu ja kaivetaan kaikki vanhatkin asiat esille ja sitten on ilmiriita pystyssä, välillä jopa nyrkkitappelu... Vöälillä kyllä tuntuu että haluisi erota. Meillä ei onneksi ole lapsia...

Hakekaa apua. Jos ei osata riidellä ihmismäisesti, sitten pitää opetella. tiedän kokemuksesta, että sitä oikeanlaista riitelyä kyllä oppia voi.

 

Perheasiainneuvottelukeskus tai vastaava on oikea paikka. Ja puhumisen opetteleminen kannattaa. Me oltiin jokin aika sitten samassa tilanteessa ja nyt elämä tuntuu entistä paremmalta. Molemmilla on fiilis, että "hei, me selvittiin" ja rakkaus tuntuu entistä vahvemmalta.

Älä anna periksi :hug:

 

\

..että suhde ei toimi pelkällä rakkauden voimalla. Vaikka kuinka paljon rakastaisi toista niin ongelmat ei sillä ratkea. Surullista sinänsä koska meillä on kolmen vuoden aikana kaikki riidat kuitattu sillä että "mitä me oikein riidellään kun kuitenkin rakastetaan toisiamme". Nyt ne kaikki ratkaisemattomat erimielisyydet on kasaantunu isommiks ja niitä on tosi hankala alkaa selvittämään kun ei osata keskustella rakentavasti.
tuntuu että ainut ratkaisu olisi ero. Siihen ei kuitenkaan haluaisi lähteä koska on pieni vauva.
Onko täällä kanssasisaria?

Sama juttu täällä ja nyt tilanne niin paha että muutan lapsen 6kk kanssa pois, jatketaan kuitenkin seurustelua mutta nyt on pakko ottaa tilaa ja antaa asioiden rauhoittua, jokainen pvä täynnä riitaa ja toisen läsnä olo häiritsee ja ärsyttää ja näin tuntee molemmat. Rakastetaan kuitenkin muttei voida sietää toisiamme. Lapsen takiakin halutaan jatkaa vaikka ollaan eri osoitteissa, ja kun hieman ollaan saatu etäisyyttä toisiimme ja asioihin niin mennään juttelemaan ulkopuolisen kanssa. Toivon että tästä vielä tulee jotain!

 

Niinpä, rakentava riitely on vaikeaa. Minä en ole oppinut sitä vielä viidessätoista vuodessa. Kenties jonkinlaista pientä kehitystä siihen suuntaan on tapahtunut. Asiat joita ei koskaan ratkáista kunnolla tuppaavat vain tulemaan aina uudelleen eteen ja vievät suotta energiaa muulta tekemiseltä. Kyllä avioliitto silti voi jatkua ja suhde toimia suurimman osan aikaa hyvin.

 

Ehkä kannattaisi vihdoin kasvaa aikuiseksi.
Minkä ihmeen takia sitä lasta aletaan puuhaamaan suhteeseen, missä "vain rakastetaan".
Elämässä joutuu sietämään aika paljon sellaisia asioita, mistä ei pidä. Aina ei voi saada kaikkea.

 

\

Ehkä kannattaisi vihdoin kasvaa aikuiseksi.
Minkä ihmeen takia sitä lasta aletaan puuhaamaan suhteeseen, missä "vain rakastetaan".
Elämässä joutuu sietämään aika paljon sellaisia asioita, mistä ei pidä. Aina ei voi saada kaikkea.

mikäs purkaus tää nyt oli?? sunko elämä sitten on täydellistä? koskaan et oo mitään virheitä tehny ja elämä on ruusuilla tanssimista, niinkö?