Nyt tajuan äkillisiä avioeroja

[itku]

En ole koskaan tajunnut miten tosi onnelliset ihmiset eroaa yhtäkkiä. Nyt alan tajuta.
Me ollaan oltu vuosia naimisissa, monta lasta ja rakkautta on riittänyt.
Nyt kuitenkin muutama asia on noussut riidan aiheiksi, samat asiat olleet esillä aiemmin, silloin oon antanut periksi ja uskonut et mies on oikeassa.

Nyt asiat menneet siihen pisteeseen et jotain on pakko tehdä, en voi vaan antaa olla ja mies ei siihen sopeudu.
Miehen mielestä mä olen hankala ja keuhkoan asiosta turhaan, kun ne on tähänkin asti vaan ollu ne asiat, ja miehen mielestä millekkään ei tarvii tehdä mitään.

Oon ihan sekaisin, kun ahdistaa niin kovin tää tilanne, mutta kun nuo asiat liittyy meidän lasten hyvinvointiin ainakin välillisesti, niin koen et oon tosi huono äiti jos annan ongelmien pahentua.

Ja tuntuu et se kaikki hyvä mitä on yhdessä rakennettu jo vuosia, kaatuu nyt muutamassa viikossa ja tuntuu etten oo koskaan mun miestä kunnolla edes tuntenut.

 

[niiina85]

ootteko harkinnu pari terapiaa tai yksilö terapiaa?tai menisitte koko perheen voimin niin lapsetki voi kertoa tunteistaan?

 

[no]

mikä voi olla?
Nyt kuitenkin muutama asia on noussut riidan aiheiksi, samat asiat olleet esillä aiemmin, silloin oon antanut periksi ja uskonut et mies on oikeassa.

Nyt asiat menneet siihen pisteeseen et jotain on pakko tehdä, en voi vaan antaa olla ja mies ei siihen sopeudu.
Miehen mielestä mä olen hankala ja keuhkoan asiosta turhaan, kun ne on tähänkin asti vaan ollu ne asiat, ja miehen mielestä millekkään ei tarvii tehdä mitään.
Elikkä onko sulla joku ongelma?

 

[huoh]

Ihan samassa jamassa.

 

[itku]

Mietin mä tuota pariterapiaa, mutta kun asiat on niin "tyhmiä" ja niihin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se et jompikumpi antaa periksi.
Tosin tässä riideleessä tyhmistä asioista on miehestä paljastunut muuten uusia puolia joiden kanssa elämiseen kai se voisi auttaakin jos jossain juttelisi.

En halua erota, tiedän ettei mieskään mutta mistä helkutista mä kaivan sen luottamuksen ja lämmön ja rakkauden kun toinen on tietyissä asioissa nimenomaan mun ja lasten suhteen kova kun kivi. Tai siltä musta tuntuu.

Mun miehen versio olis varmaan ihan toinen, tyyliin rasittava vaimo nalkutaa samoista tyhmistä asioista joille ei oikeasti tarviis mitään tehdä ja lapsetkin pärjää hyvin nykytilanteessa.

 

[sama jama]

Mietin mä tuota pariterapiaa, mutta kun asiat on niin "tyhmiä" ja niihin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se et jompikumpi antaa periksi.
Tosin tässä riideleessä tyhmistä asioista on miehestä paljastunut muuten uusia puolia joiden kanssa elämiseen kai se voisi auttaakin jos jossain juttelisi.

En halua erota, tiedän ettei mieskään mutta mistä helkutista mä kaivan sen luottamuksen ja lämmön ja rakkauden kun toinen on tietyissä asioissa nimenomaan mun ja lasten suhteen kova kun kivi. Tai siltä musta tuntuu.

Mun miehen versio olis varmaan ihan toinen, tyyliin rasittava vaimo nalkutaa samoista tyhmistä asioista joille ei oikeasti tarviis mitään tehdä ja lapsetkin pärjää hyvin nykytilanteessa.

Kerro mikä on? Saat vertailua, kumpi on "oikeessa"...

 

[itku]

Kyse lapsen ongelmista koulussa, tällä hetkellä lieviä mutta musta asiaan pitäisi puuttua vihdoin, miehen mielestä asia menee omalla painollaan.
Mies ei muutenkaan pysty kohtaamaan ongelmia ollenkaan, aiemmin on mennyt tilanteiden äkillisyyden piikkiin ym, mutta nyt on tässä tilanteessa käynyt selväksi et mies haluaa vaan unohtaa kaikki ongelmat eikä niille tarvitse tehdää mitään--jonkinlaista vastuunpakenemista?

Musta aikuisen ihmisen tulee kantaa vastuu lasten hyvinvoinnista ja kouluasioistakin, sekä muistakin asioista elämässä.

 

[niiina85]

pariterapiassa annetaan vinkkejä siihen miten voi antaa anteeksi ja alkaa luottamaan taas ym. mutta se vaatii niin paljon työtä ja sitoutumista siihen hommaan siis parisuhteeseen että siinä on pakko olla kummanki mukana muuten vaa tulee siitki riitoja et ku vaan toinen yrittää...

 

[niiina85]

no jos mies ei kerran halua kantaa vastuuta niin se jää sun tehtäväksi silloin ja en tiedä millaisia ongelmia on ja minkä ikänen lapsi mutta koulusta ja neuvolasta ja perheneuvolasta saa ja löytyy apua.hae sitä ettet pala loppuun.siinä ei oo mitään hävettävää että hakee ulkopuolista apua!!!!

 

[itku]

Olen jo hakenutkin osittain apua, mutta mieheni kanssa ei silti päästä oikein yhteisymmärrykseen.
Kärjistetty esimerkki, jos asiantuntija sanoo että lapsella on ongelmia yhdellä osa-alueella mutta ei niin paljon et mitään varsinaista isoa diagnoosia tehtäisiin, mun mies tulkitsee sen niin ettei lapsen ongelmasta tarvitse enää huolehtia. Vaikka olisi samalla suositeltu lieviä tukimuotoja.

Mä osaan hakea apua lapselle, ei siinä mitään, mutta on aika vaikeaa kun ei tuollaisissa asioissa koe saavansa puolisolta tukea ollenkaan.

Tuohon luottamiseen jatkossa sitä kai eniten apua tarviisikin kun nyt on tunne et tulipa mitä vaan niin yksin sen joutuu kuitenkin kohtaamaan...