Eli meidän 4-vuotias tyttö kuumeili lauantaina, valitti päänsärkyä ja kurkkukipua ja kuumetta mittasin 38. Päivän aikana syötin Burana 200mg x 3, joista ei apua juuri yhtään kuumeen laskemiseksi. Aamuviideltä sunnuntaina tyttö alkoi maiskuttelemaan ja kuumetta oli 39.3, meni muutama minuutti ennen kuin tajusin että kyseessä kouristelu, tyttö ei siis vapissut tms, maiskutteli vain ja katse lasittuneena ylävasemmalla.
Soitin hätäkeskukseen hienoisessa paniikissa, josta laitettiin ambulanssi paikalle, eikä mennyt kuin viisi minuuttia, niin ensimmäinen yksikkö oli paikalla. Lääkäriyksikkö saapui hetken päästä ja antoivat kouristuksenestolääkettä (Ativan, muistaakseni), jonka johdosta tyttö lakkasi hengittämästä - ventiloivat ja painelivat ambulanssissa matkan lastenklinikalle. Viisi tuntia tyttöä hoitivat ensiavussa, eivätkä saaneet enää heräämään ja kouristuksetkin jatkuivat. Veivät siis teho-osastolle.
Teholla kytkivät hengityskoneeseen ja laittoivat syvään uneen ottaakseen selkäydinnäytteen, jonka jälkeen päättivät jättää tytön koneeseen. Porasivat myös reiän kalloon, jotta saivat aivopaineita mittaavan anturin kallon alle. Lapsen näimme vasta kolmen aikaan päivällä teholla - on hetki, jota tuskin kukaan vanhempi koskaan unohtaa, kun oma pieni on letkujen ympäröimä, suorastaan rääpälemäinen isossa sängyssä ja ainoa ääni huoneessa on hengityskoneen puhina.
Lääkärit ei tienneet mistä on kyse - tekivät kaikki mahdolliset testit ja ottivat mm. aivosähkökäyrää, sillä epäilivät tulehdusta aivokudoksessa. Käyrästä eivät kuitenkaan saaneet haluttua tulosta, joten päättivät vähentää tytön lääkitystä (lääkket jotka pitivät unessa, virustorjujat, kaksi eri antibioottia, vatsansuojalääke, kipulääke) ja näin ollen toivottavasti tyttö virkoaisi. Meidät miehen kanssa häädettiin huoneesta toimenpiteiden ajaksi ja tunnin kuluttua kutsuivat meitä suoraan tehohuoneesta vanhempien huoneeseen kertoakseen että tyttö oli herännyt ja hengittänyt itse ja olivat ottaneet pois koneesta. Oli tiennyt nimensä ja osannut vastata kysymyksiin ja pääsisimme hetken kuluttua häntä näkemään. Se helpotus ja onni, kun tyttö höpötteli sekavana omiansta ja yritti sängystä nousta - varsinkin kun aiemmin lääkäri oli sanonut juuri samat sanat, joita näkee sarjoissa ja elokuvissa, "Teemme kaiken mahdollisen," ja "seuraavat vuorokaudet näyttää suunnan." Varautuivat tytön viettävät osastolla viikon ja sanoivatkin maanantaiaamuna, että ei ole kovinkaan moni muu lapsi näin nopeasti päässyt teholta pois kuin meidän tyttö.
Nyt on siis infektio-osastolla ja puhetta on, että pääsisi jopa huomenna kotiin. Syö haparoiden lusikan kanssa ja kävelyssä vaatii tukea, mutta muuten on loistavasti toennut. Syyksi selvisi influenssa A.
Itse en ole lasta sunnuntai-illan jälkeen nähnyt, sillä sain saman influenssan ja olen maannut kotona 39 asteen kuumeessa - nyt hiukan helpottanut ja voi juoda jopa teetä ja pysyn jaloillani. Eivät päästä mua osastolle sairaana, vaikka kuinka sinne mielisin. Mies on ollut aamusta yöhön asti paikalla, tullut vain nukkumaan kotiin.
Antavat sairaalasta mukaan kouristuslääkettä ja neuvovat mihin sitä pistetään, mikäli tilanne tulee eteen uudestaan. Haluaisinkin kysyä, että jos teillä on lapsi kouristellut kuumeen aikana, niin onko sitä tapahtunut useinkin? Ja onko kuume ollut kovin korkeana?
Ja jos on tiedossa, että influenssa vienyt lapsen teho-osastolle, niin onko mahdollista saada rokotusta jatkossa - eli putoaisiko lapsi ns. eritystarvekatogoriaan allergikkojen yms. kanssa?
Soitin hätäkeskukseen hienoisessa paniikissa, josta laitettiin ambulanssi paikalle, eikä mennyt kuin viisi minuuttia, niin ensimmäinen yksikkö oli paikalla. Lääkäriyksikkö saapui hetken päästä ja antoivat kouristuksenestolääkettä (Ativan, muistaakseni), jonka johdosta tyttö lakkasi hengittämästä - ventiloivat ja painelivat ambulanssissa matkan lastenklinikalle. Viisi tuntia tyttöä hoitivat ensiavussa, eivätkä saaneet enää heräämään ja kouristuksetkin jatkuivat. Veivät siis teho-osastolle.
Teholla kytkivät hengityskoneeseen ja laittoivat syvään uneen ottaakseen selkäydinnäytteen, jonka jälkeen päättivät jättää tytön koneeseen. Porasivat myös reiän kalloon, jotta saivat aivopaineita mittaavan anturin kallon alle. Lapsen näimme vasta kolmen aikaan päivällä teholla - on hetki, jota tuskin kukaan vanhempi koskaan unohtaa, kun oma pieni on letkujen ympäröimä, suorastaan rääpälemäinen isossa sängyssä ja ainoa ääni huoneessa on hengityskoneen puhina.
Lääkärit ei tienneet mistä on kyse - tekivät kaikki mahdolliset testit ja ottivat mm. aivosähkökäyrää, sillä epäilivät tulehdusta aivokudoksessa. Käyrästä eivät kuitenkaan saaneet haluttua tulosta, joten päättivät vähentää tytön lääkitystä (lääkket jotka pitivät unessa, virustorjujat, kaksi eri antibioottia, vatsansuojalääke, kipulääke) ja näin ollen toivottavasti tyttö virkoaisi. Meidät miehen kanssa häädettiin huoneesta toimenpiteiden ajaksi ja tunnin kuluttua kutsuivat meitä suoraan tehohuoneesta vanhempien huoneeseen kertoakseen että tyttö oli herännyt ja hengittänyt itse ja olivat ottaneet pois koneesta. Oli tiennyt nimensä ja osannut vastata kysymyksiin ja pääsisimme hetken kuluttua häntä näkemään. Se helpotus ja onni, kun tyttö höpötteli sekavana omiansta ja yritti sängystä nousta - varsinkin kun aiemmin lääkäri oli sanonut juuri samat sanat, joita näkee sarjoissa ja elokuvissa, "Teemme kaiken mahdollisen," ja "seuraavat vuorokaudet näyttää suunnan." Varautuivat tytön viettävät osastolla viikon ja sanoivatkin maanantaiaamuna, että ei ole kovinkaan moni muu lapsi näin nopeasti päässyt teholta pois kuin meidän tyttö.
Nyt on siis infektio-osastolla ja puhetta on, että pääsisi jopa huomenna kotiin. Syö haparoiden lusikan kanssa ja kävelyssä vaatii tukea, mutta muuten on loistavasti toennut. Syyksi selvisi influenssa A.
Itse en ole lasta sunnuntai-illan jälkeen nähnyt, sillä sain saman influenssan ja olen maannut kotona 39 asteen kuumeessa - nyt hiukan helpottanut ja voi juoda jopa teetä ja pysyn jaloillani. Eivät päästä mua osastolle sairaana, vaikka kuinka sinne mielisin. Mies on ollut aamusta yöhön asti paikalla, tullut vain nukkumaan kotiin.
Antavat sairaalasta mukaan kouristuslääkettä ja neuvovat mihin sitä pistetään, mikäli tilanne tulee eteen uudestaan. Haluaisinkin kysyä, että jos teillä on lapsi kouristellut kuumeen aikana, niin onko sitä tapahtunut useinkin? Ja onko kuume ollut kovin korkeana?
Ja jos on tiedossa, että influenssa vienyt lapsen teho-osastolle, niin onko mahdollista saada rokotusta jatkossa - eli putoaisiko lapsi ns. eritystarvekatogoriaan allergikkojen yms. kanssa?