Nyt se ero taitaa meille tulla...

[paskat]

On tätä jo vuosia ollut tulossa. Nyt taisi tulla viimeinen tippa mulle. Mies ei lähde huomenna isänpäivä-aamiaiselle päiväkotiin, kun mä en oo siivonnut tarpeeksi. Pikkuasia, mutta kertoo kaiken siitä miten pahan virhearvion tein.

Meillä on 5-v lapsi ja 9 v avioliittoa takana. Viimeiset vuodet on mennyt paskasti ja paskemmin, välillä viikko ihmisiksi. Käytännössä on jo niin eriydytty, lapsi ja mä puuhataan omiamme, käydään kylässä jne. ja hän osallistuu jos viitsii (yleensä ei viitsi).

Käytännössä, miten kauan menee kaikenlaisissa käytännön järjestelyissä? Mä haluan että me saadaan jäädä tänne. Mies ei aio muuttaa vaan on sitä mieltä, että me muutetaan. Meillä aso-kolmio. Jompikumpi maksaa toisen ulos, ja käytännössä tässä mä oon vahvemmalla kun mun äiti ja isä voi auttaa mua tässä.

 

["aapee"]

Seksiä ei ole ollut herra tietää koska, ei ainakaan tänä vuonna, enkä 1,5 v sitten viimeksi (mä oon se joka haluaisi enemmän), mies äksyilee, uhkailee väkivallallla (ei oo toteuttanut enkä usko että toteuttaakaan, mutta uhkailut riittää jo), yrittää alistaa mua rahalla (olin kotiäiti 3 v ja sitten oon ollut pätkissä ja työtön, nyt taas työtön)...

 

[pikkumy]

Ensin sun pitää laittaa nyt se itse ero vireille, harkinta-aikahan on sen puoli vuotta vähintään. Omaisuuden puolittamisen voi tehdä vaikka heti tuon harkinta-ajan alkupuolella, samoin sopia lapsen asiat. Eli jostain tarvitset varmaankin asianajajan apua.

Vaikka se itse ero sitten astuu about puolen vuoden päästä vasta voimaan, käytännön järjestelyihin tuskin menee niin kauaa. Periaatteessa juuri sen verran, että toinen löytää uuden asunnon, omaisuus on jaettu ja lapsen asiat sovittu. Riippuu siitä kuinka helposti olet valmis itse tarvittaessa muuttamaan, jos kunnon pattitilanne muodostuu. Jos asiat sujuu helpohkosti, eli se tarvittu toinen asunto löytyy toiselle, niin 2-3kk? Jos taas asiat menee pattitilanteeseen, niin kauemmin.

Kannattaa vielä tarkistaa esim. Kelan laskureilla (asumistuki esim.) että selviät aso-kolmiosi maksuista joka kuukausi, vaikka olisit työtön. Sosiaalitoimeen jos joudut turvautumaan, niin heillä on asumiskustannuksille maksukatto. Kahdelta hengeltä se liikkuu paikkakunnasta riippuen ainakin vuokra-asunnoissa 550-600e paikkeilla. Liikaakaan ei kannata olettaa saavansa elatustukia, jos lapsi asuu pääasiallisesti luonasi, kelan minimihän mitä maksetaan on hieman alle 140e (tapaukset joissa isä ei pysty elareita maksamaan, kuten työttömyys jne). Eli vaikka siihen kotiin liittyy muistoja ja tunteita, älä aja liian ahtaallekaan itseäsi jos talous ei kestäkään nykyisiä maksuja. Jos maksut on ok, niin senkun yrität saada pidettyä asunnon, perustele vaikka sillä ettei lapsen tarvitse muuttaa jos ei mikään muu mene läpi.

 

["Äijä"]

Onko äijältä loppunut resurssit.

 

["akka"]

Miehelle voi sanoa että se ei ole lapsen syy jos mä en ole siivonnut.Lapsi siitä mielensä pahoittaa jos isä ei mene.
Parisuhde on tosi huonolla tolalla jos seksielämää ei enää ole aikoihin ollut.
Huonossa suhteessa ei kannata kituuttaa,se ei ole kenellekään teistä hyväksi.
Joskus ero on paras ratkaisu.

 

[Peppari]

Mies joka kiristää lapsen tapahtumilla, ei ole mikään kunnon mies.
Kulkeeko se sun perässä valkoiset hanskat kädessä tarkistamassa siivouksen laatua?
Hienoa että sulla on vanhemmat apuna, niin monta kertaa saa lukea naisista joilla ei ole ketään eikä mitään ja pakon edessä joutuvat elämään huonossa liitossa ja lapset kärsii.

 

["huoh"]

[QUOTE="akka";22436796]Parisuhde on tosi huonolla tolalla jos seksielämää ei enää ole aikoihin ollut.[/QUOTE]

naurettavaa yleistystä. elämässä on muutakin kuin seksi, seksi ja seksi....!

 

[shervod]

[QUOTE="huoh";22437298]naurettavaa yleistystä. elämässä on muutakin kuin seksi, seksi ja seksi....![/QUOTE]

Jos muutenkin menee päin takapuolta niin kyllä se seksi on olennaista. Mä uskon, että sellainen läheisyys olisi aika kantava voimavara silloin, kun muuten on hankalaa. Tuskin pelkällä seksillä liittoa pelastetaan, mutta näen sen kuitenkin tärkeänä osana parisuhdetta. Ja kyllä, liitto voi kaatua siihen, ettei toisen kanssa halua sitä tärkeää läheisyyttä. Ja kyllä, läheisyyttä voi olla monenlaista tietysti.

 

[sosiaalisen]

Voi ei narsistisen uhrina eläny olet.
Se kertoo paljon miehestä joka ei viitsi tehdä sitä tai tätä ellei nainen ole mukamas tehnyt jotakin ensin.

Tosin voisiko miestäsi vaivata sosiaalisten tilanteiden pelko? Se saa miehen käyttäytymään kamalalla tavalla kun joutuu uusien ihmisten/tuntemattomien ihmisten eteen ja uusiin tilanteisiin.
Mies kirjaimellisesti tekee mitä vain paetakseen tilannetta, ettei joudu sosiaalisiin tilanteisiin..

Meillä on vuosien varrella puhumisesta ollut paljon hyötyä ja asian tunnistamisesta. Nykyisin mieheni on jo varsin seurallinen ja uskaltaa lähteä vaikka lasten päiväkodin aamukahville, joka oli siis täysin mahdoton ajatus vielä muutama vuosi sitten ja aiheutti kiukuttelua, uhmaa ja lähes väkivaltaa, ettei vaan olisi tarvinnut mennä tilanteisiin..

 

["aapee"]

Olen täsmälleen samaa mieltä. Ei oo kunnon mies. Ja kotona on sekaista nyt, en oo ehtinyt kunnolla siivota. Olen nyt saanut olla 2 viikkoa töissä ja tehnyt normipäivät + valmistellut illalla seuraavaa päivää.

No aamu meni niin, että mies lähti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut tai ehkä lähinnä anteeksipyytävästi. Lapsi heräsi yöllä tappeluun (suusanalliseen) ja kysyi aamulla kuka vie hänet ja mä sanoin, että kysy isältäsi viekö.

Kun oli tullut sieltä aamiaiselta laittoi tekstarin jossa pyysi anteeksi.

Mutta kauanko mä jaksan tätä (ei oo eka kerta kun lyö tilanteen yli noin). En oo siis vielä antanut anteeksi.

Mietin yöllä, että pitäiskö kuitenkin muuttaa vuokralle, aloittaa alusta ja se olisi sitten meidän kahden koti ja uusi alku. Saisin vähän starttirahaakin eli kun se asomaksu jaettaisiin (maksettu noin 10 000 ja puolet maksamatta).

2-3 kk on joulu ja kaikki, mietin että me voidaan mennä mun vanhemmille jouluksi, mutta jos tulee ero niin pelkään ettei jätä meidän tavaroita rauhaan vaan vaikka hajottaa ne tms. Hän on raivoisasaan joskus rikkonut tavaroita ja yhdessä seinässä on reikä.

Mies joka kiristää lapsen tapahtumilla, ei ole mikään kunnon mies.
Kulkeeko se sun perässä valkoiset hanskat kädessä tarkistamassa siivouksen laatua?
Hienoa että sulla on vanhemmat apuna, niin monta kertaa saa lukea naisista joilla ei ole ketään eikä mitään ja pakon edessä joutuvat elämään huonossa liitossa ja lapset kärsii.

 

["aapee"]

Hän joutuu kyllä olemaan sosiaalinen töissä, joten ei voi pelätä.

Voi ei narsistisen uhrina eläny olet.
Se kertoo paljon miehestä joka ei viitsi tehdä sitä tai tätä ellei nainen ole mukamas tehnyt jotakin ensin.

Tosin voisiko miestäsi vaivata sosiaalisten tilanteiden pelko? Se saa miehen käyttäytymään kamalalla tavalla kun joutuu uusien ihmisten/tuntemattomien ihmisten eteen ja uusiin tilanteisiin.
Mies kirjaimellisesti tekee mitä vain paetakseen tilannetta, ettei joudu sosiaalisiin tilanteisiin..

Meillä on vuosien varrella puhumisesta ollut paljon hyötyä ja asian tunnistamisesta. Nykyisin mieheni on jo varsin seurallinen ja uskaltaa lähteä vaikka lasten päiväkodin aamukahville, joka oli siis täysin mahdoton ajatus vielä muutama vuosi sitten ja aiheutti kiukuttelua, uhmaa ja lähes väkivaltaa, ettei vaan olisi tarvinnut mennä tilanteisiin..

 

[Onnellinen pari]

Eipä oo mun migreeni. Meillä menee hyvin. Koira voi hyvin. Kaikki voi hyvin. On mennyt jo 16 vuotta hyvin.

 

["aapee"]

Ilmeisesti onnellinen lapseton pari, jolla on koira lapsena.

Eipä oo mun migreeni. Meillä menee hyvin. Koira voi hyvin. Kaikki voi hyvin. On mennyt jo 16 vuotta hyvin.

 

[Onnellinen pari]

En ymmärrä ihmisiä joilla menee muka huonosti. En kertakaikkiaan voi ymmärtää. Nauttikaa elämästä. Rakastakaa toinen toistanne, nauttikaa nyt herrantähden elämästä älkääkä valittako.

 

[Onnellinen pari]

Kyllä noita lapsia on siunaantunut kolme. Koskaan ei ole ollut valittamista. Koirasta sen verran että koira on onnellinen koska saa asua hyvässä kodissa jossa myös se saa rakkautta.

 

[Nokitasku]

En ymmärrä ihmisiä joilla menee muka huonosti. En kertakaikkiaan voi ymmärtää. Nauttikaa elämästä. Rakastakaa toinen toistanne, nauttikaa nyt herrantähden elämästä älkääkä valittako.

No tästähän varmaan oli hyötyä aloittajalle. On se kiva, että sinulla menee hyvin.

Tuo tavaroiden rikkominen kuulostaa minusta jo tarpeeksi pahalta. Usein perheväkivalta alkaa noin ja kohdistuu myöhemmin ihmisiin. Onko sinulla mahdollisuutta viedä tärkeimpiä tavaroita jo vaivihkaa vaikka vanhempiesi tai ystäviesi luo talteen ennen kuin ilmoitat erosta?

 

[...]

No joo, normaalisti neuvon yleensä vielä keskustelemaan, mutta toi kuulostaa kyllä siltä, että keskustelut on turhia. ELi joo, suosittelisin eroa. Miehesi ei vaikuta kovin tasapainoiselta, enkä usko että esim. pariterapiassa saisit häntä muuttumaan, joten älä hukkaa loppuelämääsi hänen kanssaan.

 

[miten on]

Kumman nimissä ASO-asunto on? Jos se on pelkästään miehen nimissä, en usko että sinulla on mitään mahdollisuuksia häätää häntä sieltä pois. Tarkoitan sitä, että jo esim. miehesi on maksanut ASO-maksun ja kirjoittanut sopimuksen, niin vaikka te olette myös lapsen kanssa kirjoilla siellä, asunto on miehesi hallinnassa.

Ei minusta asunnossa kannata roikkua kynsin hampain kiinni, monesti löytyy ihan yhtä hyviä samalta seudulta ja voi olla kivakin päästä uusiin kuvioihin.

 

["aapee"]

No joo, normaalisti neuvon yleensä vielä keskustelemaan, mutta toi kuulostaa kyllä siltä, että keskustelut on turhia. ELi joo, suosittelisin eroa. Miehesi ei vaikuta kovin tasapainoiselta, enkä usko että esim. pariterapiassa saisit häntä muuttumaan, joten älä hukkaa loppuelämääsi hänen kanssaan.

Hänellä on kovia työpaineita ollutjo vuosia (töissä paljon ihmiskuoritusta). Olen joskus 2 v sitten käynyt yksin juttelemassa tästä ja sen perheterapeutin mielestä mieheni on masentunut. Uskon sen, mutta jaksaminen on mullakin kovilla. Helpointa on olla, kun mies on työmatkalla ja saan elää ihan kuin haluan pari päivää. Siis lapsen kanssa, mutta lapsi ei mua ahdista noin.

 

["aapee"]

Kumman nimissä ASO-asunto on? Jos se on pelkästään miehen nimissä, en usko että sinulla on mitään mahdollisuuksia häätää häntä sieltä pois. Tarkoitan sitä, että jo esim. miehesi on maksanut ASO-maksun ja kirjoittanut sopimuksen, niin vaikka te olette myös lapsen kanssa kirjoilla siellä, asunto on miehesi hallinnassa.

Ei minusta asunnossa kannata roikkua kynsin hampain kiinni, monesti löytyy ihan yhtä hyviä samalta seudulta ja voi olla kivakin päästä uusiin kuvioihin.

Molempien nimissä. Eli kumpikaan ei oo sen parempi omistaja kuin toinen.

 

["aapee"]

No tästähän varmaan oli hyötyä aloittajalle. On se kiva, että sinulla menee hyvin.

Tuo tavaroiden rikkominen kuulostaa minusta jo tarpeeksi pahalta. Usein perheväkivalta alkaa noin ja kohdistuu myöhemmin ihmisiin. Onko sinulla mahdollisuutta viedä tärkeimpiä tavaroita jo vaivihkaa vaikka vanhempiesi tai ystäviesi luo talteen ennen kuin ilmoitat erosta?

Se reikä on ollut jo 2,5 v siinä ja vielä ei oo edennyt mihinkään perheväkivaltaa.

Passit ym. valokuvat tärkeät paperit saan talteen mutten huonekaluja tai muuta, lapsen leluja ym.. Olen joskus miettinyt että mun pitäisi erota niin, että hommaan asunnon, vien pikkuhiljaa kamppeita sinne ja huonekalut kerralla kun mies on poissa + sitten lapsi turvaan ja kerron. Silloin ei tarvi huolehtia kuin itseni pois.

 

["akka"]

[QUOTE="huoh";22437298]naurettavaa yleistystä. elämässä on muutakin kuin seksi, seksi ja seksi....![/QUOTE]

Ap kuitenkin kärsii siitä ettei seksielämää ole,silloin se on vakava asia ja yksistäänkin jo pätevä syy eroon.

 

["aapee"]

[QUOTE="akka";22440252]Ap kuitenkin kärsii siitä ettei seksielämää ole,silloin se on vakava asia ja yksistäänkin jo pätevä syy eroon.[/QUOTE]

Niin, haluaisin kyllä seksiä. Mies syö lääkkeitä verenpaineeseen ja kolestroliin ja musta tämä seksittömyys liittyy niihin, alkoi ainakin samaan aikaan.

 

[Mieki]

Jos sä suunnittlet salaa tavaroiden viemistä rikkoutumisen pelossa, miehesi kuulostaa todellakin epätasapainoiselta. Mä sanoisin että jos miehesi on masentunut, mutta ei suostu hakemaan apua, eroa heti. Jos taas rakastat mietäsi ja hän suostuu hakemaan apua masennukseensa ja lähdette parisuhdeterapiaan, niin harkitse ehkä vielä. Tosin tuo väkivallalla uhkailu riittäisi minulle eron hakemiseen. Mä erosin viime kesänä masentuneesta puolisosta 6v:n suhteen jälkeen (alle 3-v. lapsi). En sano ett kauhean helppoa olisi ollu mutta kertaakaan en ole katunut. Meillä oli olistuskämppä. Mä sain 2 kk:ssa vuokra-asunnon ja muttoani seuraavana päiväni myytiin kämppä. Rahalliset tuet on mielestäni yllättävän hyvät ja nyt minulla on aikaa ja virtaa opiskella (aloitin syksyllä). Tsemiä, mitä ikinä teetkin mutta muista että sä (ja lapsesi) ansaitset onnen ja arvostusta!

 

[Mieki]

Hirveesti kirjotusvirheitä! Siis omistuskämppä, muutto jne.