Nyt saa neuvoa ja tukea!(asiaa uhmaiästä)

[Muumindalen]

Nyt ovat voimat, keinot ja kärsivällisyys L-O-P-P-U. Poikamme on nyt 4 v 5kk, aivan järkyttävää käytöstä ja uhmaikää kestänyt nytten n. 1 1/2 vuotta. Eikä tunnu helpottavan. Käytös oli viime kesänä ehkä vähän rauhoittumaan päin, kunnes saimme vauvan ja siitäkös vasta uhma alkoikin.. Ymmärrän tämän pikkusiskon myötä mullistuneen elämän ym..ja ymmärrän mistä käytös johtuu (mustasukkaisuutta, turhautumista ym)..mutta en enää jaksa enkä tiedä kuinka tästä päästään eteenpäin.

Poika käy tod.mielellään 1-3 krt /vko osapäivähoidossa mieluisella perhepäivähoitajalla, jossa oli jo ennen äitiyslomalle jääntiäni. Isovanhempia,tätiä, setiä, hoitotätiä..kaikkia muita tottelee ja käyttäytyy moitteettomasti..mutta vanhempia kohtaan käytös on kamalaa. Minulle, äidille kaikkein kamalinta. Rumia puheita, läiskimistä, potkimista, riehumista, tavaroiden heittelyä.. Lapsi varmasti jo aistii, että alan tolla tilanteeseen totaalisen väsynyt. Ääntä on korotettu jo liiaksikin ja se on jo menettänyt merkityksensä. Jäähypenkkiä ja tarrataulua (hyvästä käytöksestä) kokeiltu.. Mikään ei auta. Auttakaa te viisaammat..mitäteen seuraavaksi?

Poika on ollut uhmaiän alkamiseen saakka mitä kiltein lapsi: käyttäytynyt hyvin, uskonut puhetta ja totellut, ollut suht.rauhallinen perusluonteeltaan, nukkunut ja syönyt hyvin. Sitten jokin muuttui ja sen jälkeen on ollut toivotonta. Onneksi vauva on nukkunut hyvin ja on kaikin puolin tyytyväinen..en tiedä missä olisin, jos oisin joutunut tähän vielä öitä vauvan kanssa valvomaan..varmaan jossain lataamossa.

Auttakaa hyvät ihmiset..kaikki tieto ja kokemukset ovat kullan arvoisia, jotta jaksamme tämän tilanteen yli jotenkin.

 

[voisilmä]

Kuulostaa uuvuttavalta. Oletko kokeillut sellaista, että pojan käyttäytyessä huonosti, et huomioi häntä lainkaan? Olet kuin et huomaisi lainkaan kiukuttelua/huutamista/tavaroiden heittelyä vaan jatkat omia hommia ja juttelet muiden kanssa ym. Sitten kun hän rauhoittuu (siis toivottavasti), suostut kuulemaan hänen asiansa.

Hermojahan se vaatii ja varmasti kestää ennen kuin alkaa tehota, mutta tätä voisi ainakin kokeilla.

 

["vieras"]

hakee huomiota, kaipaa äidin huomiota ja on mustasukkainen pikkusiskosta

 

["vieras"]

Anna kahdenkeskeistä aikaa ja huomioi, palkitse hyvästä käytöksestä. Kun käyttäytyy huonosti, ei saa huomiota lainkaan.

 

[Muuminladen]

Olen huomannut tämän tarpeen saada olla vain äidin kanssa ja olen yrittänyt huomioida häntä parhaani mukaan. Olemme myös järjestäneet kahdenkeskisiä uintireissuja, ulkoilua ym, niin että vauva jää isän kanssa kotiin ja voin keskittyä 100 prosenttisesti pojan huomioimiseen. Ei tunnu auttavan. En jaksa enää.

 

[misStar]

Meillä sama tilanne, poika vajaa 4 vuotias ja talossa pieni vauva.
Nyt meillä on onneksi jo helpottanut mutta alku oli aika..noh, kauheeta.
Pojalle vaan oli selkeästi kova paikka, kun kaikki huomio ei ollutkaan enää hänessä.

Mä reagoin silloin itekkin tilanteeseen ihan väärin. Väsyneenä hermoilin ja raivosin. Loppujen lopuksi, kun aloin ite "käyttäytyä" ja antamaan positiivista huomiota, oli poika jo huomannut, että parhaiten äidin huomion saa huonolla käytöksellä.

Eli lopetin ite sen typerän raivoamisen ja suoritin aina ihan tyynenä jäähyt yms loppuun vaikka siinä ois mennyt tunti. Kehuin myös aina jos aamupäivä meni hyvin, päikkäreille meno jne.