Nyt rehellisesti: tupakoitko?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
En polta enkä ole koskaan maistanutkaan, ja vihaan sydämeni pohjasta niitä tupakoitsijoita, jotka katsovat oikeudekseen polttaa parvekkeella tai parvekkeen alla niin, että tuo paskasavu tulee asuntooni sisään. Minun puolestani koko tupakoinnin saisi kieltää Suomesta kokonaan. Se ei ole kenellekään millään muotoa tarpeellista touhua.
 
marlboro
Poltan 1-2 askia per päivä. Olen polttanut jo 25 vuotta. Poltin myös molempien raskauksieni aikana. Mitään haittaa en ole tupakoinnista huomannut tulleen, vaaroja liioitellaan. Mitään aikomusta ei ole lopettaa (y)
 
vierailija
Poltan noin 10-15 tupakkaa päivässä. Olen yrittänyt lopettaa, mutta ei ole onnistunut. Nuorena tuli aloitettua ja eroon en näytä pääsevän. Huono tapahan se on, mutta mun mielestä tupakoitsijoiden vaino on jo mennyt vähän liiallisuuksiin.

Hyvä idea on se, ettei tupakkaa myytäis nuorille. Estettäis tulevien sukupolvien tupakkariippuvuus. Ja meidän vanhojen annettais polttaa, kun on kerran annettu aloittakin se polttaminen eli munkin nuoruudessa tupakkaa vielä mainostettiin ja sitä pidettiin coolina tapana. Myös sisällä polttaminen oli aivan normaalia - oli lapsia tai ei.
 
En polta enkä ole koskaan maistanutkaan, ja vihaan sydämeni pohjasta niitä tupakoitsijoita, jotka katsovat oikeudekseen polttaa parvekkeella tai parvekkeen alla niin, että tuo paskasavu tulee asuntooni sisään. Minun puolestani koko tupakoinnin saisi kieltää Suomesta kokonaan. Se ei ole kenellekään millään muotoa tarpeellista touhua.
Olen samaa mieltä kanssasi. Tupakointi on saatanasta! :mad:
 
vierailija
Teininä tuli alettua polttaa. Poltin 18-23-vuotiaana, kunnes sisko alkoi odottaa vauvaa ja lopetin. Olin polttamatta kuusi vuotta, sain lapsen ja palasin töihin.

Työ oli stressaavaa ja työkaverit polttivat, joten taukojen toivossa ja idioottimaisuuttani aloin uudelleen. Kaksi vuotta meni poltellessa, ennen kuin ajatus toisesta lapsesta alkoi itää.

En missään nimessä halunnut olla tupakoiva odottaja, joten kesäkuussa 2013 lopetin taas. Vauvalle annettiin lupa tulla elokuussa ja tärppäsikin heti. Nyt tyttö 1,5-vuotias.

Nyt voin takuulla vannoa, että en enää ikinä-koskaan-milloinkaan tupakkaan koske.

Myös mies ollut pian vuoden savuton. Ehti polttaa 14-33-vuotiaana ja nyt sitten viimein lopetti uutena vuotena hänkin. Ihanaa kun mies ei enää polta.
 
ex-sauhuttelija
Mun on nyt pakko vähän paasata:
Tupakoinnin lopetus EI ole hankalaa!
Tupakoinnin vierotusoireet EIVÄT ole niin pahoja kuin joka paikassa toitotetaan!

Meidät on aivopesty luulemaan näin. Tupakkayhtiöt. Tupakoinnin korvaustuotteita valmistavat yhtiöt. Nämä ovat ne pääpirut, jotka saavat tupakoitsijan uskomaan, ettei hän millään omaa sellaista tahdonvoimaa, jota tarvitaan lopettamiseen. Ja sitten, kun hän päättää yrittää, hänet on aivopesty uskomaan, että hän tarvitsee nikotiinia vierotusoireisiinsa. Miettikää järjellä: kuinka voit päästä eroon nikotiinista, käyttämällä nikotiinia?

Voisin jatkaa loputtomiin, mutta sen sijaan suosittelen lukemaan Allen Carr:in kirjan Stumppaa tähän. Luettuani sen, ymmärsin, että tupakoinnin lopettamisen esteenä olivat vain omat syvään juurtuneet uskomukseni.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
vierailija
Tupakoinnin lopettaminen ei tosiaan satu. Se ei ole kipua ja tuskaa. Fyysisesti ottaen siis. Mutta se tosiaan tulee sellainen käsittämättömän vahva onttouden tunne, sellainen tunne, että jotain puuttuu ja se tunne on hyvin kokonaisvaltainen ja hyvin häiritsevä, kun nikotiini poistuu ja vieroitusoireet jyllää. Kroppa puhdistuu.

Kaikki korvien välissä.
 
Tupakoin ja oon tupakoinu 14-vuotiaasta saakka. Nyt siis 29-vuotias ja yhä edelleen sauhuttelen. Mun mies tupakoi myös ja meillä tota menee aikas paljon. En lopeta, mä kuolen joka tapauksessa kuitenkin, että mulla palaa varmaan vielä haudassaki. Eikä tää elämä nyt niin erityisen ihanaa ole... etteikö sitä vois noilla paheilla vähän lyhentää.
 

Yhteistyössä