Nyt puhuu Pekka-Erin Auvisen vanhemmat!

http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?742249

Aiotko katsoa?

 

En todellakaan. En halua kuulla yhtään mitään kyseisestä murhaajasta.

 

Aion kasoa mutta ei se mennyttä takaisin saa ja tekoa tekemättömäksi.
Miksihän äiti ei puhunut kenellekään että tunsi pojallansa olevan ongelmia ja pelkäsi että tulee Myyrmannin tapainen tapahtumaan poikansa takia? En ymmärrä. On Ericin äidissä ja isässäkin vikaa. Kenessäpä ei tosin olisi.

 

Pakkohan se on katsoa. Samaan aikaan säälittää ne vanhemmat ihan vain ajatuksena miltä vanhemmista tuntuu, kun lapsesta tulee tappaja, ja sit pelkään, et mitä puhuvat, tuleeko katsojana raivon tunteita tms.. Varmasti aika ristiriitaisia ajatuksia herättävä ohjelma.

 

En usko... Tulis vaan niin paha mieli. Minä en taas osaa syyttää vanhempia tapahtuneesta.

 

Pakkohan se on katsoa. Samaan aikaan säälittää ne vanhemmat ihan vain ajatuksena miltä vanhemmista tuntuu, kun lapsesta tulee tappaja, ja sit pelkään, et mitä puhuvat, tuleeko katsojana raivon tunteita tms.. Varmasti aika ristiriitaisia ajatuksia herättävä ohjelma.

Ai sun mielestä pitäis sääliä vanhempia ?
Multa ja monelta muultakaan Ericin äiti ei saa pienintäkään säälin ripettä eikä tunnetta. Se tiesi äidinvaistollansa että pojalla ei ole kaikki kotona ja pelkäsi että poika tekee jotain yhtä kamalaa kuin Myyrmanni.

Olisi herran jestas puhunut näistä asioista jollekin...

Minä en syytä äitiä enkä isää mutta heillä oli aavistus joka piti paikkaansa!!!

Tää on liian henk.koht. asia mulle.. Joten painun nukkumaan täältä!!

 

Aika erikoista, jos Pekka Ericin äidin Linkolalainen paatos ihmiskunnan harventumisesta maapallolla ei ole vaikuttanut Pekka Ericin tapaan käsitellä maailmaa.

 

Ei mulla ole mitään säälin tunteita näitä Pekka Ericin vanhempia kohtaan, ei todellakaan. Vaan tarkoitin jonkinlaista yleistä tuskaa ja tietoa kuinka äiti ja isä kärsii, kun lapsesta kuoriutuu hirviö. Toki, jos vanhemmat ovat edesauttaneet sitä, en tiedä heidän tuskan määrää sinänsä.
En lukenut tuolloin kaikkia kirjoitettuja juttuja, joten en tiedä mitä esim nämä vanhemmat ovat puhuneet, tai arvioineet poikansa tilasta, mutta jos ovat jotakin uumoilleet olevan huonosti, tottakai heidän olisi pitänyt hakea apua.
Vihan ja raivon tunteita juurikin pelkään tulevan, jos vanhemmat maalaavat poikaansa liian ihmeellisen ihanaksi ja kiltiksi sekä lahjakkaaksi, puolustelevat tekoa, tai juuri puolustelevat omaa tekemättömyyttään, jos tiesivät apua tarvitsevan. Eli siis ristiriitaisia tunteita taatusti aiheuttaa kaikissa katsojissa tuo ohjelma, voi olla raskasta kuunneltvaa, mutta siltikin, pakko katsoa.

 

Aika pikkumaista syyttää vanhempia tapahtumasta. Kyllä se poika teki ne ihan itse eikä vanhemmilla ollut osaa eikä arpaa. Ainahan voi jeesustella että "olisi pitänyt vanhempien tehdä jotakin". Mutta aina löytyy näitä helvetin jälkiviisaita!

 

Aika pikkumaista syyttää vanhempia tapahtumasta. Kyllä se poika teki ne ihan itse eikä vanhemmilla ollut osaa eikä arpaa. Ainahan voi jeesustella että "olisi pitänyt vanhempien tehdä jotakin". Mutta aina löytyy näitä helvetin jälkiviisaita!

Jos sun lapsi olisi "erikoinen" ja sulle tulisi tunne että hei mun poikani tai tyttöni saattaa jonain päivänä tappaa ihmisiä, viattomia ihmisiä, niin eikö sulla tule sellaista oloa että "hei mun täytyy hakea lapselleni apua" ??

Tässä ei ole jälkiviisaudesta kyse vaan viisaudesta yleensäkin.

Olen saanut susta ihan erilaisen kuvan kuin mitä nyt annoit julki!

Sinä kommentillasi puolustat tappajia. Ja puolustat vanhempia jotka tiesi! lapsessaan olevan henkistä pahoinvointia joka johtaa pahuuden tekemiseen.

Toivottavasti sun lapsista kasvaa tasapainoisia keskipolun kulkijoita ettei sun tartte syödä sanojasi. En sääli sinuakaan silloin, jos miettisit lapsesta siten miten Ericin äiti on miettinyt pojastaan!

Säälisin sua jos et tietäisi lapsesi henkistä tilaa etkä sitä mitä voisi tapahtua pahimmillaan!

Hakekaa nyt jummijammi ajoissa apua!
Sinä myös Timppa!

 

Kyllä mua henk. koht. ihmetyttää, miten vanhemmat ei huomaa jos lapset ovat noin masentuneita kuten Auvinen ja se Myyrmannin räjäyttäjä. Luin Petrin isän kirjoittaman kirjan ja he olivat huomanneet että pojalla ei ollut kavereita ja hän oli eristäytynyt. Luulisi hälykellojen soivan! Ties kuinka pitkään voi olla huonossa jamassa ennenkuin OMAT vanhemmat huomaa.
Tässä yhteiskunnassa on jokin pahasti vialla.

 

Kyllä mua henk. koht. ihmetyttää, miten vanhemmat ei huomaa jos lapset ovat noin masentuneita kuten Auvinen ja se Myyrmannin räjäyttäjä. Luin Petrin isän kirjoittaman kirjan ja he olivat huomanneet että pojalla ei ollut kavereita ja hän oli eristäytynyt. Luulisi hälykellojen soivan! Ties kuinka pitkään voi olla huonossa jamassa ennenkuin OMAT vanhemmat huomaa.
Tässä yhteiskunnassa on jokin pahasti vialla.

voi hyvänen aika, jos tuolla perusteella pitäisi lapsi hoitoon ohjata että on eristäytynyt, ei ole kaverita, on synkkä, kuuntelee vihaista musiikkia etc niin mä olisin jo joutunut latamoon pitkän aikaa sitten, en pidä ihmisistä, suurin osa on typeriä ja turhia... mutta siltikään en ole tappamassa ketään, ei ole edes mielessä käynyt.. tuskin kukaan osaa todella pelätä lapsensa tekevän jotain tuollaista...
vihatkaa koulusurmaajia miten paljon haluatte, tehtyä se ei saa tekemättömäksi, vihatkaa vanhempia, se ei muuta sitä tosiasiaa että heille poika tulee olemaan aina rakas, se heidän pieni poikansa jonka syntymä on muuttanut heidän elämänsä..
lapsen rikokset eivät ole vanhempien syytä, kukaan vanhempi ei varmasti toivo ja usko lapsestaan tulevan paha, tekevän pahoja asioita...

 

Aika pikkumaista syyttää vanhempia tapahtumasta. Kyllä se poika teki ne ihan itse eikä vanhemmilla ollut osaa eikä arpaa. Ainahan voi jeesustella että "olisi pitänyt vanhempien tehdä jotakin". Mutta aina löytyy näitä helvetin jälkiviisaita!

Jos sun lapsi olisi "erikoinen" ja sulle tulisi tunne että hei mun poikani tai tyttöni saattaa jonain päivänä tappaa ihmisiä, viattomia ihmisiä, niin eikö sulla tule sellaista oloa että "hei mun täytyy hakea lapselleni apua" ??

Tässä ei ole jälkiviisaudesta kyse vaan viisaudesta yleensäkin.

Olen saanut susta ihan erilaisen kuvan kuin mitä nyt annoit julki!

Sinä kommentillasi puolustat tappajia. Ja puolustat vanhempia jotka tiesi! lapsessaan olevan henkistä pahoinvointia joka johtaa pahuuden tekemiseen.

Toivottavasti sun lapsista kasvaa tasapainoisia keskipolun kulkijoita ettei sun tartte syödä sanojasi. En sääli sinuakaan silloin, jos miettisit lapsesta siten miten Ericin äiti on miettinyt pojastaan!

Säälisin sua jos et tietäisi lapsesi henkistä tilaa etkä sitä mitä voisi tapahtua pahimmillaan!

Hakekaa nyt jummijammi ajoissa apua!
Sinä myös Timppa!

melkoista möykkäämistä... se että lapsella on paha olla ei automaattisesti tarkoita sitä että tekee jotain pahaa, kuinka moni teistä haluaisi uskoa lapsestaan jotakin sellaista... vaikka mielessä kuinka kävisi ajatus että ehkä mahdollisesti.. kuinka moni teistä voi nyt katsoa lastaan silmiin, nähdä sen lapsen viattoman katseen, sen rakkauden, elämän ilon ym ja 10-15 vuoden päästä vain unohtaa kaiken sen, todeta että lapsi on hirviö--> pakkohoitoon... kuinka moni pystyisi unohtamaan rakkautensa lapseensa vaikka tekisi jotain pahaa, unohtaa ne kaikki tekoa edeltäneet vuodet, teot ja sanat jotka eivät olleet pahoja.. katsoa lapsen vauvakuvia ja ajatella vain että siinä se hirviö nyt on...
mun mielestä on aivan normaalia että vaikka vanhemmat pelkäisivätkin jotain pahaa tapahtuvan, asiaan ei puututa kovalla kädellä, koska rakkaus omaan lapseen luo niin vahvaa uskoa siitä ettei mitään pahaa ehkä nyt kuitenkaan tapahdu..
vanhemissa se vika ei ole että tälläinen teko tapahtui, jokainen meistä tekee elämässään ne omat ratkaisunsa, ja vastaa omista teoistaan.. vanhemmat voivat ohjata oikealle tielle mutta eivät voi väkisin pitää lastaan siinä kulkemassa...

 

Vanhempien tosiaan pitäisi tajuta hakea lapselleen apua jo silloin kun eristäytyminen alkaa. Tekisin mitä vaan että saisin oman lapseni kuntoon jos huomaisin hänellä olevan mielenterveydessä jotain vikaa.

Minä en tiedä kenessä on vika, että lapsesta kasvoi murhaaja, mutta on monia mieleltään epävakaita lapsia joista on kasvanut suht terveitä/terveitä aikuisia, kun heidän peräänsä on vähän kateltu, ja heitä on autettu kanssakäymään muiden ihmisten kanssa..

 

Aika pikkumaista syyttää vanhempia tapahtumasta. Kyllä se poika teki ne ihan itse eikä vanhemmilla ollut osaa eikä arpaa. Ainahan voi jeesustella että "olisi pitänyt vanhempien tehdä jotakin". Mutta aina löytyy näitä helvetin jälkiviisaita!

Jos sun lapsi olisi "erikoinen" ja sulle tulisi tunne että hei mun poikani tai tyttöni saattaa jonain päivänä tappaa ihmisiä, viattomia ihmisiä, niin eikö sulla tule sellaista oloa että "hei mun täytyy hakea lapselleni apua" ??

Tässä ei ole jälkiviisaudesta kyse vaan viisaudesta yleensäkin.

Olen saanut susta ihan erilaisen kuvan kuin mitä nyt annoit julki!

Sinä kommentillasi puolustat tappajia. Ja puolustat vanhempia jotka tiesi! lapsessaan olevan henkistä pahoinvointia joka johtaa pahuuden tekemiseen.

Toivottavasti sun lapsista kasvaa tasapainoisia keskipolun kulkijoita ettei sun tartte syödä sanojasi. En sääli sinuakaan silloin, jos miettisit lapsesta siten miten Ericin äiti on miettinyt pojastaan!

Säälisin sua jos et tietäisi lapsesi henkistä tilaa etkä sitä mitä voisi tapahtua pahimmillaan!

Hakekaa nyt jummijammi ajoissa apua!
Sinä myös Timppa!

melkoista möykkäämistä... se että lapsella on paha olla ei automaattisesti tarkoita sitä että tekee jotain pahaa, kuinka moni teistä haluaisi uskoa lapsestaan jotakin sellaista... vaikka mielessä kuinka kävisi ajatus että ehkä mahdollisesti.. kuinka moni teistä voi nyt katsoa lastaan silmiin, nähdä sen lapsen viattoman katseen, sen rakkauden, elämän ilon ym ja 10-15 vuoden päästä vain unohtaa kaiken sen, todeta että lapsi on hirviö--> pakkohoitoon... kuinka moni pystyisi unohtamaan rakkautensa lapseensa vaikka tekisi jotain pahaa, unohtaa ne kaikki tekoa edeltäneet vuodet, teot ja sanat jotka eivät olleet pahoja.. katsoa lapsen vauvakuvia ja ajatella vain että siinä se hirviö nyt on...
mun mielestä on aivan normaalia että vaikka vanhemmat pelkäisivätkin jotain pahaa tapahtuvan, asiaan ei puututa kovalla kädellä, koska rakkaus omaan lapseen luo niin vahvaa uskoa siitä ettei mitään pahaa ehkä nyt kuitenkaan tapahdu..
vanhemissa se vika ei ole että tälläinen teko tapahtui, jokainen meistä tekee elämässään ne omat ratkaisunsa, ja vastaa omista teoistaan.. vanhemmat voivat ohjata oikealle tielle mutta eivät voi väkisin pitää lastaan siinä kulkemassa...

Ja hei, get real! Ei lapsensa rakastaminen tarkoita että antaa lapsellaan olla niin paha olo niin monta vuotta että hän sekoaa ja tappaa muita ihmisiä. Ei rakkaus todellakaan tarkoita sitä että annat lapsestasi kasvaa mitä vaan yhteiskunnan pohjasakkaa. Rakkaus on rajoja ja paljon lapselle epämiellyttäviä rangaistuksia, mutta juuri se kasvattaa lapsesta ihmisen.

Piti vielä lisätä: Hyvä esimerkki on nainen joka poikaansa kasvattaa ilman rangaistuksia tai minkäänlaista äänenkorottamista. Tämän lapsen olen nähnyt mm. heittävän äitiään muovisella pihalapiolla, juoksentelevan parkkipaikalla heitelle turvaistuinta jota halusi kantaa, sinne tänne. Ja äiti vaan hymyilee ja sanoo"no, kattokaa nyt sitä. Kun ei se mitään tottele" ja sitten: "no, voi. äidin rakas. Tuu antaa äidille pusu".
Poika itki ollessaan meillä kylässä ja sanoi ettei halua mennä takaisin kotiin kun siellä on niin paha olla. Ja poika oli silloin 3-vee.
Poika kiusaa tarhassa kavereita, heittelee palikoilla ym. koska äiti ei ole koskaan asettanut kunnon rajoja lapselle.

Taas lisään, muotoilin tuon palikoillla heittelemisen aika huonosti, koska siis ainahan ne lapset jossain vaiheessa toisiaan heittelee jollain tavaroilla. Mutta siis, se että äiti ei kiellä kunnolla tuollaista kotona edesauttaa sitä että lapsi kuvittelee voivansa satuttaa muitakin samallalailla kuin äitiä joka ei ole moksiskaan päähänsä saamastaan leluautosta..

 

mitä se ketään hyödyttää syyttää vanhempia siitä..syyllinen kun kuitenkin on itse tekijä ja hän oli aikuinen ihminen.ja muistatan viel et jos olisi henkiin jäänyt olisi linnassa nyt.Minua suututtaa kaikkein eniten näissä jupakoissa se että siitä tekijästä tehdään uhri jota sit noi nulikat voi ihailla! et jatkakaa vaan samaa rataa! voimme odottaa monia koulusurmia lisää..ja ne naurettavat tekstiviesti uhkailut ei lopu ikinä.et jokainen natiainen joak pistää sen hiton viestin hyvänä vitsinä..pitäs laittaa putkaan pariks yöks miettimään tekojaan ja todellakin ikään katsomatta.

 

mitä se ketään hyödyttää syyttää vanhempia siitä..syyllinen kun kuitenkin on itse tekijä ja hän oli aikuinen ihminen.ja muistatan viel et jos olisi henkiin jäänyt olisi linnassa nyt.Minua suututtaa kaikkein eniten näissä jupakoissa se että siitä tekijästä tehdään uhri jota sit noi nulikat voi ihailla! et jatkakaa vaan samaa rataa! voimme odottaa monia koulusurmia lisää..ja ne naurettavat tekstiviesti uhkailut ei lopu ikinä.et jokainen natiainen joak pistää sen hiton viestin hyvänä vitsinä..pitäs laittaa putkaan pariks yöks miettimään tekojaan ja todellakin ikään katsomatta.

Toisaalta mä oon kyllä tästäkin samaa mieltä..

 

Katson, mä haluan nähdä mitä vanhemmilla on kerrottavaa ja miten tämä on heihin vaikuttanut tämä kaikki..itse en todellakaan syyttäisi tapahtuneesta niitä vanhempia!!!

 

Aika pikkumaista syyttää vanhempia tapahtumasta. Kyllä se poika teki ne ihan itse eikä vanhemmilla ollut osaa eikä arpaa. Ainahan voi jeesustella että "olisi pitänyt vanhempien tehdä jotakin". Mutta aina löytyy näitä helvetin jälkiviisaita!

Jos sun lapsi olisi "erikoinen" ja sulle tulisi tunne että hei mun poikani tai tyttöni saattaa jonain päivänä tappaa ihmisiä, viattomia ihmisiä, niin eikö sulla tule sellaista oloa että "hei mun täytyy hakea lapselleni apua" ??

Tässä ei ole jälkiviisaudesta kyse vaan viisaudesta yleensäkin.

Olen saanut susta ihan erilaisen kuvan kuin mitä nyt annoit julki!

Sinä kommentillasi puolustat tappajia. Ja puolustat vanhempia jotka tiesi! lapsessaan olevan henkistä pahoinvointia joka johtaa pahuuden tekemiseen.

Toivottavasti sun lapsista kasvaa tasapainoisia keskipolun kulkijoita ettei sun tartte syödä sanojasi. En sääli sinuakaan silloin, jos miettisit lapsesta siten miten Ericin äiti on miettinyt pojastaan!

Säälisin sua jos et tietäisi lapsesi henkistä tilaa etkä sitä mitä voisi tapahtua pahimmillaan!

Hakekaa nyt jummijammi ajoissa apua!
Sinä myös Timppa!

melkoista möykkäämistä... se että lapsella on paha olla ei automaattisesti tarkoita sitä että tekee jotain pahaa, kuinka moni teistä haluaisi uskoa lapsestaan jotakin sellaista... vaikka mielessä kuinka kävisi ajatus että ehkä mahdollisesti.. kuinka moni teistä voi nyt katsoa lastaan silmiin, nähdä sen lapsen viattoman katseen, sen rakkauden, elämän ilon ym ja 10-15 vuoden päästä vain unohtaa kaiken sen, todeta että lapsi on hirviö--> pakkohoitoon... kuinka moni pystyisi unohtamaan rakkautensa lapseensa vaikka tekisi jotain pahaa, unohtaa ne kaikki tekoa edeltäneet vuodet, teot ja sanat jotka eivät olleet pahoja.. katsoa lapsen vauvakuvia ja ajatella vain että siinä se hirviö nyt on...
mun mielestä on aivan normaalia että vaikka vanhemmat pelkäisivätkin jotain pahaa tapahtuvan, asiaan ei puututa kovalla kädellä, koska rakkaus omaan lapseen luo niin vahvaa uskoa siitä ettei mitään pahaa ehkä nyt kuitenkaan tapahdu..
vanhemissa se vika ei ole että tälläinen teko tapahtui, jokainen meistä tekee elämässään ne omat ratkaisunsa, ja vastaa omista teoistaan.. vanhemmat voivat ohjata oikealle tielle mutta eivät voi väkisin pitää lastaan siinä kulkemassa...

Ja hei, get real! Ei lapsensa rakastaminen tarkoita että antaa lapsellaan olla niin paha olo niin monta vuotta että hän sekoaa ja tappaa muita ihmisiä. Ei rakkaus todellakaan tarkoita sitä että annat lapsestasi kasvaa mitä vaan yhteiskunnan pohjasakkaa. Rakkaus on rajoja ja paljon lapselle epämiellyttäviä rangaistuksia, mutta juuri se kasvattaa lapsesta ihmisen.

Piti vielä lisätä: Hyvä esimerkki on nainen joka poikaansa kasvattaa ilman rangaistuksia tai minkäänlaista äänenkorottamista. Tämän lapsen olen nähnyt mm. heittävän äitiään muovisella pihalapiolla, juoksentelevan parkkipaikalla heitelle turvaistuinta jota halusi kantaa, sinne tänne. Ja äiti vaan hymyilee ja sanoo"no, kattokaa nyt sitä. Kun ei se mitään tottele" ja sitten: "no, voi. äidin rakas. Tuu antaa äidille pusu".
Poika itki ollessaan meillä kylässä ja sanoi ettei halua mennä takaisin kotiin kun siellä on niin paha olla. Ja poika oli silloin 3-vee.
Poika kiusaa tarhassa kavereita, heittelee palikoilla ym. koska äiti ei ole koskaan asettanut kunnon rajoja lapselle.

Taas lisään, muotoilin tuon palikoillla heittelemisen aika huonosti, koska siis ainahan ne lapset jossain vaiheessa toisiaan heittelee jollain tavaroilla. Mutta siis, se että äiti ei kiellä kunnolla tuollaista kotona edesauttaa sitä että lapsi kuvittelee voivansa satuttaa muitakin samallalailla kuin äitiä joka ei ole moksiskaan päähänsä saamastaan leluautosta..

tottakait pitää olla rajat lapsella, tarkoitinkin että teini-iän jälkeen se vaan on sen lapsen oma valinta mihin suuntaan elämässään kulkee.. vanhemmat eivät juurikaan enää voi vaikuttaa.. ja lisäks tohon hoitoon ohjaamiseen.. sehän sai hoitoa.. sehän söi lääkkeitä.. suomessa ei laitokseen saa ketään tuosta noin vain, jos saisi niin mä istuisin siellä nyt.. mulla on ollut paha olla viimeiset 10 vuotta, sitä ei ole kukaan halunnut nähdä ja olen viimeiseen asti sitä peitellyt.. kukaan ei ole ollut tietoinen itsetuhoisuudesta etc. olen ollut eristäytynyt, vihannut kaikkia ihmisiä, esittänyt hyvinkin rankkoja mielipiteitä erinäisistä asioista.. yhä edelleenkään se ei tarkoita että olisin oikeasti ketään ollut tappamassa, tai että jossain vaiheessa tappaisin jonkun.. jälkiviisaus on helveti huono, jos olisi ollut ennalta nähtävissä kaikki asiat niin kuinka monelta pahuudelta olisi tämäkin maailma säästynyt.. kuinka moni viaton lapsi olisi hengissä jos heidät olisi het synnärillä otettu pois huonoilta vanhemmilta, kuinka monta terveempää aikuista olisi jos pedofiili olisi abortoitu jo kohtuun.. jälkiviisaus on juuri sitä, jälkiviisautta.. tapahtuneen jälkeen on helppo koota se palapeli, kasata yhteen kaikki mitä kyseinen henkilö on kertonut eri ihmisille, juurikin silloin raentuu se kokonaiskuva josta ehkä olisi ollut nähtävissä tapahtuva.. ei muuten...

 

en tiedä pitääkö paikkaansa, mutta tuttavani lapsi ei saanut asianmukaista hoitoa masennukseensa omalla paikkakunnalla.eivät siis ottaneet sitä vakavasti.ja olen kuullut ja myös täältä lukenut ja itse sen lapseni koulussa huomannut että kaikki se kiusaamiseen liittyvä puhe ja siitä suureen ääneen puhuminen on vain sanahelinää ja asioihin ei puututa tarpeeksi rankasti.Opettajat eivät nykyisin enää ole sellaisia auktoriteetteja kuin joskus.samaa pätee vanhempiin.lapset eivät kunnioita vanhempiaan enää samalla tavalla.ja en tarkoita nyt sitä että sillä koivuniemenherralla pitäis joka asiaan puuttua, mut ihan peruskäytöstavat puuttuu.ja vanhemmat ovat ihan pihalla omien muksujensa kanssa, kun eivät löydä keinoja ojentamiseen.kun ei saa tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä..jo kieltosanat on kielletty hoitopaikoissa hoitajilla! Et jotenkin tuntuu kun näistä kasvatuksellisista asioista on noussu ykköspuuheen aihe ja näitä tapoja kasvattaa on kymmeniä, niin vanhemmat jo raskausaikana miettii päänsä puhki että mikä olis se heidän tapansa näistä uusista trendi kasvatustavoista..ja vanhemmat unohtaa sen että siihen ei tarvita kuin johdonmukaisuutta ja periksi antamattomuutta.
ja sanon vielä että olen itsekin välillä todella uupunut näiden lasten kanssa ja turvaverkostoa ei ole lähellä..niin kyllä välillä alkaa miettiä että mitähän näistä lapsista tulee ja teenkö nyt kaiken oikein.kaikki energia menee siihen..ja eihän siitä mitään silloin tule.
ja yhteenvetona siis että en yhtään ihmettele että lapset ja nuoret on sekaisin, kun on aikuisetkin!

 

Ehdottomasti aion katsoa. Ja minä tunnen kyllä jonkinlaista sympatiaa/empatiaa/sääliä näitä vanhempia kohtaan. Ihan siksi, että he menettivät kuitenkin oman lapsensa ja mahtaa olla todella vaikeaa surra oman lapsen kuolemaa, kun tämä kuitenkin osoittautui kylmäveriseksi murhaajaksi aiheuttaen valtavasti surua monille ihmisille ja paljon on varmasti kohdistunut syytöksiä myös vanhempia kohtaan ja mun mielestä täysin aiheetta. Tekijä oli aikuinen mies, joka toteutti oman suunnitelmansa.

 

itseasiassa se avun saaminen on aika vaikeaa, kiusaaminen ikävä kyllä usein sivutetaan kun ei osata tehdä sille mitään, ja nykyään tuntuu et kun lapsella alkaa olla ongelmia niin ensimmäiseksi kysytään et mites koulussa menee? jos lapsi käy koulua ja pärjää siellä, ei avun tarve enää olekkaan akuutti, vaan kaiken pitäisi olla kunnossa, mut jos taas lapsi ei käy koulua, niin sitten kyllä lapsen ongelmat alkaa kiinnostaa kaikkia..

käsittääkseni molemmat pojat pystyivät suorittamaan koulunsa hyvin, tai ainakin kävivät siellä, jolloin ongelmaan ei ehkä osatakkaan puuttua.

meillä kun lapsi alkoi lintsaamaan kiusaamisen ym takia, niin heti oltiin kyselemässä mikä siinä on vialla, onko itsetuhoinen, pitäiskö laittaa psykiatrian osastolle tutkimusjaksolle yms
nykypäivänä mielestäni peilataan lasten koulumenestyksen ja koulussa viihtymisen avulla lapsen hyvinvointia aivan liikaa.

 

Eikös Auvisen isä ole kertonut, että he kyllä hakivat apua pojalle, mutta lääkäri oli sitä mieltä että huoleen ei ole aihetta. Normaalia ikään kuuluvaa synkkyyttä. Pekka kävi koulussa, pärjäsi siellä, ja oli kuulemma "koulun kiltein oppilas elämänsä 15 viimeistä minuuttia lukuunottamatta". Koulutoverit tiesivät että hän oli hankkinut aseen, vanhemmat eivät tienneet. Oli tuonut aseen kouluun jo kerran aikaisemmin, mutta kukaan ei ilmoittanut siitä mihinkään. Oli koulukiusattu ja rankasti, koulussa oltiin sitä mieltä että kiusattu vaihtakoon koulua, ja mitään ei tapahtunut (samassa koulussa, edelleen, sama linja: kiusattu tyttö oli joutunut lähtemään, kun kiusaajia ei saatu kuriin). Lääkityskin Pekalla oli, sen hän oli itse lopettanut.

Eli olihan ne vanhemmat yrittäneet tehdä jotain. Sitä, olisivatko he voineet tehdä vielä jotain enemmän, ei voi kukaan tietää.

 

Ei mun mielestä voi vanhempia syyttää. JOkainen meistä on yksilö, ihan sama kuka meidät on tähän maailmaan synnyttänyt, itse me tekomme ja valintamme tehdään. Nämä vanhemmat on myös lapsensa menettäneet ja sama suru ellei moninkertainen heillä on kuin muillakin vanhemmilla. Ei meistäkään kukaan voi tietää mitä meidän lapset tekee kun kasvavat. Tämä maailma on siitä kamala että aina pitää löytää joku jota syyttää. Kyllä minun sympatia on vanhempien puolella, he ovat saaneet kärsiä ihan tarpeeksi, miksi enään syyllistää?

 

Aika pikkumaista syyttää vanhempia tapahtumasta. Kyllä se poika teki ne ihan itse eikä vanhemmilla ollut osaa eikä arpaa. Ainahan voi jeesustella että "olisi pitänyt vanhempien tehdä jotakin". Mutta aina löytyy näitä helvetin jälkiviisaita!

pakko peesata.
Kyllä ne vanhemmat varmasti olis tehnyt kaikkensa estääkseen tapahtuman. Kaikkeen ei vanhemmatkaan pysty.