Nyt paloi tältä äidiltä pinna, ja lapsi joutui nälkäisenä itkien nukkumaan...

[Jätkä]

[QUOTE="vvieras";29541995]Jätkä, olisit siis antanut periksi? Olen aina saanut periksi ja saanut puuroa kun en syönyt ruokaa ja oltiin lähdössä. Olin koulussa ihan älyttömän nirso. Toisaalta olisin voinut muutenkin olla. En syönyt alaasteella kun leipää ja salaattia.

En kyllä olisi antanut mitään tilalle mutta kysyisin ennen iltapalaa ottaako leipää vai puuroa. Jos se leipä ei sitten kelpaa, ei saa puuroakaan. Tosin meillä ei ole niin käynyt.

Toivottavasti meillä ei ole tuollaista enää tuossa iässä, mutta saa nähdä. Menettelisin tosin samalla tavalla kun ap. Ei kukaan nälkään kuole suomessa. Tosin huutaminen oli huono juttu, koska llapsi huomaa että onnistui hermostuttamaan äidin. Mutta ihan normaaliahan tuo on, muttei kannattavaa. Kylmän rauhallinen äiti joka sanoo että ruoka meni roskiin kun et syönyt, nyt nukutaan.[/QUOTE]

Ei, en olisi antanut periksi vaan antanut vaihtoehdon. Mulla on itselläni täällä yksi 5v Pikku Myy, johon sovellan koulutuksen tuomaa tietotaitoa ja voin sanoa, että toimii.

 

["alkup"]

Ei nuku, samanikäinen veljensä nukkuu, ja pikkusisarensakin nukkuu. Olen hoidossa sanonut että saa nukkua, jos nukahtaa. Mutta ei ole nukkunut enää 1½ vuoteen päikkäreitä... Tästäkin syystä jo aikaistin iltapalalle menoa, koska väsymys oli nähtävillä jo viiden aikaan...

 

[uhmaikäisen äiti]

mä en helvetti kestä näitä voima- ja pusipusi haleja mitä täällä jaetaan. itse en IKINÄ vajoaisi tolleen lapsen tasolle ja lähettäs toista nälkäsenä nukkumaan, en vaikka kuinka kiukuttelis..oisko ollu niiin vaikeeta antaa periksi ja tehä sitä perkeleen mannapuuroa?..pistää niin vihaksi ku on monta ihmistä jotka ei lapsia voi saada ja sit tonmosia sikoja joilla on niin vaikeeta sitä lasta kasvattaa..jatka vaan samaa rataa niin hyvät jää muistot äidistä

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Hetken jo ehdin miettiä onko exä tullut tänne avautumaan mutta hän ei ole varmaan koskaan yhtään puuroa keittänyt.

Mitä tulee tuohon väsynyt, tinttaileva ja nälkäinen, meillä ainakin saa viedä lapsen vaikka ruokakauppaan vapaasti valitsemaan mitä syö eikä se nälkä lähde mihinkään kun tyttö ei vain jaksa syödä mitään, joten meillä poistetaan tuosta listasta se väsymys ensin. Samalla tavalla se tinttailu jatkuisi paahtoleivän, jogurtin tai vaikka lempileivoksensa kanssa, turha on antaa hänelle syömisiä lattialle heiteltäväksi.

Odotan innolla sitä hetkeä kun tytölle selviää että se syöminen helpottaisi sitä oloa myös. Kunnon yöunien jälkeen keskittyy syömiseen ihan hyvin vaikka edellisen kerran saanut syömistä joskus päivähoidon välipalalla enemmän kuin yhden nihraisun verran.

 

["Noora"]

Minkähänlainen hulabaloo meilläkin 3 lapsen kanssa olisi, jos jokaiselta kyseltäisiin erikseen, että mitä haluavat syödä ja sitten kun ei kelpaakaan, tehdään taas uudet puurot, leivät sun muut jokaiselle...voi huokaus...ja kun meilläkin liki joka aterialla jollakulla on menossa jokin "en tykkää, ei huvita syödä" -kohtaus, niin lähdepä siinä sitten lasten oikkuihin mukaan. Mä ymmärrän hyvin ap:n reaktiot ja itse olisin karjaissut lapselle varmaan jo paljon aikaisemmin.

Meillä opetetaan lapset käyttäytymään ruokapöydässä ja huom! myös huomioimaan toiset kanssaruokailijat. On huono akäytöstä tulla nurisemaan ja kitisemään ruoasta, jonka joku on valmistanut siihen tarjolle, ja on epäkohteliasta aloittaa jokin saamarin sirkuspelleshow silloin kun muut haluavat ruokailla. Jos ei tarjottu ruoka kelpaa, saa lähteä pois pöydästä. Muuta ei tarjoilla ja sen lapset kyllä tietävät kun se kokemuksen kautta (ehkäpä yrityksen ja erehdyksen) heille selviää.

 

[ammattilainen]

Jeps. On olemassa supervanhempia, jotka eivät IKINÄ eivätkä KOSKAAN vajoaisi lapsen tasolle. Itsekin olen kasvatusalan ammattilainen (lastentarhanopettaja), mutta luojan kiitos kotona saan olla ÄITI. Niin, ku äidilläkin on tunteita, niitä kielteisiäkin...

 

[Bitch]

Ei oisi meilläkään kyllä tarjottu mitään muuta. Jos ei tehty iltapala kelpaa pelkän temppuilun takia niin joutaakin nälkäisenä nukkumaan. Ehkä sit muistaa hetken aikaa syödä iltapalansa kunnolla. Varsinkin kun ap moneen kertaan varoitti ja antoi vielä mahdollisuuden käydä syömässä se iltapala yöpuvun vaihdon jälkeen. Ei se muksu muutamassa tunnissa nälkään kuole.

Ei, en ole ammattikasvattaja mutta kolme lasta kuitenkin omillaan pärjääviksi aikusiksi kasvattanut. Osaavat suhtautua myös nyt aikuisina vastoinkäymisiin ja hoitaa omat asiansa ilman että pitää soittaa äidille aina kun tulee joku uusi asia vastaan.

 

["Jeppis"]

Ihan oikein teit kun et antanut jäädä pöytään venkoilemaan. Meillä samassa iässä täsmälleen samanlaista, aina kyllä varoitettiin että jos et lopeta niin jotain seuraa. Ja silti jatkoi. Ja sitten huusi ja parkui sitä seurausta. Välillä tuntui ihan typerältä kun pienestä asiasta kasvoi parin tunnin tahtojen taistelu. Ja välillä meni itselläkin hermot todellakin, se on elämää vaan se. No, nyt meillä on seitsemänvuotias jonka päivittäiset uhmat on muisto vaan, hän tietää että aikuiset tarkoittaa mitä sanoo ja alkavat kiukut osaa jo hillitä tosi upeasti. Eskarista tulee kiitosta, miten pitkäjänteinen rajojen asettaminen on tuonut hienon tuloksen ja miten temperamenttinen ja fiksu tyttö pääsee oikeuksiinsa kun tietää rajansa.

Että tsemppiä, teet ihan oikein kun pidät kiinni siitä mitä sanot! Ja ne hermot kestää koko ajan paremmin, koita vaan päättää, että ipanahan ei sua saa vedettyä mukaan pelleilyynsä.

Ps. jos olen vastaavalla tavalla joutunut takavarikoimaan iltapalan, olen vienyt lapselle huoneeseen hänen rauhoituttua jonkun pienen (ja tylsän, ei mitään herkkua) suupalan, koska uni ei oikeasti tule jos on ihan tyhjä maha. Syömiseen aikaa viisi minuuttia ettei mene taas leikkimiseksi. Pari kertaa tätä sirkusta on riittänyt, pelleily iltapalalla loppui siihen.

 

["alkup"]

Voi jumalauta. Lapset pyysivät puuroa, ja minä tein puuroa. Tämä kiukutteleva kävi vielä katsomassa kattilaan kun vielä hautui, että nami nami. Sitten kun puuro oli lautasella sen olisi pitänyt olla mannapuuroa????????

Voi vittu teidän kans. Annetaan lapsen päättää kaikki ja miljoona vaihtoehtoa???? JA TÄTÄ VITUN UHMAILUA ON KESTÄNYT JO 2kk, EI OLLut kyse vain tästä illasta. TÄNÄÄN MULLA NAPSAHTI!

Mä en taas kestä näitä täysin lapsen ehdoilla eläviä ihmisiä.

 

[daadi]

[QUOTE="alkup";29542071]Voi jumalauta. Lapset pyysivät puuroa, ja minä tein puuroa. Tämä kiukutteleva kävi vielä katsomassa kattilaan kun vielä hautui, että nami nami. Sitten kun puuro oli lautasella sen olisi pitänyt olla mannapuuroa????????

Voi vittu teidän kans. Annetaan lapsen päättää kaikki ja miljoona vaihtoehtoa???? JA TÄTÄ VITUN UHMAILUA ON KESTÄNYT JO 2kk, EI OLLut kyse vain tästä illasta. TÄNÄÄN MULLA NAPSAHTI!

Mä en taas kestä näitä täysin lapsen ehdoilla eläviä ihmisiä.[/QUOTE]

Hei ihan oikeesti.. Teit ihan oikein ja reagoit inhimillisesti jolloin lapsikin näkee ettei vanhemmat mitä tahansa kestä. On myös tärkeä lapsen oppia, että käytöksellä on seurauksia.

Nyt lepo vaan ja huomenna uusin voimin

 

["Alkup"]

Ja jätkälle tämä kysymys: Sulla on yksi lapsi????

Mulla on kaksi viisi vuotiasta ja yksi neljä vuotias. Kyllä yhden lapsen kanssa vielä pärjää. Se on helppoa-

 

["Nuuh"]

Aikuisella saa ja pitää olla tunteita. Millaisia lapsia kasvaa perheissä joissa aikuiset ei koskaan suutu. Mulla menee hermo vanhempiin jotka koko ajan antavat periksi lapsille ja joka asiaa selitetään ja neuvotellaan lapsen kanssa. Ärsyttäviä pikkuvanhoja nirppanokkia kasvaa tuolla periaatteella.

 

[Jätkä]

[QUOTE="Alkup";29542103]Ja jätkälle tämä kysymys: Sulla on yksi lapsi????

Mulla on kaksi viisi vuotiasta ja yksi neljä vuotias. Kyllä yhden lapsen kanssa vielä pärjää. Se on helppoa-[/QUOTE]

Mulla on neljä lasta.

 

["alkup"]

Mulla on neljä lasta.

Vain yksi 5v....

 

[vierass]

Yritä unohtaa koko juttu ap. Teit musta ihan oikein, en mäkään meidän uhmailijalle ala uusia ruokia laittaa jos ei edelliset kelpaa. Iltapalan saa usein valita ottaako puuroa, leipää, karjalanpiirakkaa tm ja jos siitä sitten kiukuttelee niin sitten kiukuttelee. Lisää saa aina erilaatuakin mutta ensin pitää syödä se mitä valitsi.
Syö tai on syömättä, ei terve lapsi nälkään yhdessä yössä näänny. Toisissa asioissa siperia opettaa. Ei mulla riitä hermo, aika eikä edes järki laittamaan joka lapselle eri ruokia odottaen että mikä sattuisi kelpaamaan. Miksi ihmeessä lapsi saisi tuollaisessa asiassa pompottaa vanhempiaan? Jos on väsy, lapsi keksii uuden kiukunaiheen siitä toisestakin annoksesta, ja kolmannesta jne. Syö tai ei, sitten iltapesut ja nukkumaan.

Tsemppiä ap! Mä ainakin tunnustan välillä huutaneeni lapsille. Kyllä se äidinkin hermo joskus pettää ja saa mun mielestä pettääkin. Sit asia sovitaan ja pyydetään anteeks. Saa äitikin tunteensa näyttää.

 

[Jätkä]

[QUOTE="alkup";29542154]Vain yksi 5v....[/QUOTE]

Voi hyvänen aika sentään neljästä lapsesta on yksi tällä hetkellä juu 5v, mutta onhan ne vanhemmatkin joskus olleet tuon ikäisiä. Se että mä annan lapselle vaihtoehdon, ei tarkoita sitä, että lapsi saa sitten ihan mìtä vain keksiikään pyytää. Sama juttu pukeutumisen kanssa, jos alkaa tinttailu vaatteista, annan vaihtoehdon ja sitten puetaan.
Minä teen näin, tee sinä noin.

 

["Entinen Ksantippa S."]

[QUOTE="Nuuh";29542120]Aikuisella saa ja pitää olla tunteita. Millaisia lapsia kasvaa perheissä joissa aikuiset ei koskaan suutu. Mulla menee hermo vanhempiin jotka koko ajan antavat periksi lapsille ja joka asiaa selitetään ja neuvotellaan lapsen kanssa. Ärsyttäviä pikkuvanhoja nirppanokkia kasvaa tuolla periaatteella.[/QUOTE]

Ehkä. Mutta elämä on paljon mukavampaa, jos ei mene hermo aina ja kaikkialla

 

[Ultramariini]

Omasta olohuoneesta, on helppo olla viisas, kun istuu etäällä ja omat lapset ovat jo nukkumassa. Puhun siis nyt itsestäni, en viittaa ketjun muihin vastaajiin..

Olen itse lukuisia kertoja erehtynyt lähtemään lapsen kiukkuun ja uhmaan mukaan ja taantunut itsekin lapsen tasolle. Ja kyllä minusta nykyäänkin aika äkkiä kuoriutuu esiin teini, esiteini ja 9-vuotias:ashamed:


Mutta joskus sitten on osannut toimia niinkin, että on säilyttänyt aikuisuutensa ja antanut armoa sille väsyneelle uhmaajalle, jolla ei kiukun taustalla lopulta varmaan ole puuro, sen löysyys tai kuumuus aste, vaan ehkä koko pitkän päivän saldo.
Ei silloin minusta ole periksiantamista tai paapomista, jos tarjoaa puuron rinnalla voileivän ja sen puuron voi vaikka siirtää odottmaan aamua. Nälkäistä lasta en vuoteeseen lähettäisi.

 

[Tallu -]

En mä itsekään ole handlannut tilanteita meidän kolmikon kanssa täydellisesti, mutta siitä kumpuaa moni juttu, jonka täällä vinkkinä jaan, jotta muilla olisi helpompaa. Huumoria kasvatuksessa ei myöskään kannata unohtaa, vaan laskea lastensa kanssa leikkiä monessa asiassa, se lähentää ja keventää tunnelmaa.

 

["alkup"]

Ultramariini, olet oikeassa joo, mutta kun lapsi ei pyytänyt leipää ja vaikka olisin lahjonut leivällä, olisi siitäkin alkanut sota.

Olen tuonkin jo kokeillut. Ei vaan anna periksi. Kun se on tossa tilassa, voisin tarjota vaikka karkkia ja nekin lentäisivät mäkeen koska olisivat kuitenkin sitä väärää karkkia ja hän halusi juuri niitä mistä eilen ei tykännyt.

Pitää sen lapsenkin oppia ettei edes väsyneenä aina mennä sen tahdon mukaan.

Ja jottei tuu väärää kuvaa, olen kokeillut pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti näitä jo ehdotettuja "minä tekisin näin"-juttuja, tulosta ei vain synny.

Ja nimim. Jätkän ehdottama tyyli ei todellakaan sovi kolmen melkein saman ikäisen kanssa koska mä en ehtisi muutoin tekemään mitään muuta ku kaikille eri ruokia joka v*tun välis. Olemme lasten kanssa sopineet, että kerran viikossa on päivä, kun lapset päättävät mitä syödään. Eli jokainen saa valita yhden päivän ruuista.

Mutta se on vain se yksi päivä viikossa. Yhden kerran meni hassusti, aamupalaksi ranskalaisia, päiväruuaksi kurkkua ja vesimeloonia, iltaruuaksi tortilloja. Väli ja iltapalan sain minä päättää....

Eli en ole täysin ehdoton, ja joskus annan vaihtoehtoja. En aina, enkä joka kerta. Koska minä olen kuitenkin se joka loppupeleissä päättää....

Nyt on vain tämä uhma... Ja kaiken tämän lisäksi minä olen yksin tästä kaikesta vastuussa koko ajan...

 

["vieras."]

Olen aina pitänyt susta. Rehellinen, maalaisjärkinen reilu ja huumorintajuinen. Olet varmasti pidetty äiti ja vaimo

 

[Tallu -]

[QUOTE="Nuuh";29542120]Aikuisella saa ja pitää olla tunteita. Millaisia lapsia kasvaa perheissä joissa aikuiset ei koskaan suutu. Mulla menee hermo vanhempiin jotka koko ajan antavat periksi lapsille ja joka asiaa selitetään ja neuvotellaan lapsen kanssa. Ärsyttäviä pikkuvanhoja nirppanokkia kasvaa tuolla periaatteella.[/QUOTE]

Ei kasva, vaan neuvottelutaitoisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ihmisiä, jotka osaavat huomioida muutkin. Kaikesta voi keskustella lapsen kanssa, on ihan vanhemmasta kiinni, kuinka paljon sitä haluaa ja viitsii tehdä.

 

["vieras."]

Ultramariiniin

 

["nuuli"]

Se on ihan ymmärrettävää, kun vanhemmalla menee kuppi nurin. Pitäähän se nyt tunteensa saada näyttää ja huutaminenkaan ei haittaa. Mutta auta armias kun se kuppi menee nurin lapsella. Hyi kamala mikä pentu. Ei sitä kyllä yhtään jaksa! Pitäs osata käyttäytyä!!

 

[Tallu -]

[QUOTE="vieras.";29542243]Olen aina pitänyt susta. Rehellinen, maalaisjärkinen reilu ja huumorintajuinen. Olet varmasti pidetty äiti ja vaimo [/QUOTE]

Kiitos sulle Hämmentävää tämmöinen tunnustus...