Nyt on tullut meidän vanhus elämänsä päätepisteeseen :(

Ja kyllä tiedossa on, että se on vaan koira, mutta luoja että mulla on paha olla.
Mun nallekarhua ei enää huomenna illalla täällä ole.

Huominen keikka tulee taas olemaan niin helvetin vaikea.

13 ja rapiat kuitenkin jo ikää, nyt ei enää toinen van jaksa :(

Jää vain tuo pennun rääpäle tänne häsläämään.
 
Tiedän
Ei se ole vain koira, sanoissa kyllä, sydämessä ei. Jokainen jolla on joskus ollut lemmikki tietää tämän.
Ei se ole mitenkään väärin surra, ovathan ne niin mahdottoman rakkaita ja usein vuosia elämässä kulkeneet mukana.

Voimia <3
 
  • Tykkää
Reactions: Wolt
:(
Tiedän tunteen. Oma koira kun vietiin piikille niin itkin koko matkan ja halailin sitä eläinlääkärissä, enkä meinannut lähteä sieltä pois :( Saako kysyä minkä rotuinen? Voimia.
 
No välillä tuntuu, että tuo tontti on mulle enemmän kuin vaan perheenjäsen.

Kuka nyt mun perässä kokoajan tulla rahastaa ja tekee ne omat iltarutiinisa vain mun kanssa.

Se on kehittänyt itselleen tavan, että kun minä menen nukkumaan, ei minuuttia kun kuulen askeleet, toinen tulee sängyn viereen, mun puolelle. Odottaa, että hetken kuopsutan, sanon, että aletaan nukkumaan ja toinen heti menee sängyn päähän lattialle kotisivuani.

Joka aamu se kuitenkin on siinä mun puolella, ihan sängyssä kiinni.

Tosin viimeaikoina on saanut pissavaivoja, jos on nukkunut meidän makkarassa, siellä on sen verta viileää.

Siitäkin mulla paha mieli, kun toinen. Sitten nuuskuttaa suljetun oven takana.

No tänään en nuku makkarassa, jos nyt paljon unta saan.

Toi vaan on niin mun kaveri, oikea mammanpoika ettei tosikaan.
 
A*
Joidenkin mielestä vain koira,teille tärkeä ja rakas perheenjäsen. Kyllä niihin kiintyy,jopa pieneen hamsteriin. Jaksamista! Muistot antaa voimaa vaikka alkuun onkin vaikeaa edes muistella.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja nöppäri;25472012:
No välillä tuntuu, että tuo tontti on mulle enemmän kuin vaan perheenjäsen.

Kuka nyt mun perässä kokoajan tulla rahastaa ja tekee ne omat iltarutiinisa vain mun kanssa.

Se on kehittänyt itselleen tavan, että kun minä menen nukkumaan, ei minuuttia kun kuulen askeleet, toinen tulee sängyn viereen, mun puolelle. Odottaa, että hetken kuopsutan, sanon, että aletaan nukkumaan ja toinen heti menee sängyn päähän lattialle kotisivuani.

Joka aamu se kuitenkin on siinä mun puolella, ihan sängyssä kiinni.

Tosin viimeaikoina on saanut pissavaivoja, jos on nukkunut meidän makkarassa, siellä on sen verta viileää.

Siitäkin mulla paha mieli, kun toinen. Sitten nuuskuttaa suljetun oven takana.

No tänään en nuku makkarassa, jos nyt paljon unta saan.

Toi vaan on niin mun kaveri, oikea mammanpoika ettei tosikaan.
Mä nukuin meidän koiran viimeiset ajat koiran kanssa olohuoneessa. Enkä pystynyt koiran kuolemankaan jälkeen moneen viikkoon nukkumaan makuuhuoneessa.
 
ei enään ikinä
Onko koirallasi jotain vaivoja, minkä rotuinen?
Oma koirani Collie lähti viimeiselle matkalleen 16,5 vuoden iässä :'( järkyttävää oli toinen saattaa pois..
 
Iso halirutistus sulle ja rupsunrapsutukset koiruudelle. Suurinta rakkautta on osata päästää irti kun se hetki koittaa! Vaikeaa ja sydäntä raastavaa se on, mutta uskon, että päätöksenne on oikea. Mä en henkilökohtaisesti voi käsittää niitä ihmisiä jotka pitää lemmikkejään väenvängällä lääkkeillä hengissä niin että se ei enää ole mitään muuta kun elämän irvikuva. Mutta ei vaan päästetä irti. Olet siis vahva ihminen ja pystyt ajattelemaan parhaan ystäväsi parasta :hug:
 
Onhan tuolla jo vaivoja ollut, ja monasti ollaan luultu, että nyt se menee, mutta ei, aina piristynyt takaisin.

Syksyllä sen kunto romahti ja vein sen päivystykseen, no reppanalla hengitysäänet niin kovat, että sydänääniä ei kuullut stetoskoopilla sen takaa, joten kuvattiin, kun ajateltiin olevan vajaatoimintaan.

No kuvissa sitten ilmenisikin, että koiralla on kasvain vatsaa, mille ei mitään voida tehdä, sydän tosin täysin kunnossa.

Koiralla vatsa ja keuhkot täynnä nestettä.
Samoin joku keuhkotulehdus, no niihin lääkkeet ja koira kahdessa päivässä ihan ennallaan.

No nyt ennen joulula siltä leikattiin melanooma suusta, leikattiin koska oli niin hyväkuntoinen ja pirteä.
Siitäkin toipui hyvin.

Nyt sitten viime viikon ollut vähän väsynyt ja kompuroinutkin välillä.

Tänään ei enää jalat kanna.

Koira on rottweiler.

Kestää vastaaminen, kun nyt se alkoi pörisevän ja pitämään ei näkyvää, mutta jalkaa vasten tuntuvaa tärinää.

Tuli tuolta eteisen puolelta tähän olkkarin rajalle, mutta vasta kun siirsin maton tuohon metrin matkalle tuli tähän, ja ihan mun jaloissa kiinni, voi reppanaa.

Metaania on saanut Aimo annoksen ja lääkäri aamupäivällä.

Anteeksi kirjoitushäröt, ei jaksa kaikkia korjata.
 
voimia :hug:
koira ei ole vain eläin..se on osajengiä/lauman jäsen..
Se on se ihana kuolaava karvaturri joka ei jäkätä vastaan ku tartut kaulaan ja purat maailman huolet ..tai se ihana pörrönen jota voi rapsuttaa ku maailma potkii päähän.
Se on maailman lempein ja pehmein terapeutti
 
"vieras"
Otan osaa, toi on niin kamalaa. Ei se ole vaan koira, jokainen jolla on ollut koira tietää tämän.
Mun rakas koirani kuoli 2 v sitten 11-vuotiaana syöpään. Tai, se oli pakko lopettaa. Suurin suru on surtu, mutta onhan se silti muistoissani. Rakas, viisas, mitä parhain ystävä.
Nyt meillä on uusi pentu. En ottanut sitä vanhan korvaajaksi. Se on ihan toisenlainen persoona.
Tiedän, että siitä tulee yhtä rakas.
Keväällä istutan taas kukkia entisen koirani haudalle, sen uurna on haudattu mun pihaani.
 
"sipsi"
Lämpöisin :hug: sinulle, ja osanottoni. Olen samassa tilanteessa ollut, voin ymmärtää tunteesi nyt. Kun aikaa kuluu, suru muuttaa muotoaan, enää ei vain itketä, vaan hymyillenkin voi yhteistä aikaa muistella, kun kuvia katsoo...

Se viimeinen palvelus ystävälle, se on se tärkein - ja oikein. Se vaatii paljon voimia itseltä, mutta sen on ystävälle velkaa siitä yhteisestä ajasta ja ystävyydestä. Voimia sinulle.
 
Uurna meillekin tulee. Ei haluta haudata esim möksälle, kun tuntuu että sitä menis aina hautausmaalle.

Leirille ei haluta jättää.
Muksuillekkin kelpaava vaihtoehto.

Meille kyllä tulee uusi rottis, mutta milloin, sitä ei tiedetä.

Tuo Westie on otettu muksuille harrastuskoiraksi ja heti
Yhdistäväksi asiaksi.
Otettiin se siksi jo ennen tämän vanhuksen menoa, jotta olis jotain elämää täällä ja samalla myös muksuille muuta ajettavana, katsotaan nyt sitten kuinka käy.

Toinen rottis siksi, kun niitä meillä on aina ollut ja asutaan niin keskellä metsää, että on turvallisempi olo, mulla ja muksuille täällä, kun on luotettava koira turvana ja tietty kaverina.

Tota pentua en osaa edes ajatella turvana. No yrittäjän se räksyttää joka äänestä, mutta ei onnistu meillä.

Kaunis kiitos, kun olette jaksaneet mulle vastailla, olikin heti helpottaa.

Koira tosin on nyt tosi levoton :(
Tärinä meni ohi ja koira vaihtoi paikkaa mamman jalan turvasta.

Hitto, yritä tässä siten olla itkemättä, tuo kun menee siitäkin ihan hämilleen ja yrittää sitten köyttä tuolta ylös.

Sillä on ollut niin hauskoja kommelluksia, että niitä muistamalla pääsee pitkälle, se kun oikeasti on aika persoona.
 
Viimeksi muokattu:
Moi.

Mä lähdin 9.12.2011 sukulaisiin, ja mun kissa jäi hoitajan kanssa meille.
Halasin kissaa lähtiessä ja sanoin "äiti rakastaa sua, parin päivän päästä nähdään taas!"

Kun tulin kotiin löysin kissani kuolleena kotoa. Lähetin eviralle avattavaksi. Sillä oli paha sydänvika.

Vieläkin itken iltaisin, kun ikävä on kova.

Voin sanoa vain, että ole koirasi kanssa tämä yö. nuku sen kanssa, silitä sitä, puhu sille. Se on varmasti teille molemmille tärkeää.

Voimia huomiseen!
 
Sehän tässä kurjaa onkin, kun toisella liikkuminen nyt todella vaikeaa ja on tuommoinen mammanpoika joka on koko ajan tulossa perässä, vaikka vaikeaa onkin.

Mattoja saan siirrellä, muuten ei tule kuin alle metrin pätkän, ei jaksa pitää jalkojaan suorina.

Nyt pestiin sille omista vilteistään ja tyynyistään pedon tähän ollakin lattialle, mistä pääsee mattoja pitkin eteiseen ja vesikipolle.

Oikein surku mulle tuli kun maksa tuossa eteisessä ja sitten kauhealla työllä kampesi seisomaan, vaan siirtyäksesi puolimetriä lähemmäksi kuopuksen huoneen ovea ja haisteli sinnepäin tosi kovasti.

Nytkin tuossa jatkuvasti varmistele, että olen tässä, se kun ei kuulenkaan enää kovin hyvin.

Tänään siis nukkuminen molemmat olkkarissa, koira ja minä.
 

Yhteistyössä