Hei scarlett! Minulla on kohtuulisen samanlainen elämän tilanne edessä ja myös takana! Eli nuorena sairastin leukemian jonka seurauksena samanlaiset vaivat. Mutta otan kantaa tuohon tekoniveljuttuun.Eli minulla myös meni lonkka hoitojen myötä ( jo siis 17 vuotiaana nyt olen 32 vuotias kahdenlapsen äiti) niin siis oma lonkkani leikattiiin ensinmäisen kerran 17 vuotiaana mutta silloin ei vielä laitettu tekoniveltä eikä pinnoitetta vaan sitä hiottiin ( tehtiin lonkan osteotomia) jonka turvin olen jopa elänyt tähän ikään asti kohtuudellisen normaalia elämää paitsi jos ei liikunta rajoituksia ja kiputiloja oteta lukuun.( kivut ovat osa arkea ja joskus jalka kestää ihmeellisen hyvin arjen askareita joskus pelkkä istumien tuottaa valtavasti tuskaa)
Niin siis tällähetkellä lonkkani on jo apinunut erittäin paljon "kasaan" ja toinen jalkani on lyhyempi kuin toinen ja muuta vaihtoehtoa ei minulla ole edessä kuin tuo ko tekonivel leikkaus. toisn minulla on kaksi pientä lasta joten en ole vielä uskaltanut mennä siihen operaatioon koska pelkkä lonkan osteotomia oli erittäin suuri ja kivulias toimitus aikanaan.
Meinasin mennä ko operaatioon tampereella noin viitisen vuotta sitten ( mutta - onneksi - en mennytkään) nimittäin myöhemmin osottautui että ko tekonivel erä oli viallinen!Ja nyt tämänvuoden aikana minun piti mennä ko leikkaukseen enkä taaskaan menyt ( onneksi) koska uutisissa olikin suttu juuri näistä metallisita tekonivelistä siitä että niistä todellakin liukenee metallia elimisttön? Eli mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? pelotta akoko juttu ja se että miten ja minkälaisen nivelen itselleen "saa" jatkossa.