Nyt on pakko avautua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yh

Vieras
Miksi ihmiset jotka elävät parisuhteessa joilla saattaa mies tai vaimo käydä enempi töissä tai vaikka työmatkoilla kuin toinen niin sanoovat olevansa yksinhuoltajia. Oma äitini on myös hyvä esimerkki tästä. Mua raivostuttaa että jotkut tekevät näin. Olen itse oikeasti yksinhuoltaja, ollut alusta lähtien. Ja oloa ei kyllä yhtään helpota jos jostain rankasta asiasta kertoo, niin vastaan tulee kommentti "No kyllä mäkin olen ollut yksinhuoltaja, kyllä mä tiiän miltä susta tuntuu!", vaikka on parisuhteessa... ARGH... Miten joku parisuhteessa elävä voi tietää miltä oikeasti yksinhuoltajasta tuntuu jos ikinä ei ole ollut samassa tilanteessa.

Voi toki olla että nämä ihmiset tuntevat olevansa yksin, MUTTA sieltä se siippa aina jossain vaiheessa tulee kotiin. Eri asia on että auttaako se kotitöis yms. Mutta AINA sieltä joku kotii tulee. Yksinhuoltajan kotona ei tule ketään siitä ulko-ovesta enää sisään kun itse siitä on mennyt...
 
Mä olin raskausajoista lähtien reilu 2 vuotta yksin. Nyt naimisissa. On vaan jännä huomata kuinka silloin se totaaliyh:na oleminen oli paljon helpompaa kuin nyt miehen 1-2 viikon työmatkojen ajan yksin oleminen.
En mä silti yksinhuoltajaksi itseäni noina viikkoina sano. Silloin aikoinaan siihen vaan jo tottui, ettei ollut ketään ketä pyytää apuun. Nyt on taas tottunut siihen, että mies on ja se auttaa hommissa. SIksi kai se tuntuu pahemmalta nyt..
 
Ehkä niil ruikuttajilla on asiat sit liian hyvin, kun on niiiiin kamalan rankkaa jos välillä "joutuu" ihan yksin selviytymään arjesta lasten kanssa... Huomionhakuista sanon minä.
 
[QUOTE="jep";22290238]Ja itse pärjäsin taloudellisesti yh:na paremmin kuin nyt naimisissa miehen kanssa. Ja ei, mieheni ei ole juoppo eikä hassaa rahoja muutenkaan mihinkään.[/QUOTE]

Mutta kaikilla ei mene yhtä hyvin ja raha olisi enemmän kuin kaivattua.
 
Mä olin opiskelija tuolloin yh:na ollessani, sain sentään opintotukea ja asumislisää. Nyt matalapalkkaisessa työssä, mies sellainen matala-keskipalkkainen. Kyllä saa laskea joka sentin tarkemmin kuin aiemmin, ollaan just sitä väliryhmää, ei liian köyhiä että saatais tukia mutta ei niin hyvätuloisiakaan että pärjäis kunnolla.
 
[QUOTE="jep";22290238]Ja itse pärjäsin taloudellisesti yh:na paremmin kuin nyt naimisissa miehen kanssa. Ja ei, mieheni ei ole juoppo eikä hassaa rahoja muutenkaan mihinkään.[/QUOTE]

Sama täällä!!! Yksin on helppoa kun SAA päättää kaikesta, mutta toisaalta vaikeaa, koska JOUTUU päättämään kaikesta. Erityisesti kasvatuskysymyksistä olisi kiva keskustella jonkun kanssa, mutta eipä tästä nykyisestä mitään hyötyä siinäkään ole kun kokemusta ei ole.
 
[QUOTE="vieras";22290334]Täh, onko se nyt sun yh kukkarosta pois jos joku seurustelee? Eikä aina uusi siippa osallistu lasten aiheuttamiin menoihin mitenkään ja vaikka seurusteleekin niin voi silti olla yksinhuoltaja.[/QUOTE]

Niinpä. Monet jotenkin automaattisesti tuntuvat olettavan, että uusi puoliso osallistuu lasten kustannuksiin, mutta yleensähän se ei näin todellakaan ole. Miksi ihmeessä hänen edes pitäisi osallistua?
 
Mä olen elänyt yh:na muutaman vuoden ja kyllä se tosiaan on ihan eri asia, kuin elää ns. yh:na parisuhteessa. Jos on totaali yh, ei ole ketään kenen kanssa jakaa arkea vaikka sitten vain puhelimitse. Kaikesta pitää vastata itse, on kyse sitten taloudellisesta asiasta, lapsen kasvatuksesta tai mistä tahansa asiasta minkä maa päällään kantaa.

Toisaalta ymmärrän kyllä niitäkin naisia jotka kokevat olevansa parisuhteessa eläviä yksinhuoltajia. Jos elää parisuhteessa, mutta joutuu silti vastaamaan kaikesta, niin kyllähän sekin yksinhuoltajuutta tietyllä tapaa on. Yksinhän se nainen siinä suhteessa asiat hoitaa, eli huoltaa. Ei se varmaan paljoa lämmitä jos ukko tulee siitä ulko-ovesta sisään, ottaa HK:n sinisen lenkin käteensä, toiseen käteensä KOFF:in kolmosen ja sitten heittäytyy sohvalle katsomaan töllöä, liikahtaen siitä mahdollisesti paskalle ja noin niinnkuin muutoin ehkä seuraavana aamuna vaivautuu nousemaan.

Jos mun mies lähtis nyt vaikka merille töihin ja vastaisin perheestä aina muutaman kuukauden kerrallaan ns. yksin, niin kyllä se varmaan ois tietyllä tapaa vaikeampaa kuin silloin ennen. Tarkoitan siis että nyt olen jo tottunut siihen, että perheeseen kuuluu myös hyvin osallistuva mies, eikä minun tarvitse hoitaa perheemme asioista kuin puolet. Melkoinen muutos olisi hoitaa ne käytännön asiat taas lähestulkoot yksin.

Mä en siis lähtis kitisemään siitä että kellä on oikeus käyttää yksinhuoltajuus-sanaa ja kellä ei. Mun mielestä sitä sanaa saa käyttää jos tuntee olevansa yksinhuoltaja.
 
[QUOTE="jepulis";22290400]Niinpä. Monet jotenkin automaattisesti tuntuvat olettavan, että uusi puoliso osallistuu lasten kustannuksiin, mutta yleensähän se ei näin todellakaan ole. Miksi ihmeessä hänen edes pitäisi osallistua?[/QUOTE]

Mä en muuten tunne yhtäkään perhettä jossa mies EI osallistuisi naisen lasten kuluihin. Ja sama toisinpäin. Siskoni osallistuu miehensä lasten kuluihin.
Mun mielestä se homma menee niin että koska otetaan vastaan koko paketti, niin siitä koko paketista sitten myös vastataan. Kukin toki tyylillään, mutta mä en ottaisi ukokseni äijää joka laskis että hän maksaa vuokrasta 33% ja mä 66%, koska maksan myös lapsen osuuden tai että ruokakaupassa mulle jäis omani ja lapsen ruoat maksettavaksi ja mies maksaisi vain omansa.
 
Mä en muuten tunne yhtäkään perhettä jossa mies EI osallistuisi naisen lasten kuluihin. Ja sama toisinpäin. Siskoni osallistuu miehensä lasten kuluihin.
Mun mielestä se homma menee niin että koska otetaan vastaan koko paketti, niin siitä koko paketista sitten myös vastataan. Kukin toki tyylillään, mutta mä en ottaisi ukokseni äijää joka laskis että hän maksaa vuokrasta 33% ja mä 66%, koska maksan myös lapsen osuuden tai että ruokakaupassa mulle jäis omani ja lapsen ruoat maksettavaksi ja mies maksaisi vain omansa.

No harva varmaan ruokaluluja alkaa erittelemään, itse tarkoitin nyt lähinnä muita hankintoja, vaatteita, hygieniaa, joulu/synttärilahjoja ja sen sellaista.

Olen itse melko pettynyt tähän omaan suhteeseeni, jotenkin naiivisti odotin miehen osallistuvan enemmän (asiasta oltiin myös puhuttu), mutta todellisuudessa ei osallistu juuri mitenkään (ruokia lukuun ottamatta).
 
Mä en muuten tunne yhtäkään perhettä jossa mies EI osallistuisi naisen lasten kuluihin. Ja sama toisinpäin. Siskoni osallistuu miehensä lasten kuluihin.
Mun mielestä se homma menee niin että koska otetaan vastaan koko paketti, niin siitä koko paketista sitten myös vastataan. Kukin toki tyylillään, mutta mä en ottaisi ukokseni äijää joka laskis että hän maksaa vuokrasta 33% ja mä 66%, koska maksan myös lapsen osuuden tai että ruokakaupassa mulle jäis omani ja lapsen ruoat maksettavaksi ja mies maksaisi vain omansa.

Silti niitäkin tälläkin palstalla on pyörinyt, joiden uudet siipat ei osallistu ja on myös niitä ihmisiä jotka ajattelevat ettei heidän tarvitse osallistua. Jos sie et yhtään tunne, niin se ei tarkoita ettei heitä olisi.
 
Miksi yksinhuoltajan uuden kumppanin pitäisi osallistua lapsen kuluihin? Ei ole hänen lapsensa. Minä hoidan lapseni yksin, olen totaaliyh. Olen myös sinkku...
Vaikka seurustelisinkin niin en silti olettaisi kenenkään maksavan lapseni asioita. Ne ovat täysin minun vastuullani. Niinkuin koko lapsi muutenkin on nyt ja tulee aina olemaan.
Ne ketkä eivät oikeasti ole yksinhuoltajia,eli ketkä eivät saa yksinhuoltajakorotusta lapsilisään. Eivät ole yksinhuoltajia... Yksinäisiä ovat ja joutuvat kestämään liikaa ei osallistuvalta kumppaniltaan,mutta keksikää sille uusi nimitys
:wave:
 
Miksi yksinhuoltajan uuden kumppanin pitäisi osallistua lapsen kuluihin? Ei ole hänen lapsensa. Minä hoidan lapseni yksin, olen totaaliyh. Olen myös sinkku...
Vaikka seurustelisinkin niin en silti olettaisi kenenkään maksavan lapseni asioita. Ne ovat täysin minun vastuullani. Niinkuin koko lapsi muutenkin on nyt ja tulee aina olemaan.
Ne ketkä eivät oikeasti ole yksinhuoltajia,eli ketkä eivät saa yksinhuoltajakorotusta lapsilisään. Eivät ole yksinhuoltajia... Yksinäisiä ovat ja joutuvat kestämään liikaa ei osallistuvalta kumppaniltaan,mutta keksikää sille uusi nimitys
:wave:

Yksinhuoltaja voi olla vaikkei saa yksinhuoltajakorotusta lapsilisäänkään, sehän poistuu esim. uuden avoliiton myötä. Se on mielestäni ihan oikeasti ristiriitaista, koska uudella avopuolisolla ei ole minkäänlaista elatusvelvollisuutta avopuolisoaan tai tämän lapsia kohtaan.
 
[QUOTE="jepulis";22290450]No harva varmaan ruokaluluja alkaa erittelemään, itse tarkoitin nyt lähinnä muita hankintoja, vaatteita, hygieniaa, joulu/synttärilahjoja ja sen sellaista.

Olen itse melko pettynyt tähän omaan suhteeseeni, jotenkin naiivisti odotin miehen osallistuvan enemmän (asiasta oltiin myös puhuttu), mutta todellisuudessa ei osallistu juuri mitenkään (ruokia lukuun ottamatta).[/QUOTE]

Kyllä kaikissa tuntemissai yh-perheissä ne uudet kumppanit osallistuu tuohon edellämainittuun. He myös hoitavat lapsia kun äiti harrastaa jne. He kaikki elävät siis ihan ydinperhe-elämää. Toki maailmassa on miehiä jotka eivät tällaiseen halua mukaan lähteä, mutta onneksi yh:n ei tarvitse sellaista miestä itselleen ottaa, mikäli ei halua.

Olen pahoillani että olet joutunut pettymään. Mutta tässä kohtaa sinä itse olet oman onnesi seppä. Voit joko jatkaa suhteessa ja hyväksyä tilanteen, jatkaa suhteessa koittaen saada tilanteesen muutosta, tai päättää suhde ja etsiä mies joka oikeasti HALUAA vastata myös lapsesta.
 
[QUOTE="vieras";22290475]Silti niitäkin tälläkin palstalla on pyörinyt, joiden uudet siipat ei osallistu ja on myös niitä ihmisiä jotka ajattelevat ettei heidän tarvitse osallistua. Jos sie et yhtään tunne, niin se ei tarkoita ettei heitä olisi.[/QUOTE]

Tietenkin sellaisia miehiä on olemassa. Mutta jos valitsee elää sellaisessa tilanteessa, niin sehän on oma valinta ja silloin siihen kaiketi ollaan tyytyväisiä? Jos ei olla, niin sitten pitää tehdä asialle jotakin, vaikka sitten erota.

Jokainen pari päättää asiat miten parhaaksi katsoo ja elää sitten sen mukaan. Jos naiselle on ok ettei mies osallistu, niin silloin ongelmaa ei ole. Johan mä kirjoitin, että kukin tyylillän eli ymmärrän myös sen että joku muu elää erilailla kuin minä, tämänkin asian suhteen.
 
Kyllä kaikissa tuntemissai yh-perheissä ne uudet kumppanit osallistuu tuohon edellämainittuun. He myös hoitavat lapsia kun äiti harrastaa jne. He kaikki elävät siis ihan ydinperhe-elämää. Toki maailmassa on miehiä jotka eivät tällaiseen halua mukaan lähteä, mutta onneksi yh:n ei tarvitse sellaista miestä itselleen ottaa, mikäli ei halua.

Olen pahoillani että olet joutunut pettymään. Mutta tässä kohtaa sinä itse olet oman onnesi seppä. Voit joko jatkaa suhteessa ja hyväksyä tilanteen, jatkaa suhteessa koittaen saada tilanteesen muutosta, tai päättää suhde ja etsiä mies joka oikeasti HALUAA vastata myös lapsesta.

Jep, onni on hyvin kaukana tästä tilanteesta ja oman onneni vielä kaivelen jostain esiin. Lasten vuoksi en ala tätä idylliä nyt kuitenkaan rikkomaan, en ennen kuin on ihan pakko.
 
Kyllä kaikissa tuntemissai yh-perheissä ne uudet kumppanit osallistuu tuohon edellämainittuun. He myös hoitavat lapsia kun äiti harrastaa jne. He kaikki elävät siis ihan ydinperhe-elämää. Toki maailmassa on miehiä jotka eivät tällaiseen halua mukaan lähteä, mutta onneksi yh:n ei tarvitse sellaista miestä itselleen ottaa, mikäli ei halua.

Olen pahoillani että olet joutunut pettymään. Mutta tässä kohtaa sinä itse olet oman onnesi seppä. Voit joko jatkaa suhteessa ja hyväksyä tilanteen, jatkaa suhteessa koittaen saada tilanteesen muutosta, tai päättää suhde ja etsiä mies joka oikeasti HALUAA vastata myös lapsesta.

On olemassa myös naisia jotka eivät halua kantaa vastuuta miehensä lapsista...
 
Me ihmiset yleensä ollaan sellaisia, että mikä tahansa poikkeama arkirutiineihin tuo hetkellisen stressin ja siitä väsymyksen. Meillä ainakin on arki sellaista, että molemmille vanhemmille on ne tietyt omat jutut ja vastuut ja arki sujuu. Sitten jos jompikumpi on poissa viikon tai kaksi (molemmilla satunnaista työmatkailua), joutuu kotona oleva miettimään koko kuvion uusiksi: aamut, hoitoonviennit, ja haut, ruoanlaitot, harrastukset, iltatoimet.

En hetkeäkään epäile, etteikö yh:n arki olisi rankkaaKIN (toivottavasti kenenkään elämä ei ole ainoastaan rankkaa), mutta se on sitä yh:n normiarkea, johon on jo omat rutiinit muodostuneet.
 
Miksi yksinhuoltajan uuden kumppanin pitäisi osallistua lapsen kuluihin? Ei ole hänen lapsensa. Minä hoidan lapseni yksin, olen totaaliyh. Olen myös sinkku...
Vaikka seurustelisinkin niin en silti olettaisi kenenkään maksavan lapseni asioita. Ne ovat täysin minun vastuullani. Niinkuin koko lapsi muutenkin on nyt ja tulee aina olemaan.
Ne ketkä eivät oikeasti ole yksinhuoltajia,eli ketkä eivät saa yksinhuoltajakorotusta lapsilisään. Eivät ole yksinhuoltajia... Yksinäisiä ovat ja joutuvat kestämään liikaa ei osallistuvalta kumppaniltaan,mutta keksikää sille uusi nimitys
:wave:

Minulle sanalla "KUMPPANI" tarkoitetaan ihmistä jonka rinnalla ollaan ja eletään, eli lähinnä on kyse ihmisestä joka joko on puoliso tai josta tulee puoliso.

Kumppani on perhettäni siinä missä lapsenikin, sekä kumppanin lapset. Perheen sisällä taas mielestäni ei erotella rahoja. Meillä on yhteiset rahat, joilla elätetään koko porukka kaikkine kuluineen päivineen.
Meidän perheessä minun lapseni on myös mieheni lapsi. Ei biologisesti mutta käytännössä ja näin ollen on mielestäni täysin normaalia että hän osallistuu myös lapsen kuluihin.

Lapsi ei ole siis enää vain minun, vaan meidän ja siksi olisi naurettavaa alkaa erottelemaan kuluja. Mies itse on asiasta tietenkin täysin samaa mieltä jolloin tämä on alusta saakka ollut meille hyvin luonnollinen asia, eikä siitä olla koskaan edes pöydän ääressä keskusteltu.
 

Yhteistyössä