Nyt on 1,5h "syöty" sitten puuroa

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita kumpaa syö, esim. otatko tänään puuroa vai leipää aamupalaksi. Jos valitsee leivän, voit antaa valita, mitä leivän päälle laitetaan, siis kahdesta vaihtoehdosta. Sinä päätät vaihtoehdot, lapsi päättää kumpaa ottaa. Saadessaan valita lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Ei aikuisillekaan aina maistu sama ruoka joka aamu.

me on tuolla vaihtoehtojutulla pärjätty hurjan hyvin, lapsi saa siinä päättää itse mutta äiti kuitenkin päättää mistä asioista päätetään ja mitä vaihtoehdot on.
eli vaikka jos puuroa niin lapsi päättää syökö kaurapuuroa vai vaikka marjapuuroa, tai sitten vaihtoehtona onkin jotakin muuta puuron sijaan, mutta kuitenkin niin että oikeaa aamupalaruokaa on vaihtoehdot.
Samahan se on vaikka lapasten pukemisen kanssa, äiti "päättää" että on vielä lapaskeli ja lapsi valitsee ottaako siniset vai punaiset

Meillä ei ole valitettavasti toiminut, vaikka monesti yritetty.. päätös lapsen puolelta on aina että en syö..

No miksi et hyväksy lapsen vastausta? Tuskin hän ihan oikeasti jaksaa monta päivää ruuasta kieltäytyä ja paastota, jos siitä ei seuraa mitään huomiota?

 

Hei Psst. Ei kai näin tiheään tuntikaupalla palstailevalla voi olla samaan aikaan uhmaavaa lasta kotona. Mennään kaikki tuttuihin askareisiimme...

puurolautanen tietokonepöydällä ja mikro siinä vieressä jossa sitä voi välillä lämmittää?

 

ei kyse ole ymmärtämisestä vaan uskomisesta siihen että kaikkea mikä lukee kaksplussalla ei tarvitse uskoa..

Miksi sä kirjoitit tänne tästä asiasta?

 

Ruokailusta ei saa tehdä valtataistelua...

Vältä
. ruoan tuputtamista
. houkuttelua herkkupaloilla tai muilla lahjuksilla
. uhkaamista
. jättämistä "jälki-istuntoon"
. riitelyä ja kinastelua ruokapöydässä
. vertaamista toisiin lapsiin.

Lu koko juttu täältä...
http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_syo_huonosti.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

Aivan!! Tämä pitäisi kyllä mun mielestä ymmärtää jo ihan maalaisjärjelläkin!! Mutta ei näköjään ymmärretä ja siitä seuraa koko ajan lisääntyvät syömishäiriöt!!!! Järki käteen!!

 

Ap; onko tähän ketjuun aiemmin linkittämäni lastenpsykiatrian erikoislääkäri mielestäsi väärässä lasten iästä ymmärtää rangaistuksia ja syy-seuraussuhteita?

 

Ap:llä taitaa nyt vähän hormoonit jyllätä, harmi vaan että kohteeksi on joutunut pieni lapsi

 

Entäs kun on vähän sama tilanne, ei söisi mitään ja on diabetes 2-pistoshoidolla ja PAKKO SYÖDÄ? Mitäs te sitten tekisitte?

diabetes 2? lapsella? Vai siis puhutko nyt itsestäsi?

Siinähän lukee, että 2-pistoshoidolla. Tämä nyt oli kerrankin ihan oikein kirjoitettu yhdyssanailmaus ja sitten sitä ei palstalla ymmärretä!

Voi elämä!

Ja me ei tapella, vaan me syödään mitä syödään, pääasia että syödään.

Ja terveen kanssa en tappelis, vaan skipattais ruokailu seuraavaan kertaan.

 

ei kyse ole ymmärtämisestä vaan uskomisesta siihen että kaikkea mikä lukee kaksplussalla ei tarvitse uskoa..

Miksi sä kirjoitit tänne tästä asiasta?

Koska kuten jo todennutkin, olen saanut tässäkin ketjussa ihan hyviä juttuja ja vinkkejä.. muutamasta.. dominoivasta MINÄ sanon SINÄ toteuttat kommentoijasta huolimatta..

 

Ap; onko tähän ketjuun aiemmin linkittämäni lastenpsykiatrian erikoislääkäri mielestäsi väärässä lasten iästä ymmärtää rangaistuksia ja syy-seuraussuhteita?

Ja ruokaa ei pidä ottaa ollenkaan edes mukaan näihin valtataisteluihin!

 

Liiallinen määräily, vallankäyttö ja suuren numeron tekeminen ruokailust aiheuttaa usein syömisongelmii!

Me kysytään 1v8kk ikäselt kumpaa haluu kahdest puuro vaihtoehdost esim. neljänviljan- vai kaurapuuroo. Lisäks saa valita jotain terveellist puuron lisäks. Esim. tänään poika söi neljänviljanpuuroo + marjoja ja jääsalaatin lehtii. Joskus harvoin kieltäytyy puurost, niin sit annetaan kaks uutta terveellist vaihtoehtoo esim. ite leivottuu leipää tai maustamatont jogurttii + terveellist lisäks. Jos pojal on oma terveellinen ehdotus aamupalaks, niin sillon saa tietyst sitä. Tissimaitoo saa aina ku haluu. Ei oo maistamispakkoo ja syötävän ruuan määrän poika päättää ite. Ko. tapa toimii meil tosi hyvin.

 

Ap mitä sä tulit tällä avauksella hakemaan? Mikä oli sun motiivi? Melko varmasti tiesit että sympatiaa et täältä ainakaan saa. Nautitko kun saat vängätä vastaan joka asiassa? Koska täällä on valtavasti tullut hyviä neuvoja enkä usko että olet kaikkia keinoja kokeillut. Jospa nyt kasvaisit aikuiseksi ja tulisit pois sieltä uhmiksesi tasolta.

 

Liiallinen määräily, vallankäyttö ja suuren numeron tekeminen ruokailust aiheuttaa usein syömisongelmii!

Me kysytään 1v8kk ikäselt kumpaa haluu kahdest puuro vaihtoehdost esim. neljänviljan- vai kaurapuuroo. Lisäks saa valita jotain terveellist puuron lisäks. Esim. tänään poika söi neljänviljanpuuroo + marjoja ja jääsalaatin lehtii. Joskus harvoin kieltäytyy puurost, niin sit annetaan kaks uutta terveellist vaihtoehtoo esim. ite leivottuu leipää tai maustamatont jogurttii + terveellist lisäks. Jos pojal on oma terveellinen ehdotus aamupalaks, niin sillon saa tietyst sitä. Tissimaitoo saa aina ku haluu. Ei oo maistamispakkoo ja syötävän ruuan määrän poika päättää ite. Ko. tapa toimii meil tosi hyvin.

eikö 1v8kk oo aika iso tissille?

 

Liiallinen määräily, vallankäyttö ja suuren numeron tekeminen ruokailust aiheuttaa usein syömisongelmii!

Me kysytään 1v8kk ikäselt kumpaa haluu kahdest puuro vaihtoehdost esim. neljänviljan- vai kaurapuuroo. Lisäks saa valita jotain terveellist puuron lisäks. Esim. tänään poika söi neljänviljanpuuroo + marjoja ja jääsalaatin lehtii. Joskus harvoin kieltäytyy puurost, niin sit annetaan kaks uutta terveellist vaihtoehtoo esim. ite leivottuu leipää tai maustamatont jogurttii + terveellist lisäks. Jos pojal on oma terveellinen ehdotus aamupalaks, niin sillon saa tietyst sitä. Tissimaitoo saa aina ku haluu. Ei oo maistamispakkoo ja syötävän ruuan määrän poika päättää ite. Ko. tapa toimii meil tosi hyvin.

eikö 1v8kk oo aika iso tissille?

 

Meillä ei ole valitettavasti toiminut, vaikka monesti yritetty.. päätös lapsen puolelta on aina että en syö..

Ehkäpä sitten lapsella alkaa oikeasti olla tarvetta psykologille. Syömishäiriöt ovat nykypäivänä todella yleisiä ja esim. anoreksia voi olla jo taaperoikäisillä lapsilla tai (tehotuotetuilla) kotieläimillä. Sellaisilla, jotka eivät edes tiedä, että sellainenkin asia on olemassa, he vain sairastuvat siihen.

Jos harrastat kirjojen lukemista (ainakin niitä olet lukenut, jos olet DI kuten ketjusta olin ymmärtävinäni?), haepa kirjastosta tällainen kirja: Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti! Siinä hän kertoo hyvin päättäväisestä lapsestaan, joka sairastui anoreksiaan muistaakseni 8-vuotiaana. Sillä kertaa parani nopeasit, mutta noin 15-vuotiaana sairastui uudestaan ja sillä kertaa päätti, että ei syö koskaan enää ikinä mitään.

Ehkä tuo kirja antaa sinulle vähän perpektiiviä, vaikka toki kouluikäinen on täysin eri asia kuin taaperoikäinen. Ehkä kuitenkin ymmärrät, että ruoasta ei kannata tehdä valtataistelun välinettä. Sillä voi olla todella vakavat ja kauaskantoiset seuraamukset.

 

Ok. Olet raskaana se selittääkin jo sen ettet tällä hetkellä pysyt uskomaan muita argumentteja kuin omasi.

Mieti ihan aikuisten oikeasti jaksatko pitää tällaista taistelua yllä kun vauva on syntynyt. Sulla on vielä hetki aikaa muuttaa ruokailun suunta jos haluat. Tai voit kiukutella kuin uhmaikäinen...

 

Kohta kuusi tuntia koossa. Mitäs veikkaatte, kumpi loppuu aiemmin: virka-aika vai ap:n aamiaisaika?

 

Oletko siis nyt kohta 6 tuntia tapellut sen lapsesi kanssa puuron syömisestä? Vai mikä on tilanne tällä hetkellä? Kiinnostaisi kovasti. Eikö lapsen olisi jo pitänyt syödä ihan kunnon ruokakin ja olla jo nukkumassa päiväunia...?

 

hmmmmm.... ap vain siis kuvitteellisesti taisteli ja lietsoi palstalle taistelua ja intti lahjakkaasti vastaan. Mitäs sitten jos oikeasti olisi uhmis ja tiukasti tahtonsa takana seisova äiti vastakkain? no tämä oli sitten vain harjoitus jossa oli yksi vastaan monta.... paha paikka, kun ei niitä uhmiksia äidille kovin monta kerrallaan....

 

Ap mitä sä tulit tällä avauksella hakemaan? Mikä oli sun motiivi? Melko varmasti tiesit että sympatiaa et täältä ainakaan saa. Nautitko kun saat vängätä vastaan joka asiassa? Koska täällä on valtavasti tullut hyviä neuvoja enkä usko että olet kaikkia keinoja kokeillut. Jospa nyt kasvaisit aikuiseksi ja tulisit pois sieltä uhmiksesi tasolta.

Olen saanut hyviä neuvoja ja sympatiaa.. kun oikolukee nuo muutamat vaahtoojat pois ketjusta..

p.s en vie lastani psykologille siksi, että sille on tullut uhma..

 

Ap mitä sä tulit tällä avauksella hakemaan? Mikä oli sun motiivi? Melko varmasti tiesit että sympatiaa et täältä ainakaan saa. Nautitko kun saat vängätä vastaan joka asiassa? Koska täällä on valtavasti tullut hyviä neuvoja enkä usko että olet kaikkia keinoja kokeillut. Jospa nyt kasvaisit aikuiseksi ja tulisit pois sieltä uhmiksesi tasolta.

Mä alan oikeestu uskoa, että AP halusi vain kokeilla kuinka monta sivua pitkän ketjun saa aikaiseksi. Ja onnistui täydellisesti, mä ainakin jäin tähän ihan kiinni ja vänkäämään

 

Gabriela, miksi sivuutat kysymykseni?

 

Ap, muistele sitten minua ja neuvojani kun ruokailu on teillä silkkaa ahdistusta ja hallitsee koko elämää.

 

Ap mitä sä tulit tällä avauksella hakemaan? Mikä oli sun motiivi? Melko varmasti tiesit että sympatiaa et täältä ainakaan saa. Nautitko kun saat vängätä vastaan joka asiassa? Koska täällä on valtavasti tullut hyviä neuvoja enkä usko että olet kaikkia keinoja kokeillut. Jospa nyt kasvaisit aikuiseksi ja tulisit pois sieltä uhmiksesi tasolta.

Olen saanut hyviä neuvoja ja sympatiaa.. kun oikolukee nuo muutamat vaahtoojat pois ketjusta..

mitä sympatiaa sä olet hakenut sille että itese käyttäydyt kuin lapsi ?
salli mun jo nauraa. kenet lasket vaahtoajaksi ?
ne ketkä koittivat neuvoa ja vääntää sulle rautalangasta kun et uskonut

 

Gabriela, miksi sivuutat kysymykseni?

Kysyt vääriä kysymyksiä. Sinä saat odottaa virtuaalisen puurolautasesi edessä niin kauan, että osaat esittää sopivia kommentteja.

 

Ok. Olet raskaana se selittääkin jo sen ettet tällä hetkellä pysyt uskomaan muita argumentteja kuin omasi.

Mieti ihan aikuisten oikeasti jaksatko pitää tällaista taistelua yllä kun vauva on syntynyt. Sulla on vielä hetki aikaa muuttaa ruokailun suunta jos haluat. Tai voit kiukutella kuin uhmaikäinen...

Täysin samaa mieltä. Nyt on hormoonit tehneet tepposen. Ap voisi vaikka nyt relata vähän ja nauttia tästä ajasta kun saa viettää aikaa esikoisensa kanssa ilman keskeytyksiä, ja näyttää hänelle kuinka paljon hänestä välittää, koska sen pienen ihmisen maailma järkkyy kohta kun tulee uusi perheenjäsen taloon. Joten koita ap nyt laskeutua alas sieltä ja ajatella järkevästi. Sinun tahtosi läpi saaminen ei nyt ole tärkeintä, vaikka se hormoonipuuskassa siltä tuntuukin. Koitahan jaksaa!