Alkuperäinen kirjoittaja ..:
onneksi meillä ei ole tota toinen äiti/isä juttua mukana. jos lapsi on vanhempansa mummon papan tai jonkun kanssa joka hemmottelee häntämeilä menee pariviikkoa saada hänet takaisin normielämään missä ei hemmotella/nosteta jalustalle ketään. nyt puhuu että ehkä muutan muualle kun te ette tykkää minusta yms... e ymmärrä rangaistuksen saatuaan että on itse syypää vaan itää tuomiota vääränä, jotenkin sit on tiedätkö ylisosiaalinen ja esittää että tuntisi/olisi empaaatinen , äitinä tiedän ettei näin ole. ei ole lempilelua jos otan jonkun pois toteaa onhan mulla noita ylimielisesti..ei leiki kun hetken sit pyörii keittiössä, kaupassa näyttää siltä että varastaa karkkia kun silmä välttää, on varastanutkin aiemmin ei mitään vaikutusta ollu et jäi myyjälle kiinni... vaihtaa puheeaihetta jos yritän jutella jostain ikävästä...konttaa könyää mölyää on levotonvoi tippua syödessä tuolilta, kävelee tavaroihin, jos lähtee x kaverille on kuitenkin vamrmasti ollu ihan muualla kun missä piti....suunnitelmallisen ovela ja valehtelija...hui kauhea millainen lapsi. ja lapsen isän mielestä varasteluvaihe kuuluu joka lapsen elämään?!?olen itse vähän eri mieltä ettei enää koulikäiselle...
SAma homma noitten lelujen kanssa täälläkin. Varastellu ei kyllä vielä ole, mutta valehtelee sujuvasti eli jos kysyy lapselta, että pesitkö jo kädet tai muuta ni automaattisesti valehtelee pesseensä. Ja jos jotain menee pieleen niin on aina vika jossakussa muussa. Sit jos rupeen "saarnaamaan" niin työntää kädet korville ja huutaa joko hiljaa tai ettei kuuntele. Eli kestä tippaakaan arvostelua, neuvomista, kieltämistä. Ja hermostuu herkästi eli uusia asioita on karmee opetella kotona...kynät, paperit, esineet lentelee jos ei kerralla suju. Sit joissakin käytännön asioissa on hirmu taitava ja esim. ulkona jaksaa maastossa kulkea vaikka pari tuntia, poimia marjoja ym.
Mulla oli lapsuudessa ystävä, joka valehteli aika paljon ja sit varasteli multa pikkutavaroita (useinmiten arvottomia). Sillä oli aika heikot kotiolot ja järetön kuri (isä oli pikkukriminaali-alkoholisti-lapsen ja akan pieksäjä). Jossain oli, että lapsi varastais rakkautta eli ottaa jotain itselleen tärkeälle ihmiselle kuuluvaa...mut kaupasta varastaminen ei oo minusta mikään kehitysvaihe.
Meidän 7vee olettaa, että hänelle kuuluis erityiskohtelu+ saada enemmän kuin muut saa. Kerran oli pari viikkoa mummulla ja sai siellä tietty kaikkea kivaa...sit olikin kotona kauppareissut "kivoja" kun joka tavaran kohdalla kuului osta osta. Ja yleensäkin meno on semmoinen et nyt-mulle-kaikki-heti. Ja minä kun oon yrittänyt antaa siedätyshoitoa kiertelemällä lasten kanssa leluosastoilla ja hokemalla et kaikkee ei tarvii saada ja nyt vaan katsellaan mitä kivaa on olemassa.
Sit välillä on olevinaan tosi auttavainen vaikka enempi kyse onkin pätemisestä kuin auttamisen halusta. Eli auttaa vaikka väkisin.
Huolestuttavaa tossa 7veessä on se, että se selvästi kaihoaa isompien porukoihin ja on taas siihen suuntaan semmonen mielistelijä/huomionhakija tyyppi eli sopis hyvin isompien eteen tyhmyyksiä tekemään. huhhuh. Meillä on tilanteessa se ongelma, että ei oikein voi erotella mikä on tilanteesta johtuvaa oirehdintaa ja mikä sellaista, että sille vois tai pitäis tehdä jotain. Täällä kun on jatkuvaan joku tilanne vaiheessa (lasten äiti hieman hm.epävakaa toimissaan) ja mies tekee välillä reissuhommia.