nyt oikeesti sanokaa mitä mä teen?

[Nyt onnellinen]

Sinä olet yrittänyt. Se riittäköön.
Jos olisin sinä soittaisin neuvolaan. Kertoisin asian ja kysyisin mitä tahdä. Lapsenne ja sinun kanalta on jotain jo tehtävä.
Meillä neuvolassa ainakin neuvoivat eteen päin vastaavanlaisessa tilanteessa. (Auttoivat hakeutumaan ensi- ja turvakodille).

Henkinenkin väkivalta on väkivaltaa.

Meillä päin on ensi- ja turvakoti jossa olin lasteni kanssa. Sain apua elämäni järjestykseen laittamisessa, mies sai apua omii asioihinsa (kun otti apua vastaan), itse sain keskustella asioista, lasta kuunneltiin myös (miten reagoi tiettyihin tilanteisiin ym ym). (auttavat tapaamisasioissa, huoltajuussioissa, asunnon saamisessa ym)
Näin jälkeen päin oli ihana kun oli ulkopuolisia sanomassa mikä miltäkin kuullostaa. Ite kun oli sen verran itkunen, herkkä ja tunteet oli jotenki niin sen miehen puolella.

Vaikeita asioita. Kun olet miettinyt mikä on sinulle ja lapsellesi parasta etene sen mukaan. Lapsellasi ei ole kuin tämä yksi lapsuus.

Omasta kokemuksesta on aikaa jo kaksi vuotta.
En kadu päätöstäni. Näin voin turvata lasteni alkutaipaleen.

 

[emilja]

kiitos paljon vastauksista. kirjauduinpa viimenään.

lapsi on vielä aika pieni,mutta ei niin pieni etteikö ymmärtäisi asioita ja hänelle voi kyllä kertoa asioita jne.
musta olis tietty paras että tavallaan vain 1 koti, mun luona, sitten isän luona kun isällä vapaata tai säännöllisesti viikonloppuna tms.
no mieshän tietysti on sitämieltä et hänen luona.
isänä luotan häneen, pärjää kyllä hyvin lapsenkanssa.
mikäli mä olen etukäteen järjestänyt ruoat ja kertonut mitä tekee mihinkin aikaan. laittanut hoitopaikkaan viennit paperille ylös...
suhde toimi oikeen hyvin viime kesän ja talvenkin.

tosi vaikea miettiä tota paikkaunta asiaa, itse tykkään enemmän täst missä olen jo monta vuotta asunut, tuntuu kodilta.
ja tosiaan se lapsen hoitopaikka olisi sama.
mut noi työmatkat tulee kalliiksi kulkea, tulee itselle sitten vuokra maksut ym. yksinään.
omilta sukulaisilta en viitsisi alkaa apua kinuta.

 

[Sienna]

\

Ongelmahan nyt kuitenkin on varmaan mies joka ei kykene käsittelemään eikä näyttämään tunteitaan eikä ajatuksiaankaan tunnista. Menisiköhän terapiaan jos sanoisit että se on ainoa vaihtoehto, jos aikoo sun kanssa vielä yrittää. No joo. Uskon kyllä että olet miettinyt ero asiaa aika lailla.

Jokaisessa perheessä on tietysti oma tilanne, mutta miettisin tuota 2vk ja 2vk vaihtoehtoa kyllä myös tarkasti. Päiväkoti-ikäiselle on aika pitkä aika
olla äidistä erossa edes viikkoa, vaikka olisikin isän kanssa. Pienille lapsille yksi koti ja sitten muuten paljon hoidossa toisen vanhemman luona tuntuis jotenkin lempeämmältä vaihtoehdolta.

Peesaan ihan täysin!

ap :hug:

 

[emilja]

toisaalta, kun mietin, kun täällä lukee joskus juttuja miehistä jotka juopottelee ja ties mitä, tuntuu että on se oma kumppani kiltti ja ihan siedettävä.
mutta sitten kun sitä sanomista noin typeristä asioista tulee ja se, että miestä risoo kaikki vähäiset mun menot :/
ja se, että on jotenkin ahdistavaa olla...
mä tunnun niin epäonnistuneelle! kaikessa!

 

[emilja]

lisäänpä vielä, kun asiaa pyörittelen.
siksi musta tuntuu että mä olen epäonnistunut ja mies sanoo varmana että "no mitäs mä sanoin, samanlainen ootku äitis".
kun mä vannoin että, kun saan lapsen, sillä on ehjä ja hyvä koti.
johtuen omasta, kylläkin rakkaasta, värikkäästä perheestäni.
jonka takia mies syyttelee etten tiedä miehistä mitään "ku sulla ei oo ollu isää" se ei tajua, miten pahasti mua se satuttaa noilla sanomisilla :kieh:
turha sille sadatta kertaa on noista sanoa, sillä on jäärät omat mielipiteet, sanon mitä sanon. en voi sille mitään.
ja on mulla ollut ihan hyvä isäpuoli, isäänkin oon nähnyt, nyt aikuisen enemmän, ja on mulla ollut ja on erittäin rakas ukki!
mä tässä pähkäilen, laittaako asuntohakemus taas kerran menemään vai ei, miten ne ilmottaa vapaasta asunnosta? ja saakohan sen äkkiä? ja pitääkö se ottaa mitä ne ekana tarjoaa?

 

[salsai]

Taitaa miehes tietää miten sua loukata. :/
Ei suhdetta hoideta siten että tahallaan loukataan toista.
Onkohan tuo tapa korottaa miehelläs omaa egoaan?
Nostattaa ainaki mun niskakarvani pystyyn ja pistää murisemaan tollane tapaus. :kieh:

 

[emilja]

\

Taitaa miehes tietää miten sua loukata. :/
Ei suhdetta hoideta siten että tahallaan loukataan toista.
Onkohan tuo tapa korottaa miehelläs omaa egoaan?
Nostattaa ainaki mun niskakarvani pystyyn ja pistää murisemaan tollane tapaus. :kieh:

no hyvä tietää etten ole ihan pöljä, kun tommosesta itken.
en käsitä todellakaan mitä mies tolla hakee, vai sanooko noi asiat vain kun ei muuta keksi?!
asiallisesti keskutelua yritin, sanoa nätisti, mut ei... se vaan jankuttaa ja jankuttaa ja syyttää ja haukkuu.
ja lopuksi sanoo että mun kanssa ei voi puhua
aivan älytöntä. sitte se osaa olla niin maireeta muille, että kyllä meillä menee hyvin! ettei vaan kukaan saisi tietää että meilläin on ongelmamme. esitää mun suvulle niin ihanaa ihmistä, onneksi mun äitiin se ei enää tehoa.
mummini jankuttaa aina ettei saa erota...
mutta kun sillä on niin ruusuinen kuva kaikesta. enkä tohtisi sille totuuksia kertoa. mumminkanssa olen kyllä lapsesta asti ilot ja surut jakanut.

 

[salsai]

\

\

Taitaa miehes tietää miten sua loukata. :/
Ei suhdetta hoideta siten että tahallaan loukataan toista.
Onkohan tuo tapa korottaa miehelläs omaa egoaan?
Nostattaa ainaki mun niskakarvani pystyyn ja pistää murisemaan tollane tapaus. :kieh:

no hyvä tietää etten ole ihan pöljä, kun tommosesta itken.
en käsitä todellakaan mitä mies tolla hakee, vai sanooko noi asiat vain kun ei muuta keksi?!
asiallisesti keskutelua yritin, sanoa nätisti, mut ei... se vaan jankuttaa ja jankuttaa ja syyttää ja haukkuu.
ja lopuksi sanoo että mun kanssa ei voi puhua
aivan älytöntä. sitte se osaa olla niin maireeta muille, että kyllä meillä menee hyvin! ettei vaan kukaan saisi tietää että meilläin on ongelmamme. esitää mun suvulle niin ihanaa ihmistä, onneksi mun äitiin se ei enää tehoa.
mummini jankuttaa aina ettei saa erota...
mutta kun sillä on niin ruusuinen kuva kaikesta. enkä tohtisi sille totuuksia kertoa. mumminkanssa olen kyllä lapsesta asti ilot ja surut jakanut.

No ei kai voi puhua, jos asiat ei mene kuten hän haluaa.
Ruusuiussakin on piikkejä, joten juttele mummisi kanssa vaan rehellisesti missä te meette.
Ei siitä hallaakaan ole.
Itse sä päätöksesi kuitenkin teet, mutta saat tukea ihan varmaan mihin suuntaan haluat kallistua.
Mutta ei se suhde tuosta parane, jos miehesi ei tajua tulla puolitiehen vastaan. :/

 

[emilja]

joopa, täälläpä sitä vaan mietitään ja mietitään.
kotona on aika hiljasta pidellyt kun ole viittiny ottaa puheeksi asioita kun saisin kuulla olevani taas se riidan haluinen idiootti.

olen miettinyt pääni puhki vaihtoehtoja, asumisen suhteen, paikkakunnan, lapsen.
en todellakaan tiedä :headwall:

mies on kyllä koittanut niitä näitä jutella, ihmetellyt varmaan miksi minä olen aika vaisu, mutta eipä ole kysellyt.
muista ihmisistä kaikki varmaan näyttää olevan hyvin.

hieman hätkähdin kun luin kirjaa (lisa jewell "se ainoa oikea"), jossa yksi päähenkilöistä on melkoisen samanlaisessa liitossa, vuosia, eikä pääse irti. siinä on hyvin kuvattu asiat.
ihan summan mutikassa otin kirjan kerran lainaan kirjastosta.

musta tuntuu typerälle murehtia näitä asioita, miettiä päivästä toiseen, kun on vaikeampiakin asioita maailmassa :attn:

Mikä se nyt sitten on lapsen kannalta parasta????<br><br>

 

[RiikkaRii]

Minä yrittäisin vielä keskustella suhteen jatkosta, ihan mahdollisimman rauhallisesti ja asiallisesti. Laittaisin vaikka paperille, mitä minä suhteelta haluan, ja mies tekisi samoin. Siinä voisi sitten kumpikin miettiä, onko toiveet yhteensovitettavissa.

Kyllähän riidassa kaikki sanoo pahasti eikä tarkoita kaikkea mitä sanoo.

Mutta jos tuntuu, ettei yhteisymmärrystä löydy edes sopuisassa ilmapiirissä ja rauhallisessa keskustelussa, niin tee ratkaisu joka tuntuu paremmalta.

Huom! Lapselle "ehjä koti" ei tarkoita sitä, että siellä olisi isä ja äiti, vaan se on paikka missä saa ja voi olla onnellinen ja huoleton. Tsemppiä.

 

[taikatalvi harmaana]

Monesti se lapsen koti on huomattavasti ehjempi jos tuollainen riitely ja pelaaminen loppuu. Vanhemmilla on enemmän voimia keskittyä lapseen.

Aikalisä. Palatkaa vaikka yhteen sitten myöhemmin, usein tauko ja rauhoittuminen voi saada ajattelemaan ja muuttamaan toimintaa. Ehkä te vielä pystyisitte tuomaan suhteeseen kunnioituksen ja vapauden omaan tilaan, mikä selvästi puuttuu.

Todella lapsellista ja itsekästä syyttää sinua kodin rikkomisesta, miehelläsi on yhtä suuri vastuu asiasta, peiliin sietäisi katsoa. Mutta ei se välttämättä tässä ole, taistelkaa perheenne takia!