"kohta kahden äiti"
Raskauden viimeinen kk meneillään. Kiukuttaa, väsyttää, närästää, ahdistaa, sensellaista. Mutta kaikki ihan hyvin.
Lapsille tulee ikäeroa 1v3kk. Taaperon kanssa elämä menee tosi hyvin nyt, nukkuu 13h yössä ja syö säännöllisesti ja leikkii mielellään yksin ja tutkii ympäristöä.
Mutta nyt just kun tää maha on niin tiellä koko ajan ja kaikki tuntuu vaikeelta ja hankalalta niin meinaa ihan totta toivo mennä että mitenköhän pärjään sitten kun on se vauva Voihan taaperokin sitten heittäytyä hankalammaksi, ja yöt tuskin tästä paranevat (nyt on ihan vaan omat vaivat jotka valvottaa, taapero nukkuu hyvin) ja muutenkin.
Mies sentään jää pitkälle lomalle vauvan syntymän jälkeen että aluksi varmaan saan keskittyä vauvan ja itseni hoitoon ja mies hoitaa taaperon ja kodin.
Antaisitteko vielä jotain viime hetken vinkkejä pliis! Ja rohkaisua!
(Joo ja mä nyt ihan erityisesti kaipaan sellaisia kommentteja kuin että "olis varmaan pitänyt miettiä ennen kun hankkiuduit raskaaksi" jne. Suksikaa hiiteen viisauksinenne!)
Lapsille tulee ikäeroa 1v3kk. Taaperon kanssa elämä menee tosi hyvin nyt, nukkuu 13h yössä ja syö säännöllisesti ja leikkii mielellään yksin ja tutkii ympäristöä.
Mutta nyt just kun tää maha on niin tiellä koko ajan ja kaikki tuntuu vaikeelta ja hankalalta niin meinaa ihan totta toivo mennä että mitenköhän pärjään sitten kun on se vauva Voihan taaperokin sitten heittäytyä hankalammaksi, ja yöt tuskin tästä paranevat (nyt on ihan vaan omat vaivat jotka valvottaa, taapero nukkuu hyvin) ja muutenkin.
Mies sentään jää pitkälle lomalle vauvan syntymän jälkeen että aluksi varmaan saan keskittyä vauvan ja itseni hoitoon ja mies hoitaa taaperon ja kodin.
Antaisitteko vielä jotain viime hetken vinkkejä pliis! Ja rohkaisua!
(Joo ja mä nyt ihan erityisesti kaipaan sellaisia kommentteja kuin että "olis varmaan pitänyt miettiä ennen kun hankkiuduit raskaaksi" jne. Suksikaa hiiteen viisauksinenne!)