Nyt mua on alkanut pelottaa. Loppuraskaus ja taapero ja elämä synnytyksen jälkeen :(

Raskauden viimeinen kk meneillään. Kiukuttaa, väsyttää, närästää, ahdistaa, sensellaista. Mutta kaikki ihan hyvin.

Lapsille tulee ikäeroa 1v3kk. Taaperon kanssa elämä menee tosi hyvin nyt, nukkuu 13h yössä ja syö säännöllisesti ja leikkii mielellään yksin ja tutkii ympäristöä.

Mutta nyt just kun tää maha on niin tiellä koko ajan ja kaikki tuntuu vaikeelta ja hankalalta niin meinaa ihan totta toivo mennä että mitenköhän pärjään sitten kun on se vauva Voihan taaperokin sitten heittäytyä hankalammaksi, ja yöt tuskin tästä paranevat (nyt on ihan vaan omat vaivat jotka valvottaa, taapero nukkuu hyvin) ja muutenkin.

Mies sentään jää pitkälle lomalle vauvan syntymän jälkeen että aluksi varmaan saan keskittyä vauvan ja itseni hoitoon ja mies hoitaa taaperon ja kodin.

Antaisitteko vielä jotain viime hetken vinkkejä pliis! Ja rohkaisua!

(Joo ja mä nyt ihan erityisesti kaipaan sellaisia kommentteja kuin että "olis varmaan pitänyt miettiä ennen kun hankkiuduit raskaaksi" jne. Suksikaa hiiteen viisauksinenne!)

 

Äkkiä se elämä siitä pujahtaa uomiinsa, aluksi voi ollakki hankalaa, äläkä anna sen miehen liikaa olla vain sen taaperon kanssa että opit rytmit ja "rituaalit" millä pärjäät kummanki lapsen kanssa. Mitä olen seuraillu parinki sellasen äitin elämää jotka tehny lapset alle 1v3kk ikäerolla, niin todella hienosti on pärjänneet. Äkkiä tullee rutiinit ja niin nopsaa se vauva kasvaa siihen ikkään että niistä on seuraa toisillensakki.

 

Omat vaivat onneks helpottaa synnytksen jälkeen ja mahakin lähtee tieltä pois. Alku varmaan on raskasta, mutta sullahan on kotona apua. Koitat vaan saada rutiinit pyörimään pikkuhiljaa. Ja huomioitte taaperoakin, ettei sen tarvitse kasvaa isoksi ja jäädä vaille huomiota vauvan vuoksi. Silloin käytös voi lähteä käsistä kun koittaa hakea huomiota tekemällä kiusaa kun vaikka imetät. Eli lastenleffa pyörimään tai kirja käteen. Tosin, kyllä noi osaa sen huomion hakea, oon huomannut että vauva helpommin jää jalkoihin kun juokset sen taaperon perässä...

Meillä pahin vaihe oli siinä kuukausi ennen synnytystä kun vanhempi alkoi heräilemään jopa 5 kertaa yössä. Se onneksi helpotti kun vauva syntyi.

 

Meillä ikäeroa on kaksi vuotta ja vauva on nyt 6vko. Alku on ollut aika hankalaa, vauva on mhakipuinen, itse olen väsynyt yövalvomisista ja taaperolla on alkava uhmaikä. Tiedän, että tämä helpottaa vähitellen, mutta välillä on aika riittämätön ja uupunut olo. Jos vauva nukkuisi paremmin ja maha ei vaivaisi, niin luulen, että meillä olisi mennyt ihan mukavasti.

Toisaalta oma olo on helpottanut kun sai mahan pois ja jaksan nyt ihan erilailla esim. nostaa esikoista tai leikkiä puistossa. Meillä taapero on suhtautunut suhteellisen hyvin pikkuveljeen, mutta tarkkana saa tietenkin olla sillä välillä esikoinen saattaa käydä paijaamassa ja taas toisena hetkenä muksimassa vauvaa : /

Tämä ei ehkä ollut kaikkein rohkaisevin kirjoitus, mutta tarkoitukseni oli sanoa, että kaikesta selviää varmasti ja kun vauva kasvaa ja rytmiä alkaa tulemaan niin elämä varmaan helpottuu. Vauva-arkeen sisältyy myös niin paljon ihania asioita, että ne korvaavat hankalat hetket sekä väsymyksen.

Tsemppiä loppuodotukseen ja vauva-arkeen.

 

Kakkosella ja kolmosella ikäeroa 1,5v ja musta tuo ikäero oli/on paljon helpompi, kuin esim. esikoisen ja kakkosen 2v3kk ikäero. Nyt odotan neljättä ja kolmosen ja nelosen ikäero melkein prikulleen 3v.
Hyvin se menee!:hug:

 

Minulla on lapset kohta 4v , 1v9k ja 6kk ja itse pelkäsin ihan samaa kuin sinä aikoinaan, mutta niin ne asiat menee omiin uomiinsa, positiivisella asenteella kun ottaa niin helpottaa eikä tämä elämä kolmenkaan kanssa vaikeaa ole ollut Kyllä huomaat itsekin kun vauvan saat ja palaudut synnytyksestä. Ei huolta!

 

Kiitos rohkaisusta...

Tiedän että muutkin on selvinneet, ja meillä yleensä on arki ihan hyvin hallinnassa. Ja nyt sentään jo olen oppinut että vauvan kanssa ihan kaikki on vain väliaikaista.

Puuh puuh tätä vatsaa...

 

Meillä ikäero 1v1kk ja todella helppoa oli vauva-aika. Toivottavasti teidänkin nuorimmainen on "helppo" vauva. Se on jo suuri plussa, että taapero nukkuu yönsä. Meillä yöt oli välillä aika hulinaa, kun esikoinen oli yöhuutaja. Vuoronperään sitten silittelin esikoista ja syötin vauvaa.. Mutta kaikkeen tottuu. Ja se helpotti paljon, että sain lapset päivällä samaan aikaan päiväunille. Usein nukuin itsekin.

Kantoreppu voisi olla hyvä kapine. Sellaisia ei silloin aikoinaan ollut, joten kädet oli aika usein "täynnä". Kotikaan ei mikään mallikelpoisen siisti ollut, mutta siitä en ottanut paineita.