nyt meinaa loppuu kärsivällisyys

[kele]

Mä en kohta jaksa enää. Mä hoidan meidän vauvan 5kk lähes kokonaan. Ei hetkeäkään omaa aikaa, edes suihkuun en pääse rauhassa. Silloin käyn kun lapsi nukkuu, äkkiä jos tuleekin hätä niin pääsen apuun. Nyt aamulla herätin miehen aiemmin että ehdin käymään suihkussa ja joo, lopulta miehellä tuli kiire itselläkin ja mun paskanen tukka valuu edelleen pitkin päätä. Mua niin vituttaa, ja joo oon kertonut että mun pitää saada omaa aikaa. Mutta joka ilta menee siihen että mies "elpyy töistä vielä hetken" sohvalla ja mä hoidan lapsen yöuneen asti. Mulla loppuu keinot, puhe ei tunnu riittävän, ilmeisesti pitää vaan antaa lapsi miehen huoleksi ja poistuu itse paikalta. Muuten mä hoidan kun olen paikalla. Oon onnellinen lapsesta kyllä mutta jo nyt aivan tajuttoman väsynyt. Enkä varmasti enää miellytä edes ulkoisesti miestäkään kun oon niin pihalla mut ei se kyllä muakaan vois vähempää enää kiinnostaa, miksi palvelijan pitäis. Uittu ku ärsyttää jos jollekin jäi vielä epäselväksi

 

[ggggg]

No jos ei muuten onnistu, niin sitten lähdet menemään sieltä tekemään niitä omia juttuja. Mene vaikka uimaan, saat samalla saunoa ja peset sen tukkasi jos mie ei hoida lasta 5 kuukauden jälkeen, niin tuskin tulee oma-alotteisesti tekemään sitä jatkossakaan.

 

["aapee"]

No jos ei muuten onnistu, niin sitten lähdet menemään sieltä tekemään niitä omia juttuja. Mene vaikka uimaan, saat samalla saunoa ja peset sen tukkasi jos mie ei hoida lasta 5 kuukauden jälkeen, niin tuskin tulee oma-alotteisesti tekemään sitä jatkossakaan.

Niin kai sitten pitää jättää lapsi hänelle vaikka ei kyllä ole perillä mitä pitää milloinki tehdä, mut siinähän oppii. Jos syötän lähtiessä niin ei kai vauvaa voi väärin hoitaa vaikkei osaiskaan. Ja joo, älkää tulko sanoo etten vasn luota mieheen, luotan heti hänen hoitoon kun mahdollista että pääsen jotenkin rentoutumaan...

Uimaan kuulostaa hyvältä. Toivottavasti onnistuis pian. ..

 

["huoh"]

Sama jokapäiväinen itkuvirsi palstalla.

Ensin hormonien typerryttäminä vongutaan ja mangutaan vauvaa ja saadaan mies nalkkiin siittämään sellainen. Sitten kun se vauva on saatu ja tajutaan miten paljon vaivaa siitä on ja kuinka se ei olekaan vain se ihana pallero jota on kiva esitellä kavereille puistoissa ja facebookissa ja kun mies ei yhtäkkiä muutukaan kodin- ja vauvanhoitokoneensa oman työnsä ohella niin tullaan palstalle rääkymään kuinka elämä on niin RANKKAA!

Rankkaa, vieläpä silloin kun itse ollaan vielä yhteiskunnan vahvan turvaverkon ja usein myös miehen tulojen mahdollistamalla äitiyslomalla tai hoitovapaalla vapaana kaikista tulonhankkimisvelvotteista. Ja vielä usein vain yhden, terveen lapsen kanssa.

Lähtee jmelkein ärki näitä lukiessa, joo, en edes tiedä miksi teen sitä. Tänä päivänä lasten hankinnan edellytyksenä pitäisi olla pääsyvaatimukset, soveltuvuustestit ja koulutus. Valitettavasti vain käytännössä joka jampalla ja pirkolla on siihen vehkeet olemassa ja tekeminenkin on vielä hauskaa. Arkitodellisuus vain tuntuu monelle kermaperseelle olevan aivan täysin ylivoimaista.

 

["vieraana"]

Mun kaksosvauvat oli tuon ikäisenä sitterissä katsomassa kun pesukone pyörii sen aikaa kun äiti kävi suihkussa. Tai vauvan voi ottaa jonkun lelun kanssa sitteriin istumaan sinne kylppäriin. Kyllä päivästä sellainen tauko löytyy että pääset suihkuun tai sitten käyt suihkussa vauvan kanssa.

 

["aapee"]

huoh:

puuhh... moni asia on tossa niin väärin tässä tapauksessa. Sun mielestä on ihan ok tää tilanne, eipä siinä mitään, tukehdu täydellisyyteesi

Tää palsta on just tällainen, harmaana ollasn niin yksoikoisia ja vittuillaan itselle täydellisyyttä hipova olo. Olis pitäny tajuta olla kirjoittamatta tänne yhtään mitään ja soittaa vaikka neuvolaan. Mä poistun nyt tältä palstalta, täältä on alkanut saada vaan huonoja fiiliksiä, kun täällä on tapana ennemminkin lyödä kuin tukea ja tsempata.

Et Moikka!

 

["mimmi"]

Käy illalla suihkussa kun mies on kotona.

 

[FreezeCat]

Mä en kohta jaksa enää. Mä hoidan meidän vauvan 5kk lähes kokonaan. Ei hetkeäkään omaa aikaa, edes suihkuun en pääse rauhassa. Silloin käyn kun lapsi nukkuu, äkkiä jos tuleekin hätä niin pääsen apuun. Nyt aamulla herätin miehen aiemmin että ehdin käymään suihkussa ja joo, lopulta miehellä tuli kiire itselläkin ja mun paskanen tukka valuu edelleen pitkin päätä. Mua niin vituttaa, ja joo oon kertonut että mun pitää saada omaa aikaa. Mutta joka ilta menee siihen että mies "elpyy töistä vielä hetken" sohvalla ja mä hoidan lapsen yöuneen asti. Mulla loppuu keinot, puhe ei tunnu riittävän, ilmeisesti pitää vaan antaa lapsi miehen huoleksi ja poistuu itse paikalta. Muuten mä hoidan kun olen paikalla. Oon onnellinen lapsesta kyllä mutta jo nyt aivan tajuttoman väsynyt. Enkä varmasti enää miellytä edes ulkoisesti miestäkään kun oon niin pihalla mut ei se kyllä muakaan vois vähempää enää kiinnostaa, miksi palvelijan pitäis. Uittu ku ärsyttää jos jollekin jäi vielä epäselväksi

Juuri näin ! Miehesi oppii kyllä, kun on pakko. Ja eihän se nyt sitä tarkoita, että kun lapsi syntyy, niin äiti on automaattisesti aina se, joka on lapsen kanssa ja jonka täytyy luopua omista pienistä mutta sitäkin tärkeämmistä asioista - kuten peseytymisestään saati harrastuksistaan.

Nyt kuules - teepä seuraavalla kerralla esim. vaikka niin, että menet suihkuun peseytymään mutta laitatkin sen teidän pikkuisen vaikka sitteriin viihtymään sinne kylpyhuoneeseen. Hän kuitenkin näkee sinut - joo, ei se äiti minnekään hävinnyt. Ja jos itku tulee, niin sitten tulee - keuhkot vahvistuvat. Ja ota ihmeessä sitä omaakin aikaasi. Kun mies kotiutuu töistä, anna pieni hetki siirtymäaika hänelle, mutta sitten vain napakasti ilmoitat että lähdet happihypylle pienelle lenkille - ja kans menet! Sä saat itellesi energiaa ja hyvää mieltä sekä varmasti palattuasi sitä vahvistusta sille, että tämäkin kaksikko pärjää kyllä, hengissä ovat .