Nyt mä luulen tajuavani tunnesyöppöjä

En ole koskaan syönyt suruuni, paremminkin olen suomalaiseen tapaan huuhtonut murheet kurkusta alas.

Nyt muutamana viime päivänä olen ollut välillä aika maassa, mikään ei ole kiinnostanut saati tuntunut miltään. Se mikä on auttanut on ollut ruoka. Ihan sama missä muodossa, kunhan maku on herkullinen.

Nytkö musta on tulossa tunnesyöppö? No mieluummin kai niin kuin, että vahingoittaisin itseäni jollain muulla tavoin.
 
"HEI"
[QUOTE="vieras";23902631]Minä olen myös selkeästi tunnesyöppö, mutta laiha. Minulle tunnesyöminen tarkoittaa kasaa riisiä, papuja ja kastiketta tai askillista kirsikkatomaatteja.[/QUOTE]

Mä syön myös joskus noita kirsikka- tai karkkitomaatteja ahdistukseeni, mutta mulla niitä menee 2-3 rasiaa... :D
 
Mulla on ollut ahmimishäiriö ja terapeutti kertoi et parhaiten voin estää sen siirtymistä lapsiin on kun ei anna niille lohtu ruokaa. Ei opeta syömään tv:n ääressä, ei anna keksiä kiukuttelijalle, eikä karkkia palkintona. Ruoka ajat säännölliset ja aina syödään pöydässä.. Yritän opettaa muksuille et ihminen syö elääkseen, ei elä syödäkseen niinkuin itse on joskus tehnyt... Kun miettii kotioloja meillä lapsena, me saatiin aina karkkia ja limsaa ku aikuset ryyppäsi ja kun niillä oli rapulamorkkis, taas saatiin kakkuja ja keksejä.. Itse syön hermostuneena, pitääkseni itseni rauhallisena.. Varmaan juontaa juurensa tuolta lapsuudesta kun karkit toi lohtua niihin känniääliöiden kaitsemiseen..
 

Yhteistyössä