Nyt mä luulen tajuavani tunnesyöppöjä

Mulla on ollut ahmimishäiriö ja terapeutti kertoi et parhaiten voin estää sen siirtymistä lapsiin on kun ei anna niille lohtu ruokaa. Ei opeta syömään tv:n ääressä, ei anna keksiä kiukuttelijalle, eikä karkkia palkintona. Ruoka ajat säännölliset ja aina syödään pöydässä.. Yritän opettaa muksuille et ihminen syö elääkseen, ei elä syödäkseen niinkuin itse on joskus tehnyt... Kun miettii kotioloja meillä lapsena, me saatiin aina karkkia ja limsaa ku aikuset ryyppäsi ja kun niillä oli rapulamorkkis, taas saatiin kakkuja ja keksejä.. Itse syön hermostuneena, pitääkseni itseni rauhallisena.. Varmaan juontaa juurensa tuolta lapsuudesta kun karkit toi lohtua niihin känniääliöiden kaitsemiseen..

Tuo on varmasti totta, mutta kyllä syöminen vaikuttaa melkeen aina mielihyvähormoneihin. Nälkä tekee kärttyisäksi, täysi maha iloiseksi. Se on se ihmisten ja elänten elinehto, saada näläntunne tyydytettyä. Ja näläntuneesta on tehty kurja, ikävä olotila kuten vaikka seksinpuutteesta ja sen tyydyttämisestä mielihyvää tuottava tapahtuma. Eli väittäisin, että jokaisen ihmisen kohdalla syöminen vaikuttaa sinne mieleen, eikä voi pelkästään syödä elääkseen, vaan siihen liittyy aina olennaisesti nautinnon tunne. Toisilla se tosin on joskus ainoa nautinto myös muihin suruihin, toisille se on alkoholi, toisille tupakka, toisille kahvi., seksi ,mikä tahansa mielihyvää tuottava keino poistaa stressiä. ihmisillä on myös laaja makuaisti ja kyky omaksua herkuiksi tiettyjä makuja. Niistä tulee se suurin mielihyvä, vaikka todella nälkäisenä saman tunteen saa mistä tahansa.

Mutta uskon, että antamalla jo lapsesta sen mallin, että itkuihin vastataan tikkarilla saadaan helpommin lapsia jo pienestä pitäen siihen mukaan. Toisaalta myös vaikkei tätä mallia anneta lapsena, veikkaan että useampi ajautuu kuitenkin saamaan mielihyvää herkuttelusta ja käyttääkin tätä tunnetta hyväksi kun on stressaantunut tai itkuinen.