äiti04
Viikonloppuna tehtiin se raskauden keskeytys joka pitkittyi ja tuli hiukan ongelmia. Olin ihan loppu vaikka valmistautunut siihen melkein kuukauden kun saatiin tietää että ei ole muuta ratkaisua.
Jouduin sitten lopuksi kaavintaan koska en saanut lääkkeiden avulla syntymään tai paikkoja auki että sikiö olisi syntynyt alakautta.
Pahalta se tuntui vaikka omalta kannalta se oli helpostus.
Pahinta mitä mietin et sikiö on tuntenut kipua/kärsinyt tästä kaikesta.
Ja oliko se varmasti kuollut kun ruvettiin kaapimaan kun sikiötä ei saatu kokonaisena ulos.
Kaksi ekaa päivää meni ok. Ei surettanut vaikka mieltä painoi vähän.
Nyt on tullut tyhjyys ja levottomuus. Päätettiin odottaa vastauksia ja muutama kuukausi ennen kun ruvetaan yrittämään uudestaan ellei sitten lääkärit sano että seuraava raskaus olis myös riski.
Itse raskautta inhonnut aina koska oksennan ym. vaikka lopuksi sitten saisi lapsen. Synnytyspelko ei ainakaan parantunut tästäkään kokemuksesta.
6vko päästä toivottavasti saadaan tieto miksi näin kävi.
Ja tulen silloin varmaan itkemään ja käymään nämä asiat uudestaan läpi.
Sen takia haluaisin jatkaa elämää ja olla surematta sikiötä.
En mä voi niin julma olla. Ja nyt se paha olo on iskenyt ja syyllisyys.
Eilen sitten itkin jo kun tuntui pahalta ja oli pakko päästää pois.
Mies on yhtä rikki ja hänen takia en halua haluaisi ruveta suremaan enään kun hän alkaa toipua ja hyväksyä tilanteen.
Halusin vain purkaa tämän teille.. KIITOS.
Jos se helpottaisi oloa. :'( :ashamed:
Jouduin sitten lopuksi kaavintaan koska en saanut lääkkeiden avulla syntymään tai paikkoja auki että sikiö olisi syntynyt alakautta.
Pahalta se tuntui vaikka omalta kannalta se oli helpostus.
Pahinta mitä mietin et sikiö on tuntenut kipua/kärsinyt tästä kaikesta.
Ja oliko se varmasti kuollut kun ruvettiin kaapimaan kun sikiötä ei saatu kokonaisena ulos.
Kaksi ekaa päivää meni ok. Ei surettanut vaikka mieltä painoi vähän.
Nyt on tullut tyhjyys ja levottomuus. Päätettiin odottaa vastauksia ja muutama kuukausi ennen kun ruvetaan yrittämään uudestaan ellei sitten lääkärit sano että seuraava raskaus olis myös riski.
Itse raskautta inhonnut aina koska oksennan ym. vaikka lopuksi sitten saisi lapsen. Synnytyspelko ei ainakaan parantunut tästäkään kokemuksesta.
6vko päästä toivottavasti saadaan tieto miksi näin kävi.
Ja tulen silloin varmaan itkemään ja käymään nämä asiat uudestaan läpi.
Sen takia haluaisin jatkaa elämää ja olla surematta sikiötä.
En mä voi niin julma olla. Ja nyt se paha olo on iskenyt ja syyllisyys.
Eilen sitten itkin jo kun tuntui pahalta ja oli pakko päästää pois.
Mies on yhtä rikki ja hänen takia en halua haluaisi ruveta suremaan enään kun hän alkaa toipua ja hyväksyä tilanteen.
Halusin vain purkaa tämän teille.. KIITOS.
Jos se helpottaisi oloa. :'( :ashamed: