Nyt mä en enää jaksa!! :(

[ärsyyntynyt mamma!!]

3kk vanhaa vauvaa piinaa kauhea koliikki.. voitte kuvitella millasta menoa perheessä nyt, kun on vauva ja kaksi koiraakin.. ja arvatkaa kuka on yksin vastuussa noista kolmesta ja vielä huushollin siivoamisesta yms! minä!
mies on lapsirakas ja aina tullu sukulaislasten ja muitten kans toimeen.. oli innoissaan kun tulin raskaaksi ja alussa kun vauva syntyi niin oli aivan haltioitunut.. nyt sitten vauvalla koliikkia ja kaikki tuntuu ihan helvetilliseltä.. ei olla nukuttu ja sen seurauksena tietty kauheeta kärtyämistä.. seksiä ei ole, kun ollaan niin väsyneitä, että muutenki vaan tiuskitaan toisillemme ja kaikki yöt pitää toinen silmä auki nukkua että koska se huuto taas alkaa..

nyt vielä mies tehnyt sen että vajaa kuukausi sitten, heittäytyi ihan ääliöksi! ei tee juuri mitään kotitöitä, hyvä että edes tiskikoneen jaksaa käynnistää, mutta imuroinnit ja moppaukset ja muut on kaikki mun hoidettava! siinä sivussa kahta koiraa pitää ruokkia ja aktivoida ja ulkoiluttaa.. vaikka ei mitään hirmu aktiivisia rotuja ole mut kuitenkin.. ja vielä pitää vauvaa imettää ja kaikki paskavaippojen vaihtamiset sun muut..! samaan aikaan mies vaan röhnöttää sohvalla ja kun sanoo että hei tee joskus jotain niin tulee vaan vittuilua ja huutoa päin naamaa.. ja aina kun saa jonkun kaverin seuraksi niin mennään baariin ryyppäämään ja kotiin tullaan ties millon.
ollaan saatu KERRAN vakavasti aiheesta puhuttua kun hän muuten vaan välttelee ja tiuskii kaikesta. sanoi että on pahoillaan käytöksestään mutta kun HÄN EI JAKSA kun on niin raskasta!
teen kaiken kymmenen kertaa enemmän kuin toi äijä ja mun on PAKKO jaksaa päivästä toiseen. en voi vaan sanoa et hei nyt ei enää tissiä tuolle lapselle anneta, kun mä en jaksa ja ei huvita..! kaikki vaan kasautuu mun taakaksi ja kohta kyllä uhkaa joku hermoromahdus..

sanokaa mitä oikein teen..

 

[v]

Ensin, hae apua pikkuiselle esim vyöhyketerapiasta. Toiseksi, pyydä äitis tai ystäväs sulle avuksi.. saat nukkua tms.

 

["vieras"]

No lopeta se imuroiminen ja moppaus, missä on sanottu, että sun pitää siivota, jos ei mieskään.

 

[Neytiri]

Oisko lähellä ketään tuttua joka hoitaisi koliikkilasta hetken että saisitte rauhoittua ja nauttia toisistannekin hetken, tai edes nukkua. Missäpäin asut? olisinko lähellä. Minulla tosin on omakin lapsi tässä, mutta kyllä mä apua annan jos satutaan samalla suunnalla asumaan.

 

[kiekuva kana]

Lopetat siivoamisen. Olisko ystävistä tai sukulaisista apua? Oletko puhunut neuvolassa teidän ongelmista?
Voisitko kirjoittaa miehelle paperille miltä susta tuntuu?

:hug:

 

["Nuuh"]

Tuota kestää vielä kuukauden, kaksi aikuista jaksaa sen aikaa katsoa norsun vittua jos on pakko. Muistuta miestä että koliikki menee ohi.


Ja mikä helvetin pakko on jatkuvasti mopata, relaa vähän.

 

[hutu]

Otat miestä niskasta kiinni ja sanot että SULLA on oikeesti paljon hommia ja tarvitset apua ! Mies ei kuulosta kovin kypsältä jos ei pysty auttamaan. Jos voisit pyytää isovanhempia/kavereita hieman lastenhoito, koiranulkoilutus apuun yms. ? Ei ole mikään häpeä pyytää apua jos väsyttää. Toki voit myös hieman epäkypsällä tavalla itkeä miehesi nähden kun olet niin väsynyt, josko hänessä jokin myötätunnon/ymmärryksen aistimus silloin heräisi. Tsemppiä kovasti !!

 

[Neytiri]

'No musta kuulostaa ihan normaalilta, tommosta meilläkin oli silloin, paitsi että mies kyllä siivosi, mutta oli sitäkin pahemmalla tuulella, ja minä myös. Meillä ei ollut ketään lähellä silloin, siksi kyselinkin että jos sattuisit asumaan lähellä..
Siivoaminen on kyllä toisarvoista tuossa vaiheessa, vaikka sitä ei millään itteelleen voi muka sitäkään antaa anteeksi että kämppä on kuin pommin jäljiltä. Ajattele että stä kestää maks siihen kun lapsi on 3,5 kk. Meillä auttoi vyöhyketerapeutti sitten lopulta.. tartti kaksi käyntiä, maksoi joku 120 euroa yhteensä, mutta oli hintansa väärtti.

Mies on varmasti myös väsynyt ja pettynyt siihen että tämmöstäkö tämä elämä on. Epäilen ettei teillä toisillenne ole kauheesti aikaa, ja hän alkaa näkemään sut pelkkänä äitinä. Näin meillä oli, mies sanoi että tunsi olonsa melko ulkopuoliseksi alussa, kun olin tiiviisti vauvan kanssa. Koittakaa keskustella asiasta. Ja muistakaa molemmat nukkua silloin kun lapsi nukkuu.. koirat ne voi ulkoiluttaa vaikka yöllä. Näin meillä tehtiin, jos sattu niin että lapsi nukahti aikaisin, niin sit mentiin nukkumaan ja kun lapsi heräs niin lähdettiin koiran kanssa lenkille.
Koirakin kestää pieniä lenkkejä ainakin pari viikkoa, jos on pakko. Ei sen kanssa tai niitten kanssa tartte maratoneja vetää silloin kun on itse piipussa.

Mulle voi laittaa vaikka yksäriä..

 

[ärsyyntynyt mamma!!]

no itku tässä tosiaan tulee pakostakin, kun kauhea väsymys mutta just vauvan kanssa pakko jaksaa.. mielessä on käyny, että kohta en mäkään täällä siivoa, mutta mitä siitä sitten taas seurais, asunto olis kuin pommin jäljiltä, ja täällä nyt vielä lapsi ja koiria seassa.. en koko ajan ole moppi kourassa ja kyllä meillä aina jonkun verran sotkua löytyy mutta se että edes 1-2 kertaa viikossa sais imuroitua koko kämpän ja kaikkea, tuntuu myös tosi raskaalta kaiken tän muun ohella.
vanhempien kanssa en ole väleissä ollu sen jälkeen kun muutin pois kotoa. oli oma lapsuus yhtä helvettiä kun vanhemmat hakkas ja joi ja on tehneet aikanaan selväks että jos mulle lapsia tulee - niin ne ei niitä halua nähdä. ja en sellasia haluaiskaan mummiksi ja papaksi mun lapselle! anoppi on onneksi ihana ja ollaan varsin hyvissä väleissä.. hän on hoitanut tyttöä muutaman kerran jokusen tunnin, mutta tyttö on niin pieni etten ole esimerkiksi yöksi raaskinut antaa hoitoon. tuntuu vaan että olis väärin niin pienelle ja miten se oikein pärjäis koirien talutukset oon hoitanut kauppareissujen yhteydessä useimmiten et säästyis aikaa ja samalla kertaa sais useamman asian hoidettua. naapurissa asuu lukiolaistyttö joka on kans käyttäny koiria muutaman kerran agilityssä ja kävelyllä mutta ei hänkään aina ehdi..

neuvolasta tosiaan sanottiinkin ettei tätä enää kauaa kestä ja koliikki on kyllä vähitellen jo helpottanukkin eli pahin vaihe on ONNEKSI takana!

rakastan miestäni ja hän minua mutta on vaan hirmu vaikea vaihe nyt. miehellä tais olla turhan korkealla odotukset että kaikki olis vaan vauvan sulosta jokeltelua ja nuoren perheen onnea ja nyt kun sitten onkin tällanen tilanne niin kovalta tuntuu.. ottaa tämä mullakin toki pahasti mutta edes YRITÄN.. kyllä miehelläkin on välillä niitä ihania hetkiä että hän jotain auttaa tai tekee ruokaa, ja vähän hellitellään mutta vähälle ne on jääneet viime kuukausina.. tyttöäkin hän rakastaa tosi paljon ja sen näkee mutta koliikki tekee asioista niin raskaita..

 

["vieras"]

Edes 1-2 kertaa viikossa sais imuroitua?!! Montako kertaa sä sit normaalisti imuroit? Päivittäin?

 

[Neytiri]

Ja yksi maailman paras keksintö on kantoliina. semmonen kandee hommata koliikkilapselle.. pystyssä kantaminen on paras apu siihen ilmavaivaan.. meillä nukuttiin paremmin yöt kun kannettiin päivällä vauvaa molemmat vuorotellen.. ilmat poistu röyhtäsyinä yms.

 

[voimia]

kokeile helpottaako jonkun ruoka-aineen poisjättäminen koliikkivaivoja, kokeile ainakin olla ilmanmaitotuotteita, sokerituotteita (varsinkin suklaa ja kokikset jne.)...jos syöt jotain mustikkakeittoa ja riisia niin kokeile itkeekö sinä päivänä? mutta kuitenkin syö hyvin, että itse jaksat, mutta tämä kokeilu meillä auttoi. kokeile disflatyl tippoja mahavaivoihin vauvalle apteekista. nuku aina kun vauva nukkuu aluksi että rupeat jaksamaan, käy valoisan aikaan vaunulenkeillä että jaksat. älä sure, ehdit vielä siivota myöhemmin. vauva aika menee nopeasti ohi vaikkei nyt tunnu siltä. puhu vauvalle hyvin hellästi ja kosketa oikein hellästi, luo joku turvallinen rutiini, tarkkaile itkujen syitä. älä huuda ja riitele miehesi kanssa, voitko vain ajatella että miehet on marsista ja parisuhde palautuu aikanaan. ja kirjoita kirje miehellesi että tarvitset häntä ja ryyppyreissut ei käy ollenkaan. ole ystävällinen vaikka olet väsynyt, se toimii paremmin sittenkin. huolehdi itsestäsi mutta vauva on sinussa kiinni, äidit ovat ihan spesciaalia. Mieheni loi hyvän ja tiiviin suhteen vauvaan vasta yli puolivuotiaana kun vauva itse otti kontaktia, hymyili, sitä ennen hän oli kriisisissä ja jotenkin avuton. tsemppiä paljon. ja tosiaan siitä vyöhyketerapiastakin on apua!!! piste jalkapohjassa jota voit itsekin hieroa.

 

["pius"]

Minusta sinun pitäisi saada nyt vain keskittyä vauvan hoitamiseen. Jos et pysty muuttamaan miehesi käytöstä, niin sitten sinun kannattaa huolehtia vain omasta jaksamisestasi ja yrittää unohtaa koko miehen olemassaolo toistaiseksi. Voisitko mennä pariksi päiväksi vanhempiesi/sisarustesi/ystäviesi luokse lataantumaan vauvan kanssa? Voisiko joku tuttu tulla teille ja hoitaa koliikkivauvaa edes yhden yön? Pystyisitkö saamaan koiranne jonnekin hoitoon yhdeksi kuukaudeksi, sen jälkeen pitäisi koliikin viimeistään helpottaa? Ihmettelen miksi mietit seksin puuttumista tilanteessa, jossa kumpikin on kuolemanväsyneitä, se ei todista yhtään mitään suhteen laadusta, jos seksiä ei ole 3 kk päästä synnytyksestä, se on ennemmin normaali tilanne!

Minä hoidin koirat, tein kaikki huushollistyöt ja remontoin uutta asuntoamme kun olin viimeisilläni raskaana, kun mies ei jaksanut omien sanojensa mukaan ja täytyy sanoa että se jätti jälkensä suhteeseemme, mutta onneksi mies on osallistunut vauvan hoitoon tosi hyvin.

 

[hm]

täh. ei meillä vaan 3kk vanha vauva sotkenut. ehkä niistä koirista tulee karvoja, mutta eipä olisi kannattanut tehdä teidän lapsia, jos mies on kakara itse.
Neuvoloiden pitäisi valistaa ihmisiä että lapset teettävät työtä ja rahanmenoa 30 vuotta. Jos nyt ole väsynyt, kun elmä on helpointa mitä tulee lapsiin (kouluikä ja murrosikä tuovat ihan eri tason vaikeuksia) .

lukiolaistytön tai kenenkään sukulaisen ei kuulu tulla teille auttelemaan. Miehen on tehtävä osansa. sukulaiset voivat autella jos on sairautta (jalka poikki, syöpä jne) mutta 2 aikuista ihmistä hoitaa itse yhden lapsen.jos mies ei tee mitään, niin ota ero.

 

["pius"]

Kurja ettei vanhemmistasi ole apua. Tuo siivoushomma on kyllä minulla viimeinen mihin käytän energiaani, jos jaksaminen on kortilla. Vaikka on koiria, niin kyllä ne seinät ja lattia pysyvät paikoillaan, vaikka et imuroisi kuukauteen! Kertakäyttölautasia ja valmisruokia kehiin, jos keittiöhommia ei jaksa tehdä. Kukaan ei vaadi sinulta mitään täydellistä kodinhoitoa, kun on koliikkivauva talossa!

 

[jumpur]

nyt vielä mies tehnyt sen että vajaa kuukausi sitten, heittäytyi ihan ääliöksi! ei tee juuri mitään kotitöitä, hyvä että edes tiskikoneen jaksaa käynnistää, mutta imuroinnit ja moppaukset ja muut on kaikki mun hoidettava! siinä sivussa kahta koiraa pitää ruokkia ja aktivoida ja ulkoiluttaa.. vaikka ei mitään hirmu aktiivisia rotuja ole mut kuitenkin.. ja vielä pitää vauvaa imettää ja kaikki paskavaippojen vaihtamiset sun muut..! samaan aikaan mies vaan röhnöttää sohvalla ja kun sanoo että hei tee joskus jotain niin tulee vaan vittuilua ja huutoa päin naamaa.. (

Miehesi siis tekee kotitöitä, mutta sinä vaadit että pitäisi tehdä enemmän ja annat negatiivista palautetta? Ei kannattaisi... Tuossa tilanteessa kun molemmat ovat väsyneitä, pitäisi vaan jaksaa relata itse, eikä painostaa toista, niin se suhdekin voisi siitä taas kohentua. Ja miksi niiden koirien aktivointiin pitää keskittyä erityisesti? Me jätettiin suosiolla koiran viihdyttäminen muutamiksi kuukauksiksi, kun vauva tuli taloon. Ei sitä ihminen aina kaikkeen repeä.

 

[Neytiri]

No tarjoan vielä kerran apuani.. pistä mulle yksäriä jos asut pk-seudun lähellä, voisin auttaa joskus. Mutta jos tuntuu avun vastaanottaminen ylitsepääsemättömältä, niin ymmärrän kyllä. Minullekkin se oli hankalaa.
Käytä aikasi harkiten, ja oikeesti, tee ruokaa kerralla iso määrä ja pakasta semmosiin rasioihin mitä kerralla syöt, niin ei tartte kokoajan tehdä ruokaa. Miestä älä palvele, jätä hänet ihan omiin oloihinsa, mutta älkää tapelko. Tuo on sitä aikaa kun mä mietin monesti liikaa miestä ja siksi väsyinkin entistä enemmän. Ole itsekäs. Koirat oikeesti kusee hätänsä vaikka talon ympäri kiertäessä, tai lyhyelläkin lenkillä, ne sopeutuu kyllä tilanteeseen. Ja se on tärkeintä että itse nukut samaan aikaan kuin vauva. Ajattele se niin että jos olet pirteä, olet myös rennompi, ja näin ollen vauvakin tuntee ilmapiirin rennommaksi.
Olen huomannut että koliikkilapsetkin rauhottuu, kuten kuka tahansa lapsi paremmin jos hoitaja on stressitön, ja varmuus tuntuu otteissa. Siis ole itsevarma, ja koita olla stressaamatta.
Seksiä ehtii sit kun on sen aika. Mun mielestä semmonen asia voi odottaa vaikka puoli vuotta, tarvittaessa.
Älä jää yksin kotiin, käy vaikka vauvakerhoissa, perhekahviloissa, kirkon ensimmäisen vauvan kerhoissa tms. tai lähde vaikka kävelylle vauvan kanssa, joko liinassa tai vaunuissa.. ehkä vaunuissa näin talven liukkaiden aikaan. Mutta koita rentoutua. Jaksat itsekkin paremmin kun hoidat myös omaa pääkoppaasi.

Ota yhteyttä jos tahdot.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22857328]Edes 1-2 kertaa viikossa sais imuroitua?!! Montako kertaa sä sit normaalisti imuroit? Päivittäin?[/QUOTE]

jos on kaksi koiraa, niin kyllä sitä karvaa ja likaa tulee. Mä itse pyrin imuroimaan päivittäin, meillä vaalea lattia ja kaikki lika näkyy heti...

 

[pönttö]

Miehesi siis tekee kotitöitä, mutta sinä vaadit että pitäisi tehdä enemmän ja annat negatiivista palautetta? Ei kannattaisi... Tuossa tilanteessa kun molemmat ovat väsyneitä, pitäisi vaan jaksaa relata itse, eikä painostaa toista, niin se suhdekin voisi siitä taas kohentua. Ja miksi niiden koirien aktivointiin pitää keskittyä erityisesti? Me jätettiin suosiolla koiran viihdyttäminen muutamiksi kuukauksiksi, kun vauva tuli taloon. Ei sitä ihminen aina kaikkeen repeä.

Etkö Jumpur osaa lukea? "Mies tuskin jaksaa tyhjentää tiskikoneen". Onko sillä mielestäsi kotityöt kuitattu?

 

[ärsyyntynyt mamma!!]

normaalisti meillä imuroidaan noin kolmesti viikossa. lattiat tuntuu aina olevan täynnä kuraa ja koirankarvoja lähtee pitkäkarvasista rakeista ihan huomaamatta melkoset määrät, tupsuja pyörii lattialla kuin piikkipalloja erämaassa ja astianpesukoneesta kun ottaa puhtaan lautasen niin siinäkin jo joku karva heti vastassa. normaalia koiranomistajan hommaahan tuo on mutta itse olen jonkin verran allerginen, koiran raapaisut ja se jos olen liian pitkiä aikoja ihan lähellä koiraa (koira sylissä tms) niin pistää vähän allergiaoiretta kehiin.
lattioita meillä ei olekaan pesty aikoihin, sille olen antanu periksi ja päättäny että en tee kyseistä hommaa ennen kuin asiat muutenkin vähän paremmin.. kunhan keittiö ja kylppäri olis ookoo ja pahimmat murut lattioilta pois, himosiivooja en oo koskaan ollukaan.. onneksi sentään on tiskikone, joka hankittiin vähän ennen vauvan syntymistä, tiskaamisesta tulis kyllä ikävää lisähommaa.

ennen kuin vauvaa alettiin hankkimaan niin puhuttiin kyllä, että ei se pelkkää ruusuntuoksusta pumpulia ole lapsen kanssa.. mies kertoi sillon että ymmärtää tämän ja hän on ollu tekemisissä adhd lapsen kanssa ja hoitanu siskonsa poikaa kun tällä oli vatsatautia. mutta tietty eri tilanne nyt, kun se lapsenvahtina olo onkin 24/7..
sen kyllä ymmärrän että mies saattaa tuntea olonsa vähän ulkopuoliseksikin kun nää ekat kuukaudet on lähinnä sitä, että vauvaakin kiinnostaa vain äiti ja äitin pitää puolestaan olla tiiviisti vauvan kanssa.. kaikki on niin uuttakin.
ruoanlaiton kanssa onneksi vielä menee ihan mukavasti. silloin kun on voimia enemmän niin teen pakastimeen valmiiksi safkaa ja sitten kun laitan jotain isompaa niin teen sen verran, että riittää pariksi päiväksi eikä tarvi kuin lautaselle ottaa ja mikroon laittaa.. pikariisiä ja pussipuuroja on menny myös, kaikkea mikä on helposti ja nopeasti saatavilla.

tosi ihanaa että en oo yksin tällasen jutun kanssa ja on helpottanu jo lukea täältä näitä juttuja, siitä kiitos kaikille.. ja tuo kirjeidea on erittäin hyvä, koska tuntuu että jos alkaisin miehelle puhumaan kasvotusten tästä kaikesta menis pelkäksi märsyämiseksi..

 

[ärsyyntynyt mamma!!]

niin ja jumpur mainitsin jo että meillä ei ole mitään hirvittävän paljon tekemistä vaativia koiria, mutta yritetään saada niille edes sen verran ulkoilua ja tekemistä ettei ne kohta ala syömään sohvanjalkoja ja muuta sellasta tylsyyksissään..
ja kun ottaa huomioon että minä hoidan koiria, imuroin, kokkaan, siivoan vessat ja keittiön, imetän vauvaa ja vaihdan suurimman osan vaipoista etc, niin se ei ole kovinkaan tasapuolista että toinen saa nipinnapin tiskikoneeseen aineet sisään ja masiinan pyörimään ja EHKÄ jopa jaksaa tyhjentää astiat kaappiin kun homma on valmista.. kismittää vaan kun mun pitää jo vauvan takia tehdä niin paljon enemmän ja mies ei tee taas juuri mitään ja hän valittaa että miten on raskasta, kun taas minä yritän vaan hammasta purra kun en halua riitoja..
niin ja en asu pk-seudulla, vaan oulussa.

 

[otan osaa]

Jos nyt ole väsynyt, kun elmä on helpointa mitä tulee lapsiin (kouluikä ja murrosikä tuovat ihan eri tason vaikeuksia) .

Vai niin... Onko teillä todella sellainen murrosikäinen valvottaa äitiään niin, että tämä pystyy nukkumaan vain 2-3 h pätkissä vuorokausi toisensa perään ja ehkä puolen vuoden välein saa nukkua lähes kokonaisen yön (jos siinä vaiheessa enää pystyy nukkumaan)? Lapsenne täytyy sitten olla todella häiriintynyt tai sinulla on tosi paha läheisriippuvuus. Itse olen ainakin todella väsynyt fyysisesti ja joskus myös henkisestikin sen takia, kun en saa ikinä nukkua edes yhtä kokonaista yötä. Näin on menty jo 9 kk ja minun on nykyään tosi vaikea saada unen päästä kiinni kun menen sänkyyn. Tiedä vaikka saisin tästä pysyvän unihäiriön, joillekin käy niin. Miehestäni en halua ottaa eroa, kun tuo katsoo lasta sentään päivisin, öisin vaan ei jaksa uniapnean takia, näen kyllä että hän on aina väsynyt muutenkin.

 

["Ränttis"]

Mäkään osaa muuta sanoa kun et jos mies ei siivoa, tai muuten ota osaa, ni unohda imurointi, moppaus ja muut. ehtii ne myöhemminkin..

 

["Ränttis"]

[QUOTE="Ränttis";22857526]Mäkään osaa muuta sanoa kun et jos mies ei siivoa, tai muuten ota osaa, ni unohda imurointi, moppaus ja muut. ehtii ne myöhemminkin..[/QUOTE]

Ja kirjoitit että tossa iässä vauvaa kiinnostaa vain äiti.. joo.. ruoka-aikana.. Muuten anna isänkin tehdä töitä! vaihtaa vaipat, viihdyttää jne.... Isä on yhtä tärkeä kun äitikin, eikä vauva erittele kumman sylissä on, kunhan tuntee olevansa turvassa! Ja muista antaa isänkin tehdä virheitä!

 

[ärsyyntynyt mamma!!]

Vai niin... Onko teillä todella sellainen murrosikäinen valvottaa äitiään niin, että tämä pystyy nukkumaan vain 2-3 h pätkissä vuorokausi toisensa perään ja ehkä puolen vuoden välein saa nukkua lähes kokonaisen yön (jos siinä vaiheessa enää pystyy nukkumaan)? Lapsenne täytyy sitten olla todella häiriintynyt tai sinulla on tosi paha läheisriippuvuus. Itse olen ainakin todella väsynyt fyysisesti ja joskus myös henkisestikin sen takia, kun en saa ikinä nukkua edes yhtä kokonaista yötä. Näin on menty jo 9 kk ja minun on nykyään tosi vaikea saada unen päästä kiinni kun menen sänkyyn. Tiedä vaikka saisin tästä pysyvän unihäiriön, joillekin käy niin. Miehestäni en halua ottaa eroa, kun tuo katsoo lasta sentään päivisin, öisin vaan ei jaksa uniapnean takia, näen kyllä että hän on aina väsynyt muutenkin.

joo tota vähän itsekin ihmettelin, että onko se niin helpointa aikaa.. toki siinä varmasti on omat huolensa esim teini-ikäisten menojen ja muiden kanssa, mutta vauva-aika on just se jolloin lapsi on ihan riippuvainen vanhemmistaan.. tuskin kymmenvuotiaalta enää tarvii takamusta pyyhkiä ja imettää ja aika varmasti se osaa pistää mikroon itelleen makaronilaatikkoa jos nälkä tulee ja on jonkun aikaa yksin kotona..

en itsekään kyllä miehestä halua erota koska hän on ollut tukena mulle monissa asioissa ja uskon että tulee olemaan tässäkin kun vaan asiat alkaa vähän helpottamaan ja nytkin tiedän, etten olisi näin hyvin jaksanut yh äitinä, vaikka mies nyt ei paljon mitään teekään tilanteen auttamiseksi niin kyllä se, että hän silti on minun kanssani ja siellä taustallakaan, antaa jotain voimaa, hassua kyllä.