Nyt mä en enää jaksa.

[:(]

Mä oon niin täynnä ton miehen sairastelua. Mä oon ensin vuoden katsellut sen oireilua. Yrittänyt ymmärtää raivokohtauksia, apaattisuutta, turhan päivästä kiukuttelua ja pahan olon purkamista, oikuttelua. Sitten vihdoin tuli diagnoosi: vaikea masennus. Lääkitys ja terapia. Kuvittelin että tilanne muuttuu paremmaksi, mutta ei. Tässä on taas mennyt vuosi kestäen, joustaen, ymmärtäen, yrittäen. Raivokohtauksia, oikuttelua, kiukuttelua, tavaroiden paiskomista, huutamista, apaattisista makaamista, kaikki jatkuu sillä erotuksella että jos yritän "vaatia" jotain muuta, mies vetoaa masennukseen. Lasten kanssa kuljetaan varpaillaan aina kun mies on kotona, eikä sekään enää riitä. Mä en vaan jaksa tätä. Mä oon niin väsynyt että mulla ei tahdo enää riittää kärsivällisyys noiden lasten kanssa. Enkä mä halua että ne joutuu enää yhtään enempää kärsimään. Mä haluun vaan pois täältä. Lasten kanssa jonnekin missä ei tarvi jatkuvasti varoa, tarkkailla omaa käytöstä, tunnustella ilmapiiriä. Mä en vaan saa lähdettyä. Mä oon heikko paska.

 

[xxx]

Milloin miehesi aloitti hoidot/lääkkeet, ei nekään auta hetkessä. Sinun tulee ymmärtää, että miehesi on SAIRAS eikä tällä hetkellä oma itsensä. Masennus on sairaus ei oma valinta.

 

[xxx]

Minusta heikoutta olisi lähteä! miehesi tarvitse tukea, vaikkei ehkä itse sitä ymmärrä. Hänet pitää saada hoitohin jotka auttaa.

 

[-Jonttu-]

Jos on lääkitys, niin käyttääkö sitä? Ei masentunuttakaan pysty loputtomasti tukemaan, omaisena siis. Se tehtävä kuuluu ammattilaisille. Masentunut voi viedä terveyden myös läheisiltään.

 

[jep]

lasten ei kuitenkaan tarvitse sietää ja varoa miehesi käytöstä, vaikka olisi kuinka masentunut, masentunutkin pystyy hillitsemään käytöstään. Ei se masennus tyhmäksi ketään tee.
Mä lähtisin pois, voihan sitä parisuhdetta jatkaa ilman et asuu yhdessä. Sinä ja sun miehes olette aikuisia, ja teidän tehtävänne on varjella lapsia. Tuossa käy vielä niin, että lapsetkin masentuu ja alkaa oireilla..

 

[Maine Coon/]

Uskoisin että ap ymmärtää että mies on sairas.Masentuneen ihmisen vierellä saattaa heikompikin alkaa oireilla ( en tarkoita ap:ta )
Kyllä se kuluttaa paljon voimavaroja jos perheessä on pahasti masentunut.Ei masentuneen ihmisen läheisiä pidä alkaa syyllistämääm siitä ettei jaksa enää tukea.Ulkopuolista tukea tarvitaan silloin, kun voimavarat alkaa loppua.

 

[mjää]

Oisko väärä lääkitys? Ei ole heikkoutta lähteä, ei itseään ja lapsiaan tarvitse rikkoa toisen masennuksen takia. Ja ei sinun tarvitse olla se vahva tukipilari, ihan ymmärrettävää et olet itsekin lopussa. Oletteko miettineet sellaista paikkaa, johon koko perhe voi mennä toipumaan ja miehes saa siellä samalla myös tuen ja avun, kuten sinäkin, se on tavallaan hoitojakso kaikille, en vaan nyt muista virallisia nimiä/termejä.

 

[ap]

Milloin miehesi aloitti hoidot/lääkkeet, ei nekään auta hetkessä. Sinun tulee ymmärtää, että miehesi on SAIRAS eikä tällä hetkellä oma itsensä. Masennus on sairaus ei oma valinta.

Tiedän. Mutta mä en vaan jaksa. Tää arki on ihan mahdoton. Eilen toinen lapsista käymään sairaalassa hoidettavana. Oli tietenkin kotona sitten kiukkunen kun oli kipuja ja pienelle lapselle muutenkin pelottava kokemus. Erehdyin sitten kysymään mieheltä, joka katseli telkkaa, että saisiko lapsi sen sijaan katsella telkasta lastenohjelmaa, kun oli kipeä ja vieläkin peloissaan. Mies sai taas kamalan raivokohtauksen. Hän haluaa katsoa nyt telkkaa. Hänellä oli rankka päivä töissä. Miksei hän saa koskaan rauhassa levätä. Miksen mä huomio häntä samalla tavalla kun lasta. Huutoa, huutoa, huutoa. Kunnes lapsi antoi itkien periksi ja sanoi että antaa iskän katsella telkkaa. Meni omaan huoneeseen sänkyyn makaamaan. Tiedätkö, mä vihasin sillä hetkellä tota miestä niin paljon että mä olisin voinut sen tappaa. Sen yhden kerran kun lapsi olisi tarvinnut tukea ja apua, niin ei. Taas oli kyse vaan miehestä ja hänen hyvinvoinnista. Ei me oikeesti voida enää näin elää.

 

[dffd]

Minusta heikoutta olisi lähteä! miehesi tarvitse tukea, vaikkei ehkä itse sitä ymmärrä. Hänet pitää saada hoitohin jotka auttaa.

Ei ole heikkoutta, koska suurella todennäköisyydellä masentunut sairastuttaa myös lähipiirinsä. Ei ole hyvä, jos äitikin uupuu ja masentuu. Oireita alkaa jo olla, kun kerran huutaa lapsille.

Parempi todellakin on ottaa etäisyyttä mieheen ja muuttaa vaikkapa väliaikaisesti pois.

 

[vieraana]

Milloin miehesi aloitti hoidot/lääkkeet, ei nekään auta hetkessä. Sinun tulee ymmärtää, että miehesi on SAIRAS eikä tällä hetkellä oma itsensä. Masennus on sairaus ei oma valinta.

Tiedän. Mutta mä en vaan jaksa. Tää arki on ihan mahdoton. Eilen toinen lapsista käymään sairaalassa hoidettavana. Oli tietenkin kotona sitten kiukkunen kun oli kipuja ja pienelle lapselle muutenkin pelottava kokemus. Erehdyin sitten kysymään mieheltä, joka katseli telkkaa, että saisiko lapsi sen sijaan katsella telkasta lastenohjelmaa, kun oli kipeä ja vieläkin peloissaan. Mies sai taas kamalan raivokohtauksen. Hän haluaa katsoa nyt telkkaa. Hänellä oli rankka päivä töissä. Miksei hän saa koskaan rauhassa levätä. Miksen mä huomio häntä samalla tavalla kun lasta. Huutoa, huutoa, huutoa. Kunnes lapsi antoi itkien periksi ja sanoi että antaa iskän katsella telkkaa. Meni omaan huoneeseen sänkyyn makaamaan. Tiedätkö, mä vihasin sillä hetkellä tota miestä niin paljon että mä olisin voinut sen tappaa. Sen yhden kerran kun lapsi olisi tarvinnut tukea ja apua, niin ei. Taas oli kyse vaan miehestä ja hänen hyvinvoinnista. Ei me oikeesti voida enää näin elää.

saanen huomauttaa, että masennus ei oikeuta miestäsi käyttäytymään noin, hänellä täytyy nyt olla jotain muutakin....

MUUTTAKAA POIS

 

[ap]

lasten ei kuitenkaan tarvitse sietää ja varoa miehesi käytöstä, vaikka olisi kuinka masentunut, masentunutkin pystyy hillitsemään käytöstään. Ei se masennus tyhmäksi ketään tee.
Mä lähtisin pois, voihan sitä parisuhdetta jatkaa ilman et asuu yhdessä. Sinä ja sun miehes olette aikuisia, ja teidän tehtävänne on varjella lapsia. Tuossa käy vielä niin, että lapsetkin masentuu ja alkaa oireilla..

Mä oon yrittänyt ehdottaa tätä. Mies uhkaa itsemurhalla jos lähdetään. Lupaa yrittää ja parantaa ettei pura pahaa oloa lapsiin. Mutta kun ei se vaan onnistu. Mies ei jaksa yhtään. Pienikin väärä liike aiheuttaa kamalaa raivoamista. Lapsillekin suoraa huutoa. Tilanne on jo sellainen että useimmiten on parasta että me ei olla kotona kun mies tulee töistä. Mä yritän jaksaa keksiä meille kaikkea muuta, mutta kun sekään ei tahdo enää riittää. Aina mä oon jättänyt jotain kotona tekemättä mikä ärsyttää miestä. Tai vaihtoehtoisesti olen tehnyt jotain mutta väärin. Tai sitten lapsi herää yöllä ja mies suuttuu siitä. Mä oon jo yli puoli vuotta nukkunut sohvalla kun mies ei kuulemma saa nukuttua jos mä oon siinä vieressä. Monesti ollaan lasten kanssa nukuttu kaikki samassa huoneessa niin että mä valvon, varmistan että reagoin ihan heti jos toinen niistä herää ettei mies vaan ehdi suuttumaan. Tällaista tää arki on. Enkä mä en kestä tätä.

 

[..]

POIS SIELTÄ! Sano miehelle suoraan, että te ette enää kestä ja sinäkin olet sairastumisen partaalla. Sano, ettet ole hylkäämässä miestä, mutta lastenkin vuoksi arki on nyt saatava rauhoittumaan. Sano, että sinulle ei kannata puhua itsemurhasta, sillä sinä et voi siitä ottaa vastuuta. Sinä olet nyt vastuussa lasten terveydestä ja he tarvitsevat turvallisen, rauhallisen kodin. Kerro, että tuet miestä ja olette edelleen perhe, mutta lasten arki vaatii nyt sitä, että tarvitsette erilliset tilat. Piste.

 

[ek]

lasten ei kuitenkaan tarvitse sietää ja varoa miehesi käytöstä, vaikka olisi kuinka masentunut, masentunutkin pystyy hillitsemään käytöstään. Ei se masennus tyhmäksi ketään tee.
Mä lähtisin pois, voihan sitä parisuhdetta jatkaa ilman et asuu yhdessä. Sinä ja sun miehes olette aikuisia, ja teidän tehtävänne on varjella lapsia. Tuossa käy vielä niin, että lapsetkin masentuu ja alkaa oireilla..

Mä oon yrittänyt ehdottaa tätä. Mies uhkaa itsemurhalla jos lähdetään. Lupaa yrittää ja parantaa ettei pura pahaa oloa lapsiin. Mutta kun ei se vaan onnistu. Mies ei jaksa yhtään. Pienikin väärä liike aiheuttaa kamalaa raivoamista. Lapsillekin suoraa huutoa. Tilanne on jo sellainen että useimmiten on parasta että me ei olla kotona kun mies tulee töistä. Mä yritän jaksaa keksiä meille kaikkea muuta, mutta kun sekään ei tahdo enää riittää. Aina mä oon jättänyt jotain kotona tekemättä mikä ärsyttää miestä. Tai vaihtoehtoisesti olen tehnyt jotain mutta väärin. Tai sitten lapsi herää yöllä ja mies suuttuu siitä. Mä oon jo yli puoli vuotta nukkunut sohvalla kun mies ei kuulemma saa nukuttua jos mä oon siinä vieressä. Monesti ollaan lasten kanssa nukuttu kaikki samassa huoneessa niin että mä valvon, varmistan että reagoin ihan heti jos toinen niistä herää ettei mies vaan ehdi suuttumaan. Tällaista tää arki on. Enkä mä en kestä tätä.

Voimia sinulle! Olisikohan mahdollista ottaa yhteyttä johonkin ammattilaiseen ja kysyä, mitä hän on mieltä miehesi tilasta ja mitä sinun pitäisi tehdä. Miehesi on sairas ja tarvitsee tukea, mutta tuollainen elämä kuulostaa aivan hirveän rankalta. Eihän siitä voi suuttua jos lapsi yöllä herää! Toivotan sulle paljon voimia!

 

[vieraana]

lasten ei kuitenkaan tarvitse sietää ja varoa miehesi käytöstä, vaikka olisi kuinka masentunut, masentunutkin pystyy hillitsemään käytöstään. Ei se masennus tyhmäksi ketään tee.
Mä lähtisin pois, voihan sitä parisuhdetta jatkaa ilman et asuu yhdessä. Sinä ja sun miehes olette aikuisia, ja teidän tehtävänne on varjella lapsia. Tuossa käy vielä niin, että lapsetkin masentuu ja alkaa oireilla..

Mä oon yrittänyt ehdottaa tätä. Mies uhkaa itsemurhalla jos lähdetään. Lupaa yrittää ja parantaa ettei pura pahaa oloa lapsiin. Mutta kun ei se vaan onnistu. Mies ei jaksa yhtään. Pienikin väärä liike aiheuttaa kamalaa raivoamista. Lapsillekin suoraa huutoa. Tilanne on jo sellainen että useimmiten on parasta että me ei olla kotona kun mies tulee töistä. Mä yritän jaksaa keksiä meille kaikkea muuta, mutta kun sekään ei tahdo enää riittää. Aina mä oon jättänyt jotain kotona tekemättä mikä ärsyttää miestä. Tai vaihtoehtoisesti olen tehnyt jotain mutta väärin. Tai sitten lapsi herää yöllä ja mies suuttuu siitä. Mä oon jo yli puoli vuotta nukkunut sohvalla kun mies ei kuulemma saa nukuttua jos mä oon siinä vieressä. Monesti ollaan lasten kanssa nukuttu kaikki samassa huoneessa niin että mä valvon, varmistan että reagoin ihan heti jos toinen niistä herää ettei mies vaan ehdi suuttumaan. Tällaista tää arki on. Enkä mä en kestä tätä.

Et ole vastuussa siitä, mitä AIKUINEN miehesi tekee. Näin se vaan on. Sen sijaan olet vastuussa lapsistasi.
Se mies voi tehdä sen itsemurhan siltikin jos on tehdäkseen, tai sitten on tekemättä.
ja nyt on kyllä sanottava sun kertoman perusteella olisin itse jo pakkaamassa... voi lapsiraukkoja! Mies kuulostaa oikeesti siltä, et vois käydä lapsen kimppuun koska vaan...

 

[vieras]

Lähde pois. Sinun pitää ajatella nyt lapsiasi ja itseäsi, mies tulee sitten kolmantena. Mitä lapsille tapahtuu jos sinäkin sairastut? Entä jos lapsi sairastuu? Kestätkö katsoa vuosien terapiaa ja lapsesi masennusta? Lähde, oikeasti.

 

[TULKINNANVARAINEN]

ei selvästikkään hoito auta. ottaako lääkkeet? onko keskustellut lääkityksen vaihdosta.

 

[Sirkkeli]

Jos ei tilanne muutu, niin siellä on kohta lapset ja sinä vailla mielenterveyspalveluja. Sosittelen erilleen muuttoa.

 

[ahdistavaaaaa]

POIS SIELTÄ! Sano miehelle suoraan, että te ette enää kestä ja sinäkin olet sairastumisen partaalla. Sano, ettet ole hylkäämässä miestä, mutta lastenkin vuoksi arki on nyt saatava rauhoittumaan. Sano, että sinulle ei kannata puhua itsemurhasta, sillä sinä et voi siitä ottaa vastuuta. Sinä olet nyt vastuussa lasten terveydestä ja he tarvitsevat turvallisen, rauhallisen kodin. Kerro, että tuet miestä ja olette edelleen perhe, mutta lasten arki vaatii nyt sitä, että tarvitsette erilliset tilat. Piste.

Näin juuri ! Kai itsekin ymmärrät, että noin ei voi elää...

 

[mie]

Ei lähteminen tässä tilanteessa olisi mielestäni heikkoutta. Varmaan teille molemmille tekisi hyvää olla vähän aikaa omissa oloissanne. Sais vähän selvitellä ajatuksiaan. Ei ketään voi velvoittaa tukemaan toista loputtomiin, jossain kohtaa tulee oman jaksamisen rajat vastaan.

Voimia :hug:

 

[vieras]

lähde pois, uskomatonta kuinka masentuneet käyttää sitä tekosyynä vaatia koko maailmaa pyörimään itsensä ympärillä.

 

[vieras]

Onko sun mahdollista päästä mukaan jollekkin terapia tms käynnille mukaan? Jos ette saa kaikkea kotona sanottua toisillenne, ehkä siellä.. Terapeutti saattaisi herättää kysymyksiä ja miettimisen aiheita teissä molemmissa. Ehkä voisitte yhdessä siellä miettiä arkeen kompromisseja ja muita selviytymiskeinoja.

 

[Aamuäree]

Jos on lääkitys, niin käyttääkö sitä? Ei masentunuttakaan pysty loputtomasti tukemaan, omaisena siis. Se tehtävä kuuluu ammattilaisille. Masentunut voi viedä terveyden myös läheisiltään.

Aivan. Mä passittaisin teidät yhdessä terapeutille. Auttaa moniin solmuihin.

 

[Aamuäree]

lähde pois, uskomatonta kuinka masentuneet käyttää sitä tekosyynä vaatia koko maailmaa pyörimään itsensä ympärillä.

Hei mä olen Erkki, mä olen masentunut.
Mutta ei se mun elämään vaikuta....... :xmas:



Sitä en kiellä etteikö joku sitäkin tilannetta hyväksikäyttäisi, mutta ei se nyt yleisesti päde kylläkään.....

 

[oo-nikki]

Minä ymmärrän vallan mainiosti että et jaksa kantaa perheen lisäksi miehesi taakkaa. Ei ole reilua lapsiakaan kohtaan se miten se katkeroittaa ja kuluttaa sinua, sen lisäksi että isä on aina pahalla päällä.

Oma ukkoni on muuten vaan sellainen heikkolainen että ottaa päähän Joka päivä on jokin tekemistä rajoittava vaiva - jos ei muuta niin on nukkunut niin huonosti ettei jaksa, pysty tai kykene. Pinnakin aika usein tiukalla.

 

[bud]

Mä lähtisin. Lasten takia.