?
:(
Vieras
Mä oon niin täynnä ton miehen sairastelua. Mä oon ensin vuoden katsellut sen oireilua. Yrittänyt ymmärtää raivokohtauksia, apaattisuutta, turhan päivästä kiukuttelua ja pahan olon purkamista, oikuttelua. Sitten vihdoin tuli diagnoosi: vaikea masennus. Lääkitys ja terapia. Kuvittelin että tilanne muuttuu paremmaksi, mutta ei. Tässä on taas mennyt vuosi kestäen, joustaen, ymmärtäen, yrittäen. Raivokohtauksia, oikuttelua, kiukuttelua, tavaroiden paiskomista, huutamista, apaattisista makaamista, kaikki jatkuu sillä erotuksella että jos yritän "vaatia" jotain muuta, mies vetoaa masennukseen. Lasten kanssa kuljetaan varpaillaan aina kun mies on kotona, eikä sekään enää riitä. Mä en vaan jaksa tätä. Mä oon niin väsynyt että mulla ei tahdo enää riittää kärsivällisyys noiden lasten kanssa. Enkä mä halua että ne joutuu enää yhtään enempää kärsimään. Mä haluun vaan pois täältä. Lasten kanssa jonnekin missä ei tarvi jatkuvasti varoa, tarkkailla omaa käytöstä, tunnustella ilmapiiriä. Mä en vaan saa lähdettyä. Mä oon heikko paska.