Nyt kuulette meidän päivä-aikataulun (ottaa esille sateenvarjon)

Mä en ole ikinä ymmärtänyt, että MIKSI lasten kanssa täytyy mennä ulos kukonlaulun aikaan. Me heräillään 8-9 aikaan ja ulos (tai kauppaan, kylään tms) lähdetään vasta ruuan jälkeen eli 12-13 jälkeen. Toisinaan jos on vaikka paljon kotitöitä, niin kyläilemään mennään vasta 16 aikaan :O Jos kerran ei ole töissä vaan kotona niin miksi tarvii noudattaa orjallisesti jotain ihme pingotusrytmiä :O ja sitten sitä on laiska kun ei koko ajan suunapäänä juokse ympäri kyliä aamukuudelta.. Eikun maanantaina pitäisi mennä perhekerhoon, tiistaina vauvauintiin, keskiviikkona äiti-lapsi jumppaan, torstaina srk:n kerhoon, perjantaina muskariin jne. Sitten on oikea äiti Mä ainakin nautin tästä kun saa lapsen kanssa elellä rauhakseen ja ei ole nimenomaan aamulla kiire minnekään. Lapsikin on ihan tyytyväinen, eipä tunnu haittaavan vaikkei heti herättyä minnekään sännätäkään. Kyllä sitä arki ja kiire koittaa vielä, kun töihin ja hoitoon lähdetään.

En vois enempää olla samaa mieltä.

 

Onko tää sitä ylistettyä kotihoitoa, joka on lapsille ehdottoman hyvästä, kun taas päivähoito on pahasta?

Kukin saa käsittää miten haluaa. Näin meillä. En tiedä kumpi olisi "pahempaa" lapselle: elää tällaisella rytmillä omaan tahtiinsa, vai samalla tavalla kuin valtaosa muista lapsista. Kuka sen voi mennä sanomaan? Minulle ihan sama miten muut tekevät, me teemme näin.

 

Mies lähtee töihin viiden-kuuden aikoihin.
Minulla soi herätyskello vartin yli seiska ja nousen laittamaan aamupalaa, koululaiset lähtevät kouluun puli-kasin ja puoli kympin välillä. Pienet heräävät aamupalalle siinä 8 ja 9 välillä.
Siistin keittiön ja laitan tarvittaessa lounasta alulle. Ja pesukone pyörimään
Menemme ulos kymmenen aikoihin. Olemme omalla pihalla, käymme kaupassa, tms.
Mies tulee töistä noin yhdeltätosita.
Lounas kahdeltatoista.
Siistin keittiön ja pienet nukkumaan.
Päikkärien aikana pesukone pyörimään, kahvi tippumaan.
Koululaiset ja pienet syövät välipalaa kahden kolmen aikoihin.
Mies lähtee takas töihin kolmen aikoihin.
Jos sää mukava lähdemme ulos, pulkkamäkeen, kirjastoon, kavereille tms.
Päivällisen syömme viiden puoli kuuden aikoihin.
Mies tulee töistä seitsemän kahdeksan aikoihin.
Iltatoimet aloitetaan puol kasin aikoihin.

Siis keskiverto päivä. Toki miehen vapaapäivät muuttavat meidän rytmiä, kuten myös sää...

 

Miksei lapsilta vaihdeta vaippoja heti herättyä?

Päästävät yleensä kakat, kun ovat saaneet hetken heräillä. En viitsi vaihtaa kahta kertaa aivan peräkkäin. Turhaa tuhlausta. Eivät tunnu valittavan, vaikka joutuvat soosit päästämään "käytettyyn" vaippaan.

 

En vois enempää olla samaa mieltä.

Erittäin hyvin sanottu.

 

[QUOTE="aape";22981951]Kukin saa käsittää miten haluaa. Näin meillä. En tiedä kumpi olisi "pahempaa" lapselle: elää tällaisella rytmillä omaan tahtiinsa, vai samalla tavalla kuin valtaosa muista lapsista. Kuka sen voi mennä sanomaan? Minulle ihan sama miten muut tekevät, me teemme näin.[/QUOTE]

3 v lapsi voisi tosissaan tykätä siitä, että pääsee ulos edes useimpina päivinä, ja näkee ikäisiään kavereita jotka alkaa olla tuon ikäiselle yleensä jo aika tärkeitä. Ja vaipoistakin olisi minusta jo korkea aika päästä pois.

Mutta kukin tyylillään. Minusta tuo ei ole mitenkään laadukasta elämää lapselle. Tuo jopa mielikuvan masentuneisuuden partaalla olevasta äidistä, joka ei jaksa pyörittää arkea kunnolla.

 

Tämä tuli itsellekin mieleen
Kuulostaa varsin virikeköyhältä, ulkoilua on pari kertaa viikossa ja 3 v vetää mikropizzaa.
Kyllä, jokaiselle lapselle on ehdottomasti parempi olla kotona äidin kanssa kuin päiväkodissa.

Mä oon sitä mieltä, ettei kolmevuotiaat ja sitä nuoremmat yksinkertaisesti TARVI ihan koko ajan jotain virikettä ja toimintaa. Kyllä tuo 3v ilmottaa, jos haluaa koota palapelejä, maalata, piirtää, muovailla, värittää, tehdä hamahelmillä tai helmikoruja... Mutta harvoin tuo oikeesti mitään pyytää! On niin tyytyväinen siihen, kun lelut vaihtuu välillä ja saa aina "uudet" lelut käyttöönsä. Nuo on vielä niin rauhallisia lapsia, etteivät tarvi mitään satusetää koko ajan pitämään niitä tyytyväisinä. Kyllä musta jotku 5-vuotiaat tarvii huomattavasti enemmän virikkeitä ja ohjattua toimintaa mitä näin pienet. Ja 3v vetää mikropitsaa silloin tällöin toisella ruuallaan, ei läheskään aina.

 

Meillä mentiin esikoisen aikana aika rauhalliseen rytmiin. Rytmi oli lapsella silloin just sellainen, että aamulla nukkui mielellään pidempään ja illalla valvoi, päiväunia ei juuri nukkunut. Silloin se tuntui sellaiselta vaivattomalta ratkaisulta, että nukutaan kun lasta väsyttää, ulkoillaan omaan rytmiin vaikka muut sitten olis just silloin jossain lounaalla jne.

Mutta kyllä mä oon huomannut nyt, kun lapsia on kolme, ja jo kahdenkin aikana, että se rutiini nimenomaan tekee sen arjen vaivattomammaks. Mä pääsen paljon helpommalla, kun noustaan aikaisin, ulkoillaan ennen lounasta, syödään lounas klo 12 mennessä jne. Silloin kun herättiin paljon myöhempään, se päivän rytmi on sellainen että siihen on tosi vaikea tunkea kahta lämmintä ruokaa tai ylipäätään viitta ateriaa.


Miks muuten lapsilla on vaipat tunnin heräämisen jälkeen? Onko ne märkiä yön jäljiltä? Jos on, eikö ne haluais heti ottaa pois? Ja jos ne on kuivia, niin miks ihmeessä et vie niitä muksuja pissalle?

 

Mä en ole ikinä ymmärtänyt, että MIKSI lasten kanssa täytyy mennä ulos kukonlaulun aikaan. Me heräillään 8-9 aikaan ja ulos (tai kauppaan, kylään tms) lähdetään vasta ruuan jälkeen eli 12-13 jälkeen. Toisinaan jos on vaikka paljon kotitöitä, niin kyläilemään mennään vasta 16 aikaan :O Jos kerran ei ole töissä vaan kotona niin miksi tarvii noudattaa orjallisesti jotain ihme pingotusrytmiä :O ja sitten sitä on laiska kun ei koko ajan suunapäänä juokse ympäri kyliä aamukuudelta.. Eikun maanantaina pitäisi mennä perhekerhoon, tiistaina vauvauintiin, keskiviikkona äiti-lapsi jumppaan, torstaina srk:n kerhoon, perjantaina muskariin jne. Sitten on oikea äiti Mä ainakin nautin tästä kun saa lapsen kanssa elellä rauhakseen ja ei ole nimenomaan aamulla kiire minnekään. Lapsikin on ihan tyytyväinen, eipä tunnu haittaavan vaikkei heti herättyä minnekään sännätäkään. Kyllä sitä arki ja kiire koittaa vielä, kun töihin ja hoitoon lähdetään.

Mä olen itseasiassa myös TÄYSIN samaa mieltä! Peruskouluakin saavat lapset käydä sen 10 vuotta, että ehtivät kyllä heräillä aikasin ihan varmasti liikaakin. Lapset saa olla lapsia. En silti tuomitse pingottaja-äitejä tai päiväkotilasten äitejä. Varmasti joillekin sopii. Me nautitaan lapsentahtisesta vaistovanhemmuudesta ja ollaan tyytyväisiä näin. Ja tämä sopii meille. Ei näytä sopivan kovin monelle muulle.

 

Päästävät yleensä kakat, kun ovat saaneet hetken heräillä. En viitsi vaihtaa kahta kertaa aivan peräkkäin. Turhaa tuhlausta. Eivät tunnu valittavan, vaikka joutuvat soosit päästämään "käytettyyn" vaippaan.

Helpottais sun elämää, kun kerran tiedät että kakkaavat tiettyyn aikaan suunnilleen, että ottaisit ne vaipat pois ja kakattaisit potalle. Siis kolmevuotias jolla on päivävaippa on jo harvinaisempaa, ja lapset oppii eri tahtiin. Mutta jos se kolmevuotias ei edes isompaa hätää tee muualle kuin vaippaan, niin aika hurjaa Eikä ne lapset varmaan valita, kun eivät tiedä että vois olla paremminkin.

 

[QUOTE="aape";22981951]Kukin saa käsittää miten haluaa. Näin meillä. En tiedä kumpi olisi "pahempaa" lapselle: elää tällaisella rytmillä omaan tahtiinsa, vai samalla tavalla kuin valtaosa muista lapsista. Kuka sen voi mennä sanomaan? Minulle ihan sama miten muut tekevät, me teemme näin.[/QUOTE]

Minusta tuo kuulostaa ihanan kiireettömältä ja levolliselta. Meillä myös lapset heräsivät myöhään, nukkuivat pitkiä päikkäreitä ja menivät vasta klo 23:n tienoilla nukkumaan pieninä. Ikinä ei tarvinnut herättää heillä kouluikäisenä tiettyyn kellonaikaan (ellei ollut jotain neuvolaa tms. aikaisin aamulla) eikä ikinä ollut mitään paniikkia pukea äkkiä ja olla äkkiä jossakin. Samanlaista oli minulla lapsuudessani, ja se oli ihanaa.

Eikä tarvitse olla huolissaan, että lapset eivät kouluikäisinä oppisi heräämään ajoissa - kyllä ne oppivat, sen olen huomannut! =)

Ylipäätään minusta lapsuudessa on ihanaa ollut just se, että on ollut aina äiti tai isä lähellä, ei ole ollut kiire ja on saanut kaikessa rauhassa touhuta turvallisessa kotiympäristössä. =)

 

Mä en ole ikinä ymmärtänyt, että MIKSI lasten kanssa täytyy mennä ulos kukonlaulun aikaan. Me heräillään 8-9 aikaan ja ulos (tai kauppaan, kylään tms) lähdetään vasta ruuan jälkeen eli 12-13 jälkeen. Toisinaan jos on vaikka paljon kotitöitä, niin kyläilemään mennään vasta 16 aikaan :O Jos kerran ei ole töissä vaan kotona niin miksi tarvii noudattaa orjallisesti jotain ihme pingotusrytmiä :O ja sitten sitä on laiska kun ei koko ajan suunapäänä juokse ympäri kyliä aamukuudelta.. Eikun maanantaina pitäisi mennä perhekerhoon, tiistaina vauvauintiin, keskiviikkona äiti-lapsi jumppaan, torstaina srk:n kerhoon, perjantaina muskariin jne. Sitten on oikea äiti Mä ainakin nautin tästä kun saa lapsen kanssa elellä rauhakseen ja ei ole nimenomaan aamulla kiire minnekään. Lapsikin on ihan tyytyväinen, eipä tunnu haittaavan vaikkei heti herättyä minnekään sännätäkään. Kyllä sitä arki ja kiire koittaa vielä, kun töihin ja hoitoon lähdetään.

Ei meillä eletä kiireessä, vaan ihan rauhallinen ja mukava rytmi, vaikka meillä on vakiintunut aika tarkka päivärutiini Sellaisia ohjattuja harrastuksia ja kerhoja meillä ei juuri ole, mutta ulkoillaan leikkiksellä tms. Mun mielestä tää rutiini nimenomaan rauhoittaa päiviä, saan itse omat asiat hoidettua, lapset on jotenkin rennommin ja minäkin myös rennommin. Tiedetään kaikki se, et ensin syödään aamupala, sit lapset leikkii sisällä, lähdetään ulos yhdessä, syödään lounas, unet ja niin edelleen. Ei meillä tule kiire, ja tää helpottaa mun päivääkin ihan mielettömästi. Eikä tarvii kelloa katsella, lapset herää melkein joka aamu samaan aikaan, ja se rytmi tulee muutenkin päivään jo ihan luonnostaan. En mä kellosta katso, että nyt tarvii mennä ulos ja nyt syödä

 

Meilläkin nukuttiin pitkään kun lapset olivat pieniä (ja nukutaan yhä lomalla & viikonloppuisin). Ei olla tuijotettu kelloa, menty tarkan ennalta määrätyn rytmin mukaan, eikä suoritettu hampaat irveessä. Rentoa, lapsentahtista meininkiä.

Mutta meillä myös ulkoiltiin lähes päivittäin, usein kahdestikin. Käytiin pari kertaa viikossa perhekerhossa tms missä esikoinen näki ikäisiään lapsia ja sai mahdollisuuden opetella sosiaalisia suhteita ja mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita. Ja ruokana ei ollut mikropizzaa.

Perheitä on tietty erilaisia, lapsiakin on erilaisia, mutta en ole kuullut lapsesta joka ei viihtyisi ulkona, puistoissa, kerhossa leikkimässä, yms. Se tekee kehityksellekin hyvää, kun näkee muita lapsia ja saa mahdollisuuden oppia yhteispeliä heidän kanssaan.

 

siis miten tuo ap:n elämäntyyli on nyt jotenkin oikein mainittavasti lapsentahtista vaistovanhemmuutta ?

 

3 v lapsi voisi tosissaan tykätä siitä, että pääsee ulos edes useimpina päivinä, ja näkee ikäisiään kavereita jotka alkaa olla tuon ikäiselle yleensä jo aika tärkeitä. Ja vaipoistakin olisi minusta jo korkea aika päästä pois.

Mutta kukin tyylillään. Minusta tuo ei ole mitenkään laadukasta elämää lapselle. Tuo jopa mielikuvan masentuneisuuden partaalla olevasta äidistä, joka ei jaksa pyörittää arkea kunnolla.

Meillä 3v ilmoittaa kyllä jos haluaa mennä ulos. Silloin menemme. Joskus ilman sanomistakin. Kuten olen sanonut, kyläilemme todella paljon ja meillä on paljon kyläpaikkoja, jossa on kolmevuotiaalle kavereita. Joten ikäisiään hän kyllä tapaa ihan riittävän paljon. Meillä on myös monesti lapsen kavereita leikkimässä. Vaipoista ollaan opettelemassa pois, mutta meillä on omat aikataulumme lasten sairastelujen ja sairaalareissujen vuoksi.

Mikä ON laadukasta elämää lapselle? Miksi elämän pitäisi olla LAADUKASTA? Millä se mitataan? Kuka sen päättää mikä on laatua ja mikä ei? Siis elämässä? Joillekin laatua on se, että saa viettää laatuaikaa kotona perheen keskellä ja elää vaistojen ja oman kropan varassa ne tuntien ja niitä kunnioittaen. Toisille laatua on se, että keksitään mahdollisimman paljon tekemistä ja virikkeitä ja kiirettä ja touhua ja tohinaa... Kuka sen arvottaa kumpi noista on parempi tyyli? Kumpi noista on laadukkaampaa?

 

siis miten tuo ap:n elämäntyyli on nyt jotenkin oikein mainittavasti lapsentahtista vaistovanhemmuutta ?

Eihän se olekaan, paitsi sellaisten mielestä jotka eivät tiedä siitä vaistovanhemmuudesta mitään

 

> Lapsi ilmoittaa kun haluaa mennä ulos.

Oukki

 

[QUOTE="mii";22982071]Helpottais sun elämää, kun kerran tiedät että kakkaavat tiettyyn aikaan suunnilleen, että ottaisit ne vaipat pois ja kakattaisit potalle. Siis kolmevuotias jolla on päivävaippa on jo harvinaisempaa, ja lapset oppii eri tahtiin. Mutta jos se kolmevuotias ei edes isompaa hätää tee muualle kuin vaippaan, niin aika hurjaa Eikä ne lapset varmaan valita, kun eivät tiedä että vois olla paremminkin.[/QUOTE]

Isompi siis tekee kyllä kakat pönttöön (pottaa meillä ei suosita) ja pitkälle pissatkin, tuo vaippa on tuossa vielä esimerkki, koska laiskoina päivinä noin. Pönttöilyä vasta harjoitellaan. Lapsi ei ole ihan vielä kolmea vuotta. Iät olivat noin suunnilleen, kuten kirjoitin. 1-vuotias ei pöntöstä tajua mitään, eikä varmaan tekisi sinne mitään. Haluaa kakata rauhassa omissa touhuissaan, joten pöntölle huono jättää sitä yksin rauhaan.

 

Miksi elämän pitäisi olla LAADUKASTA?

No onpa absurdi kysymys

 

[QUOTE="aapee";22982176]Isompi siis tekee kyllä kakat pönttöön (pottaa meillä ei suosita) ja pitkälle pissatkin, tuo vaippa on tuossa vielä esimerkki, koska laiskoina päivinä noin. Pönttöilyä vasta harjoitellaan. Lapsi ei ole ihan vielä kolmea vuotta. Iät olivat noin suunnilleen, kuten kirjoitin. 1-vuotias ei pöntöstä tajua mitään, eikä varmaan tekisi sinne mitään. Haluaa kakata rauhassa omissa touhuissaan, joten pöntölle huono jättää sitä yksin rauhaan.[/QUOTE]

1-vuotiaat kyllä tajuaa potasta.

 

Minusta tuo kuulostaa ihanan kiireettömältä ja levolliselta. Meillä myös lapset heräsivät myöhään, nukkuivat pitkiä päikkäreitä ja menivät vasta klo 23:n tienoilla nukkumaan pieninä. Ikinä ei tarvinnut herättää heillä kouluikäisenä tiettyyn kellonaikaan (ellei ollut jotain neuvolaa tms. aikaisin aamulla) eikä ikinä ollut mitään paniikkia pukea äkkiä ja olla äkkiä jossakin. Samanlaista oli minulla lapsuudessani, ja se oli ihanaa.

Eikä tarvitse olla huolissaan, että lapset eivät kouluikäisinä oppisi heräämään ajoissa - kyllä ne oppivat, sen olen huomannut! =)

Ylipäätään minusta lapsuudessa on ihanaa ollut just se, että on ollut aina äiti tai isä lähellä, ei ole ollut kiire ja on saanut kaikessa rauhassa touhuta turvallisessa kotiympäristössä. =)

Ihana kuulla tällainenkin kommentti ja omakohtaisia kokemuksia! Kiitos.

 

[QUOTE="aapee";22981459]Siksi, kun en jaksa olla koko päivää lieden ääressä. Lapset kyllä syövät usein kaksikin lämmintä ateriaa, mutta me aikuiset emme. Isomman aamupalasta jo kerroinkin. Suomi on niitä harvoja maita, jossa syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Me olemme asuneet välillä muualla ja omaksuneet yhden lämpimän ruuan päivärytmin. Tosin pienin saa 2-3 lämmintä ateriaa, joista yksi itse valmistettu.

En tiedä miksi pieni nukkuu aina niin pitkään! Kai uni vain maittaa niin hyvin... Ulkoilusta kerroinkin ja kerhoilusta myös. Kerhot alkavat aivan liian aikaisin. Kylässä käymme joskus iltaisin ja joka ikinen viikonloppu. Ja myös sillon tällöin meillä käy vieraita ja lapsilla kavereita.[/QUOTE]

Syömisistä olisin kysynyt samaa, mutta tulihan sieltä jo syykin Selittää kyllä asiaa, mutta opettaisin silti ehkä kahden lämpimän ruuan ruokarytmin. Tuossahan nyt selkeää rytmiä ei ole. Koulussa viimeistään tulee vastaan se, että lounas syödään todella aikaisin ja silloin todella tarvitsee sen lämpimän ruuan illemmalla taas.

Muuten kuulostaa ihanalta, että joku uskaltaa noudattaa omaa rytmiään Oisitte hyvin sopineet meidän kavereiksi. Meilläkin herättiin 9-10 aikaan aamusta, kun lapsi oli vielä kotihoidossa ja nukkumaan meno oli 22 aikoihin. Ja totta tosiaan kaikki kerhot alkoivat aikaisin! Perhekerhossa käytiin joskus, kun löydettiin yksi, joka alkoi klo 11. Sinne ehdittiin, jos oli hyvä päivä. Toiset muksut siellä veti innokkaasti lounasta napaansa. Meillä oli harvoin eväitä, kun kotona oli vasta syöty aamupalaa. Ja mitä pienempi lapsi, sen aikasemmin kaikki harrastusryhmät aloittivat.

 

Meilläkin nukuttiin pitkään kun lapset olivat pieniä (ja nukutaan yhä lomalla & viikonloppuisin). Ei olla tuijotettu kelloa, menty tarkan ennalta määrätyn rytmin mukaan, eikä suoritettu hampaat irveessä. Rentoa, lapsentahtista meininkiä.

Mutta meillä myös ulkoiltiin lähes päivittäin, usein kahdestikin. Käytiin pari kertaa viikossa perhekerhossa tms missä esikoinen näki ikäisiään lapsia ja sai mahdollisuuden opetella sosiaalisia suhteita ja mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita. Ja ruokana ei ollut mikropizzaa.

Perheitä on tietty erilaisia, lapsiakin on erilaisia, mutta en ole kuullut lapsesta joka ei viihtyisi ulkona, puistoissa, kerhossa leikkimässä, yms. Se tekee kehityksellekin hyvää, kun näkee muita lapsia ja saa mahdollisuuden oppia yhteispeliä heidän kanssaan.

Nyt olet kuullut. Meillä ei ole juurikaan omaa pihaa, eikä näille pienille ole tuossa lähileikkipuistossa vempaimia, joita ne voisivat käyttää ilman 2metristä hoitajaa. Ovat siis tarkoitetut noin kouluikäisille suunnilleen, kuten täällä päin melkein kaikki leikkipuistot. Meillä ei ole autoa, joten emme pääse kauemmaksi leikkipuistoon. Seuraavaksi lähin leikkipuisto, jonka tiedän on... ööö.. 2 kilometrin päässä. Tässä keskustassa kun ei leikkipuistoja oikein ole. Täällä ei kulje linja-autot tai muutkaan yleiset kulkuneuvot. Perhekerhot alkavat kello yhdeksän, eli meillä ei ole toivoakaan sinne ehtiä kävellen, kun lapsetkin heräävät niin myöhään. Ulkona ei ole kovinkaan paljon siis tekemistä talvisin, paksuissa tamineissa, vaikka olemme kovasti yrittäneet panostaa ulkoleluihin ja tekemiseen. Siispä ulkoilemme enemmän silloin, kun säät ovat lämpimämmät ja kulkeminen lapsilla kevyissä tamineissa helpompaa. Samanikäisiä lapsemme tapaavat edelleen todella paljon, vaikka emme niissä kuuluisissa perhekerhoissa käykään kello yhdeksältä aamulla.

 

siis miten tuo ap:n elämäntyyli on nyt jotenkin oikein mainittavasti lapsentahtista vaistovanhemmuutta ?

Jos tietäisit jonkin verran edes ihmisen fysiologiasta, ymmärtäisit, että kiireisessä elämäntyylissä, jossa kroppa ei saa elää omaa rauhallista rytmiään, ihminen, lapsikin, turruttaa oman kroppansa kuuntelemisen. Ei ehdi kuunnella mitä kroppa mistäkin asiasta sanoo. Eikä ihme, jos ihmisistä tulee masentuineita, kun menetetään yhteys kehotuntumaan. Meillä kuunnellaan lapsen viestejä, ei tuputeta ruokaa silloin kun lapsella ei ole nälkä jne... Ja vastaavasti lapset saavat ruokaa jos heillä on nälkä. (eriasia se, jos lapsi kiukuttelisi ruualla, eikä söisi ja kuitenkin kohta valittaisi nälkäänsä...) Eli me elämme lapsentahtisesti, myös omaa kroppaamme kuunnellen. Ja omiin kehotuntumiin tutustuen.

 

Nyt olet kuullut. Meillä ei ole juurikaan omaa pihaa, eikä näille pienille ole tuossa lähileikkipuistossa vempaimia, joita ne voisivat käyttää ilman 2metristä hoitajaa. Ovat siis tarkoitetut noin kouluikäisille suunnilleen, kuten täällä päin melkein kaikki leikkipuistot. Meillä ei ole autoa, joten emme pääse kauemmaksi leikkipuistoon. Seuraavaksi lähin leikkipuisto, jonka tiedän on... ööö.. 2 kilometrin päässä. Tässä keskustassa kun ei leikkipuistoja oikein ole. Täällä ei kulje linja-autot tai muutkaan yleiset kulkuneuvot. Perhekerhot alkavat kello yhdeksän, eli meillä ei ole toivoakaan sinne ehtiä kävellen, kun lapsetkin heräävät niin myöhään. Ulkona ei ole kovinkaan paljon siis tekemistä talvisin, paksuissa tamineissa, vaikka olemme kovasti yrittäneet panostaa ulkoleluihin ja tekemiseen. Siispä ulkoilemme enemmän silloin, kun säät ovat lämpimämmät ja kulkeminen lapsilla kevyissä tamineissa helpompaa. Samanikäisiä lapsemme tapaavat edelleen todella paljon, vaikka emme niissä kuuluisissa perhekerhoissa käykään kello yhdeksältä aamulla.

mukavuudenhaluinen äiti ? et jaksa pukea kahta pientä ulos saati ulkona autella pystyyn kun kaatuilevat tai jeesailla kiipeilemään kun on liukasta näin talvella?
missäpäin suomea leikkikentät on kaikki kouluikäisille ?