Nyt kun tuosta alkoholista ja odotuksesta on ollut puhetta...Mites se oli imetyksen ja alkoholin kanssa...?

[vieras]

Eli kuinka kauan pitää olla imettämättä, jos juo vaikka 5-6 sidua?

 

[sibirica]

http://www.alko.fi/fi/24F1E0A2FF149FDCC22575530042944A?opendocument&src=5,1&expand=0&highlight=0,

alko sanoo näin

 

[bud]

Mun täytyy sanoa, etten tiedä noista rajoista mitään tai pitääkö maitoa pumpata pois. Tästä syystä en juonut lainkaan kun imetin. No ei kyllä tehnyt mielikään.

 

[Marilii-]

Lue tuosta:
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=63&Itemid=134

 

[Marilii-]

Onko se niin vaikeeta googlettaa?

 

[LisaMarie]

Rintamaidossa on alkoholia saman verran kuin veressä. Välitön riski siis ei ole vauvan humaltuminen, vaan se että humalainen äiti pudottaa vauvan.
Pitkävaikutteisista riskeistä taas ei ole varmoja todisteita suuntaan eikä toiseen. Alkoholi on hermomyrkky ja tappaa soluja, jotka eivät kestä sitä. Näin ollen voidaan ajatella, että on mahdollista että jos altistuu pienellekin määrälle alkoholia, todennäköisyys että paremmin alkoholia sietävät solut lisääntyy suhteessa muihin ja riksi sairastua alkoholismiin kasvaa.

 

[H]

Kyllä minä oisin jo kännissä 5-6 sidusta, ja en haluais vauvaani kännissä hoitaa. Sen verran voi juoda että pystyy vauvasta huolehtimaan. Siis esim. minulle max 3 siideriä, olettaen että nekin aika hitaaseen tahtiin nautittu.

 

[ZäDäM]

Ehkäpä vähempikin riittää? Jos et ole juonut pitkään aikaan, niin voit tulla hyvin humalaiseksi ja olla fyysisesti kipeä reilun vrk:n.

Mulle aikoinaan kävi näin kun olin juomatta raskausaikana ja sitten kun vauva oli syntynyt ja päätin 4 kk:n jälkeen repäistä. Oli elämäni kamalimpia kokemuksia.

 

[äiti]

... Alkoholi on hermomyrkky ja tappaa soluja, jotka eivät kestä sitä. Näin ollen voidaan ajatella, että on mahdollista että jos altistuu pienellekin määrälle alkoholia, todennäköisyys että paremmin alkoholia sietävät solut lisääntyy suhteessa muihin ja riksi sairastua alkoholismiin kasvaa.

Mistäköhän tällainen spekulaatio löytyy, vai keksitkö itse? Kuulostaa todella naurettavalta! Enpä usko, että ainakaan kukaan tutkija allekirjoittaisi moista teoriaa alkoholismin synnyn syistä.

 

[LisaMarie]

... Alkoholi on hermomyrkky ja tappaa soluja, jotka eivät kestä sitä. Näin ollen voidaan ajatella, että on mahdollista että jos altistuu pienellekin määrälle alkoholia, todennäköisyys että paremmin alkoholia sietävät solut lisääntyy suhteessa muihin ja riksi sairastua alkoholismiin kasvaa.

Mistäköhän tällainen spekulaatio löytyy, vai keksitkö itse? Kuulostaa todella naurettavalta! Enpä usko, että ainakaan kukaan tutkija allekirjoittaisi moista teoriaa alkoholismin synnyn syistä.

No tässä yksi selkokielinen tiivistrelmä:
http://www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=231

Neurobiologinen riippuvuus on syntynyt viimeistään silloin, kun hermostoa on altistettu päihteille niin paljon, että hermosolutasolla tapahtuneet muutokset ovat kroonisia, pysyviä. Tällaisen hermoston voi saada perimästä, mutta se syntyy myös alkoholia juomalla, useimmin perintötekijöiden suosiollisella avustuksella. Aivoissa on n. 100 miljardia hermosolua, joiden eräänä tehtävänä on välittäjäaineiden kuten dopamiinin (mm. palkitsevuus ja mielihyvä), GABAn (mm. rauhoittuminen), serotoniinin (mieliala) ja glutamaatin (aktivointi) välittäminen. Hermosolujen yksi aineenvaihdunnallinen tehtävä on sytyttää ja sammuttaa geenejä, jotka taasen antavat koodeja hermostomme rakentumisessa. Juodessamme alkoholia, aivoissamme on kriisitila ja alkoholi häiritsee normaalia välittäjäaineiden toimintaa. Tärkein ympäristövaikutus sairauden puhkeamiseen onkin etanolilla (alkoholilla) kyllästetty hermosolun "lähiympäristö". Ihmisillä, joilla on heikompikin peritty alttius, krooninen raja ylittyy viimeistään silloin, kun hermosolujen normaali aineenvaihdunta tukahdutetaan toistuvasti alkoholilla ja hermosto on evoluutiollisessa "elä tai kuole" tilanteessa. Tällöin geenien tehtävänä on reagoida sopeutuakseen ja ylläpitääkseen elämää. Jatkuva stressitila hermosolutasolla muokkaa lopulta soluja ja genetiikkaa/ epigenetiikkaa, jolloin hermosto muokkautuu lopullisesti päihteitä tarvitsevaksi koneistoksi.Alkoholismi on tällöin muuttunut krooniseksi, jolloin juova ihminen ei juo enää mielihyvää saavuttaakseen, vaan saadakseen normaalin (hermostollisen) olotilan. Tällaisen alkoholistin juominen tuottaa masennusta ja ahdistusta hänelle itselleen sekä läheisilleen. Joka kerta, kun riippuvainen altistaa itsensä edes pienelle määrälle päihdettä, hermosto aktivoituu ja alkaa vaatia lisää. Tuurijuoppous on tyypillisin esimerkki. Hän voi olla juomatta (hänen täytyy) esim. puoli vuotta, mutta jos hän ottaa yhdenkin drinkin, juominen karkaa käsistä ja kontrollikyky on mennyt. Aivot siis pystyvät ja ne myös joutuvatkin muokkautumaan jatkuvasti myös aikuisiällä. Ne ihmiset, joilla on edes jonkin asteinen geneettinen alttius sairastua alkoholismiin, hermoston joustaminen "huonoon suuntaan" tapahtuu paljon herkemmin kuin niillä, joilla alttiutta ei ole.

Alkon laboratoriossa on kehitetty jo 1960-luvulla rottakannat, jotka ovat nimeltään AA-rotat ja ANA-rotat. AA-rotat ehdollistettiin alkoholin käyttöön ja heidän jälkeläisensä alkoivat valitsemaan veden sijasta viinan. ANA-rotat pyrkivät taas välttämään viinaa. AA-rottia nimitetäänkin geneettisesti alkoholia suosiviksi rotiksi. AA-rotilla ei ole ollut valmista geneettistä perimää, mutta nyt niillä on, ja voimakas sellainen. On hyvä muistaa, että ensimmäiset AA-rottapopulaation rotat eivät varmasti olisi vapaaehtoisesti ruvenneet juomaan itseään "alkoholisteiksi", aivan kuten 80% meistä ihmisistä. Eli jos altistamme päihteillä hermostoa tarpeeksi kauan emme tule ainoastaan riippuvaisiksi vaan myös siirrämme sairauden perimää.

On siis hyvä tietää jälkipolvia ajatellen, että vaikka ei omistaisi alkoholismiin johtavia geenejä, voi alkoholin liiallinen käyttö ennen hedelmöityshetkeä tai äidin raskauden aikana johtaa oman lapsen jonkin asteiseen geneettiseen alttiuteen. Tämä taas voi vaikuttaa hänen jälkeläisiinsä jne. Ymmärrystä sairauteen pitää siis olla sukupolvien yli. Voimakkaasta perinnöllisyydestä johtuen alkoholismia kutsutaan ns. ei kenenkään syyksi. Sairastumisestaan ei voi ottaa vastuuta, mutta toipumisestaan kyllä.

Lisätietoa saat esin googlaamalla GABRA2 ja ADH4.

 

[:'(]

Voi jestas näitä viikonloppujen voinko imettää jos otan viinaa keskusteluja :'(

 

[äiti minäkin]

No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin monesti tällä (ja kaikilla muillakin) palstoilla riehutaan siitä miten vauva saa alkoholillista rintamaitoa...

Kyse ei ole alkoholin määrästä maidossa (jopa Jekovit-tipoissa on enemän alkoholia kuin äidinmaidossa kolmen alkoholiannoksen jälkeen), vaan kyse on lapsen käsittelystä, kuten tuossa jo joku aiemmin mainitsikin. Itseasiassa lienee jo pienikin lapsi vaistoaa, jos äiti tai muu läsnä oleva aikuinen on alkoholinvaikutuksenalainen, se saattaa aiheuttaa lapselle pelkoa.

 

[vieras]

Ite join yhden siiderin imetysaikana, katsoin että on haihtunut pois ennen seuraavaa imetyskertaa.
Enkä koe asiasta syyllisyyttä.

 

[äiti]

Kiitos vastauksesta, täytyy googlettaa. Esim. tämä seuraava lainaamasi pätkähän tosin liittyy alkoholinkäyttöön ennen raskautta tai raskauden aikana, ei suinkaan imetyksen aikana. Tämä lainaus ei siis mielestäni mitenkään liity nyt käsiteltävään asiaan.

On siis hyvä tietää jälkipolvia ajatellen, että vaikka ei omistaisi alkoholismiin johtavia geenejä, voi alkoholin liiallinen käyttö ennen hedelmöityshetkeä tai äidin raskauden aikana johtaa oman lapsen jonkin asteiseen geneettiseen alttiuteen. Tämä taas voi vaikuttaa hänen jälkeläisiinsä jne. Ymmärrystä sairauteen pitää siis olla sukupolvien yli. Voimakkaasta perinnöllisyydestä johtuen alkoholismia kutsutaan ns. ei kenenkään syyksi. Sairastumisestaan ei voi ottaa vastuuta, mutta toipumisestaan kyllä.

Lisätietoa saat esin googlaamalla GABRA2 ja ADH4.[/quote]