Eilen pohdin syntyjä syviä, ja vielä tänäänkin mua vaivaa... On se vaan sääli sekin, että on hankkinut niitä lapsosia ja perheen, ja sitten kokeekin että se elämä ei ehkä tyydytäkään, että haluaakin jotain muuta. Kokee siinä määrin, että pakenee sitä kotielämää ja tilannetta. Ei ehkä kadu suoranaisesti lasten tekoa, mutta ei välttämättä uudelleen siihen ryhtyisikään, jos nyt saisi valita, ei ainakaan saman miehen kanssa, eikä samaan aikaan kuin miten on tehnyt.
Mikäköhän siihen ajaa, huomion hakuun muilta, juhlimiseen, pakenemiseen sitä tavallista kotielämää? Tavallaan kai sitä tekee itse kukin, mutta toiset sitten ehkä enemmän kuin toiset.
Mikäköhän siihen ajaa, huomion hakuun muilta, juhlimiseen, pakenemiseen sitä tavallista kotielämää? Tavallaan kai sitä tekee itse kukin, mutta toiset sitten ehkä enemmän kuin toiset.