S
Sisumisu
Vieras
Tilanne:
Sisarukset Irma ja Ismo asuvat lähiössä vuonna 1983. Ismo lähtee pelaamaan poikien kanssa palloa ja päätyy poikien kanssa puutarhapalstalle, jossa on Ismon ja Irman äiti ja kolme muuta lähiön rouvaa. Pojat heittelevät palloa, ja se uhkaa talloa puutarhan kukat ja salaattirivin. Rouvat huutelevat poikia sivummalle, mutta lopulta pallo osuu salaatteihin ja äiti komentaa Ismoa kauemmas. Ismo räkättää päälle, johon äiti tyytyy vain kohauttamaan hartioitaan ja jatkaa kitkemistä.
Hetken päästä paikalle tulee vuotta nuorempi Irma kaverinsa Ullan kanssa. Irma pelaa sulkapalloa ja pari kertaa peli meinaa siirtyä salaattipalstan reunaan. Lopulta Irma pelin tiimellyksessä talloo pari salaattia, jolloin äiti komentaa tytön kauemmas. Kun Irma nauraa päälle, äiti ottaa tytön sivummalle ja käskee tätä pyytämään rouvilta anteeksi.
__
Ismo ja Irma saavat siis eri kohtelun samanlaisesta asiasta. Äiti ajattelee että pojat on poikia ja sallii Ismolle hällä väliä -meiningin. Irmaa hän ohjaa enemmän.
Minulla oli tällainen lapsuus, ja olin joskus siitä vähän surullinenkin. Nyt kun olen miettinyt, niin voisiko syy erilaiseen kohteluun olla se, että kun yhteiskunta vielä -83 kannusti poikia olemaan reippaita ja tyttöjen enemmän tottelevaisia, niin äitinikin halusi MINUN PARHAAKSENI että käyttäytyisin niin, että kaikki ihmiset hyväksyvät minut?
Tätä ei ole enää mahdollista kysyä äidiltä, mutta mitä ajattelette? Voiko syy olla siinä, että vaikka äiti itse olisi sallinut minullekin saman kuin veljelle, hän joutui ympäristön paineesta vaatimaan minulta enemmän? Jos olisin saanut samalla tavalla räkättää päälle äidin käskyille, olisiko minusta tullut muiden silmissä huonosti käyttäytyvä lapsi?
Sisarukset Irma ja Ismo asuvat lähiössä vuonna 1983. Ismo lähtee pelaamaan poikien kanssa palloa ja päätyy poikien kanssa puutarhapalstalle, jossa on Ismon ja Irman äiti ja kolme muuta lähiön rouvaa. Pojat heittelevät palloa, ja se uhkaa talloa puutarhan kukat ja salaattirivin. Rouvat huutelevat poikia sivummalle, mutta lopulta pallo osuu salaatteihin ja äiti komentaa Ismoa kauemmas. Ismo räkättää päälle, johon äiti tyytyy vain kohauttamaan hartioitaan ja jatkaa kitkemistä.
Hetken päästä paikalle tulee vuotta nuorempi Irma kaverinsa Ullan kanssa. Irma pelaa sulkapalloa ja pari kertaa peli meinaa siirtyä salaattipalstan reunaan. Lopulta Irma pelin tiimellyksessä talloo pari salaattia, jolloin äiti komentaa tytön kauemmas. Kun Irma nauraa päälle, äiti ottaa tytön sivummalle ja käskee tätä pyytämään rouvilta anteeksi.
__
Ismo ja Irma saavat siis eri kohtelun samanlaisesta asiasta. Äiti ajattelee että pojat on poikia ja sallii Ismolle hällä väliä -meiningin. Irmaa hän ohjaa enemmän.
Minulla oli tällainen lapsuus, ja olin joskus siitä vähän surullinenkin. Nyt kun olen miettinyt, niin voisiko syy erilaiseen kohteluun olla se, että kun yhteiskunta vielä -83 kannusti poikia olemaan reippaita ja tyttöjen enemmän tottelevaisia, niin äitinikin halusi MINUN PARHAAKSENI että käyttäytyisin niin, että kaikki ihmiset hyväksyvät minut?
Tätä ei ole enää mahdollista kysyä äidiltä, mutta mitä ajattelette? Voiko syy olla siinä, että vaikka äiti itse olisi sallinut minullekin saman kuin veljelle, hän joutui ympäristön paineesta vaatimaan minulta enemmän? Jos olisin saanut samalla tavalla räkättää päälle äidin käskyille, olisiko minusta tullut muiden silmissä huonosti käyttäytyvä lapsi?
