Mä en ymmärrä miksi äidin ja isän hyvinvointi pitää laittaa "tauolle" vauva ja taaperoiän ajaksi? Enkä puhu mistää ylimääräisistä aktiviteeteista. JOKA IKISELLÄ IHMISELLÄ on tarpeensa ja ne on meidän jokaisen oikeus, ei äitiys tai isyys tee siihen poikkeusta. Tarpeilla tarkoitan vaikkapa unta, sitä että saa syödä, sitä että voi liikkua...sitä että saa läheisyyttä siltä rakkaimmaltaan jonka kanssa lapsen on tähän maailmaan tuonnut. On eriasia sitten missä järjestyksessä nuo tarpeet täytetään, lapsihan tulee siinä pääsääntöisesti ensin. MUTTA oleko sitä mieltä että äidin jaksaminen ei mene lapsen tarpeiden ohitse? Kuka silloin lasta hoitaa kun äidiltä kynttilä palaa loppuu, vaikka sitten valvomisen vuoksi...eiköhän siinäkin ensisijaisen tärkeää ole löytää elämään keino jolla äitikin jaksaa arjen perusjutut.
Ja kai tiedät että ihmisten jaksamisen rajat ovat hyvin erillaisia? Se että te olette miehenne kanssa sopineet että pistätte kaiken holdiin siksi aikaa kun lapset ovat pieniä ja menette täysin heidän ehdoillaan sopii teille. Oletkos varma että se sopii kaikille?
...niin ja pikku lisäys. Jos lapsia tekeepi vaikka sen 3 kipaletta niin siinähän sitten laitetaan pisimmässä mahdollisessa tapauksessa omat tarpeet sivuun 9 vuoden ajaksi...Ajatellen että yli 3-v ei enää ole taapero. Jokainen miettiköön onko tuo sitten miten pitkä aika unohtaa itsensä ja parisuhteensakin sitten vaikka.
"attachment parenting"
En ole keksinyt termille hyvää suomennosta. Kiintymysvanhemmuus, vaistovanhemmuus kumpikaan ei kunnolla kuvaa sitä, mitä tarkoitetaan. Ehdottakaa jos keksitte, siihen asti käytän englanninkielistä termiä ja lyhennystä AP. Ytimessä on ajatus siitä, että lapselle luodaan varhaisvaiheessa läheinen, turvallinen kiintymyssuhde. Nykyäänhän törmää hätkähdyttävän usein ajatuksiin, että jo pikkuvauvaa pitäisi itsenäistää: totuttaa nukkumaan itsekseen, viihtymään yksin ja pakottaa aikuisten mielestä oikeisiin rytmeihin. AP:n mukaan vauva, joka varhaisvaiheessa kyllikseen läheisyyttä ja turvallisen kiintymyssuhteen, kasvaa itsenäiseksi ja luottavaiseksi maailmaa kohtaan.
Searsin kirjassa AP:n kulmakiviä havainnollistetaan kuvan avulla. On attachment parenting -pylväs, johon kerätään renkaita. Jokaisessa renkaassa lukee yksi perusperiaate. Listaan ne tässä ja kerron Searsin selitykset niille.
1. rengas: tee sopimus. Sears perää tässä vanhemmilta henkistä sitoutumista vanhemmuuteen. Jo ennen lapsen syntymää vanhempien tulisi tehdä itsensä kanssa sopimus ja luvata panostaa kahteen ihmissuhteeseen: toinen on oma parisuhde ja toinen vanhemmuussuhde lapsen kanssa. Searsin mukaan vanhempien hyvä, onnellinen ja kestävä suhde on lapsen kasvun perusta. Parisuhdetta on muistettava vaalia jo lastensakin takia!
2. rengas: luo rauhallinen kohtukokemus. Kuulostaa kummalliselta ... mutta Sears tarkoittaa, että etenkin äidin tulisi raskausaikana välttää stressiä. Lapsi aistii tunteita ja tunnelmia jo kohdussa ja äidin stressi vaikuttaa lapseen levottomuutta herättävästi.
3. rengas: valmistaudu vanhemmuuteen. Sen sijaan, että vanhemmat vain ostaisivat tavaraa vauvalle ja sisustaisivat vauvan huonetta, heidän kannattaa valmistautua henkisesti. Vauvalle on yksi lysti, onko hänen huoneessaan puputapetit, mutta vanhempiaan hän tarvitsee. Sears kehottaa tulevia vanhempia hankkimaan tietoa, suosittelee vanhemmuuden tukiverkkoja (esimerkiksi La Leche League Internationalia). Hän kehottaa myös valmistautumaan synnytykseen hyvin.
4. rengas: lapsentahtinen imetys. Tällä Sears tarkoittaa sitä, että imetystä jatketaan niin kauan, kunnes lapsi itse vierottuu. Hän ei suosittele imettämistä kellon mukaan, vaan lapsen tarpeiden mukaan. Imetys vahvistaa äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta.
5. rengas: vastaa viipymättä lapsen itkuun. Lapsen itku on viesti siitä, että hän tarvitsee vanhempiaan. Lapsen itkuun tulisi aina reagoida. Searsin mukaan viivyttelemätön reagoiminen vauvan itkuun vahvistaa vanhempien herkkyyttä lapsen viesteille.
6. rengas: nuku yhdessä lapsen kanssa. Sears kehottaa vanhempia olemaan avoimia erilaisille nukkumisjärjestelyille. Vauva yhdessä huoneessa ja vanhemmat toisessa ei välttämättä ole paras järjestely; vanhempien tulisi tutkia, mikä nukkumistapa sopii omalle lapselle parhaiten. Sears on omassa perheessään kokenut yhdessä lasten kanssa nukkumisen edut, ja kirjoittaa, että yksi parhaista huonekaluista vauvaperheessä on king-size -parisänky. Sears kirjoittaa: Jos lapsen kanssa nukkuminen tuntuu sinusta oikealta ja toimii, se on ok. Kuten kaikissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa, jos se ei toimi eikä tunnu hyvältä, unohda se.
7. rengas: pidä lasta lähellä. Kantoliinat auttavat liikkumaan niin, että lapsi saa paljon läheisyyttä. Sears kehottaa vanhempia varomaan niitä kehotuksia, että lapsi pitäisi jättää olemaan itsekseen mahdollisimman paljon, ja sen sijaan pitämään lasta mahdollisimman paljon vanhempien lähellä.
Beware of detachment parenting, Sears kirjoittaa. Varo erottavaa vanhemmuutta. Detachment parenting -pylvään renkaissa lukee seuraavanlaisia väittämiä: Huudattaminen auttaa. Älä anna vauvan nukkua samassa sängyssä kanssasi. Teet lapsen liian riippuvaiseksi sinusta. Mitä vieläkö sinä imetät? Nämä väittämät ja niiden kuunteleminen on Searsin mukaan omiaan luomaan perheeseen disharmoniaa. Attachment parenting -ohjeiden seuraaminen taas luo harmoniaa perheeseen. Ja harmonisessa perheessä myös nukutaan paremmin.
Sears kehottaa perheitä soveltamaan AP:n periaatteita sen mukaan, mikä kullekin sopii parhaiten. Mitään ehdottomia, mustavalkoisia ohjeita ei lastenhoidossa voi antaa, sillä perheet ja lapset ovat erilaisia. Kuitenkin AP:n perusajatuksena on, että sen avulla vanhemmat oppivat tuntemaan lapsensa paremmin ja voivat auttaa lapsiaan voimaan hyvin.
opcorn:
Jos lastenne rytmi sopii yksiin esim. teidän työssäkäynnin kanssa, niin mitäpä sitä vaihtamaan. Mun ja mieheni työssäkäyntiin ei hirveän hyvin sovi herätä monta kertaa yössä. Tästä syystä me olemme muuttaneet lastemme rytmiä siten, että menevät kahdeksalta nukkumaan, heräävät seitsemältä. En ole jäänyt kaipaamaan yöherätyksiä.