Nyt kaikki jotka vähänkin osaa auttaa, olkaa niin kilttejä... Olen ihan poikki, meidän pojan yöuniin kaipaan neuvoja!

["vieras"]

Etteikö siitä tule turvattomuuden tunne kun herää vähän väliä vaikka kuinka nukuttaisi?!

Yöheräilyt on useimmin tapa eikä oire jostain pelosta tms. Jotkut näkee painajaista mutta kukaan lapsi ei näe painajaista koko yötä parin tunnin välein vuodesta toiseen.

Jatkuvalle säännölliselle heräilylle ei taida olla muuta selitystä kuin vanhempien opettama tapa.

Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia.

Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen – joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.

Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.

Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät. Huonojen nukkujien hoidon kulmakivi on tukea lapsessa olevaa säätelyjärjestelmää, jonka varassa hän myös pystyy herättyään painumaan takaisin uneen. Tämä edellyttää vauvan aktivoimisen välttämistä ja tiettyjen biologisesti rauhoittavien menetelmien toistuvaa harjoittamista.

Pimeä lisää lapsen hätää, joten huone on hyvä pitää hämäränä. Tämä myös auttaa vanhempaa tarvittaessa hoitamaan lasta ilman lisävalaistusta, joka toimisi lasta havahduttavana aistiärsykkeenä. Myös yksinäisyys laukaisee vauvan hätäännystä (vrt. heräämisen biologinen tehtävä), joten pienen vauvan luo on tärkeätä mennä ennen kuin hänen itkunsa voimistuu tapailevasta itkusta paniikkihuudoksi.

Paniikkitilassa olevaa vauvaa on huomattavan vaikea rauhoittaa, kun taas luonnollisessa heräämisvaiheessa epämukavuuttaan itkeskelevä vauva vaipua yleensä takaisin uneen hyvin lievällä tuella tai ilmankin tukea, ellei häntä häiritä. Eri lapset ovat myötäsyntyisesti varsin erilaisia herkkyydessään hätääntyä ja kyvyssään palautua siitä. Tämä voi olla vanhempien vaikea hyväksyä, ja lapsi leimataan ”kiltiksi” tai ”vaikeaksi” sen unikäyttäytymisen perusteella.

**************'


Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa.

Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin".

Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

 

[sondersson]

[QUOTE="yökkö";21966384]Liittyy hyvin olennaisesti. Jos äiti kokee, että hänen on jaksamisensa rajoilla valvottava puolitoistavuotiaan lapsensa kanssa yötolkulla, niin lopettaisi sen! Ja se on helppoa: vauva omaan huoneeseensa nukkumaan, ja eikä pikku vinkaisusta mennä viereen hönkimään.

Sitä se Badinterkin sanoi: äidit ovat sisäistäneet ihme vaatimuksia itselleen ja laittaneet vauvan edun itsensä edun edelle.[/QUOTE]

mutta miksi sen vauvan etu ei saa mennä äidin edelle? Miksi äiti, aikuinen ihminen, on tärkeämpi? Ja se ei tosiaankaan aina ole noin yksinkertaista että pannaan lapsi vaan omaan huoneeseen. Jos se lapselle käy niin mikäs siinä. Mutta jos ei käykään, niin miksi niin pitäis tehdä? Ylipäätään en ymmärrä, miten se on äidin etu että lapsi itkee omassa huoneessaan yöt. Mä en ainakaan sais sillon nukuttua. Eikös ap sanonut, että heidän lapsi nimenomaan EI nuku hyvin omassa huoneessa yksinään. Tässä tapauksessa lapsi ja äiti nukkuvat kumpikin kun siinä on se tissi mukana ja lapsi vieressä. Joten en ymmärrä, miten laittamasi teksti liittyy ap:n tapaukseen.

 

[oma elämö]

mutta miksi sen vauvan etu ei saa mennä äidin edelle? Miksi äiti, aikuinen ihminen, on tärkeämpi? Ja se ei tosiaankaan aina ole noin yksinkertaista että pannaan lapsi vaan omaan huoneeseen. Jos se lapselle käy niin mikäs siinä. Mutta jos ei käykään, niin miksi niin pitäis tehdä? Ylipäätään en ymmärrä, miten se on äidin etu että lapsi itkee omassa huoneessaan yöt. Mä en ainakaan sais sillon nukuttua. Eikös ap sanonut, että heidän lapsi nimenomaan EI nuku hyvin omassa huoneessa yksinään. Tässä tapauksessa lapsi ja äiti nukkuvat kumpikin kun siinä on se tissi mukana ja lapsi vieressä. Joten en ymmärrä, miten laittamasi teksti liittyy ap:n tapaukseen.

Hieman ohi aiheen mutta...Äidin kuuluu ajatella myös itseään jo lapsen vuoksi. Äidin on huolehdittava itsestään ja omasta jaksamisestaa ja joskus se valitettavasti voi jollain muotoa olla yhdeltä kannalta katsottuna lapselta pois. Mutta jos lopputuloksena on jaksava ja hyvin voiva äiti se painaa vaakakupissa enemmän. Lapsen hyvinvoinnin perusta on äiti ja isä; parisuhde josta lapsi on saannut alkunsa. On tyhmä rakentaa taloa huonolle perustalle ja vielä typerämpää on päästää perusta rapistumaan. Siksi hyvät "kaikkenne antavat" äidit; muistakaa itsenne. Tekin olette arvokkaita ja ansaitsette huolenpitoa ja sitä että joskus keskitytte myös omaan vointiinne. Se on parast mitä voitte lapselle antaa.

Mä kirjoitan rajun taustan tukemana. Äitini on antanut meille lapsilleen kaiken; valvonut,hoitanut, hoivannut...ja nyt kun olemme aikuisia hänen maailmansa romahti. Ensin psyyke sitten terveys itsemurhayrityksen vuoksi. Monen monituisen terapiaistunnon jälkeen tilanteen pääpiirteiksi on nousut se pyrkimys olla täydellinen äiti ja unohtaa itsensä...Antaisin mitä vaan jos äitini olisi tuon ajoissa tajunnut. Onnellinen äiti on tuhat kertaa tärkeämpi lapselle kuin äiti joka unohtaa itsensä lasten vuoksi ja elää elämänsä "jatkeidensa" kautta.

 

[No joo]

Minun mielestä homma menee niin että lapsi tulee syntyessään osaksi perhettä. Toki vauvana vauvantahtisuus tulee ihan pakosta mutta kun lapsi kasvaa voi ja pitää hänelle opettaa elämää. Yli vuoden ikäisen kyllä voi saada hyvinkin nukkumaan. Aikuisen täytyy, samalla tavoin kuin päivälläkin, opettaa että yö on nukkumista varten. Autattehan te lasta oppimaan kävelemään ja syömäänkin. "nyt on ruoka-aika, nyt ei leikitä nyt syödään" "nyt on yö nyt ei syödä vaan nukutaan" mun mielestä on aikuisen velvollisuus opettaa lapselle päivärytmi. Toi vauvantahtisuus on mun mielestä yli vuosikkaan kanssa ihan täyttä pa*k*a ja vanhempien laiskuutta. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kun on joku joka neuvoo ja kertoo mitä tapahtuu. Ei lapsi voi olla perheen pää vuoden ikäisenä! Jos ei kukaan näytä mitä milloinkin tehdään ei lapsi voi sitä myöskään oppia!

 

[sondersson]

Hieman ohi aiheen mutta...Äidin kuuluu ajatella myös itseään jo lapsen vuoksi. Äidin on huolehdittava itsestään ja omasta jaksamisestaa ja joskus se valitettavasti voi jollain muotoa olla yhdeltä kannalta katsottuna lapselta pois. Mutta jos lopputuloksena on jaksava ja hyvin voiva äiti se painaa vaakakupissa enemmän. Lapsen hyvinvoinnin perusta on äiti ja isä; parisuhde josta lapsi on saannut alkunsa. On tyhmä rakentaa taloa huonolle perustalle ja vielä typerämpää on päästää perusta rapistumaan. Siksi hyvät "kaikkenne antavat" äidit; muistakaa itsenne. Tekin olette arvokkaita ja ansaitsette huolenpitoa ja sitä että joskus keskitytte myös omaan vointiinne. Se on parast mitä voitte lapselle antaa.

Niin mutta jos jo alkuperäisenä ajatuksena kummallakin vanhemmalla on aidosti laittaa pienen lapsen asiat etusijalle, ei synny mitään parisuhteen rappeutumisia yms. Ja äiti pitäisi nimenomaan parasta huolta itsestään pitämällä parasta huolta lapsestaan, jos muut asiat laitettaisiin toisarvoisiksi vähäksi aikaa. Nyt on niin paljon kaikkea mistä pitäisi huolehtia täydellisesti, tottakai siinä väsyy ja sitten kaikki romahtaa. Pitää näyttää upealta, olla vilkas seksielämä heti vauvan synnyttyä, pitää lapsista hyvää huolta, kotityöt täytyy tehdä ja mielellään siinä saisi olla vielä jotain sivutienestiä tai opiskelua ettet näytä muitten silmissä loiselta. muoks. Vilkas sosiaalinen elämä unohtui listasta.

Jos vauva- ja taaperoajan olisi ainoastaan tärkeää lapsen hyvinvointi, äidin ja isän hyvinvointi tulisi siinä sivussa ihan stressittömyydestä johtuen. Myös tulevaisuudessa vanhemmat voisivat tästä johtuen hyvin koska tuloksena olis tasapainoinen, hyvinvoiva lapsii, jonka kanssa on myös isompana helppoa.

 

["Jenis"]

Menee noi lainaukset aina ihan persiilleen niin en viitsi edes yrittää enää - mutta miten ihmeessä se on esim. sonderssonin mielestä lapsen etu, että hän heräilee monta kertaa yössä tissille? Siis nythän on kysessä puolitoistavuotias, ei puolivuotias vauva. Katkeamaton yöuni on kyllä tärkeää niin aikuisille kuin lapsillekin, eikä heräily ole kenenkään etu. Esim. mun esikoisesta tuli mitä hyvinvoivin taapero siinä vaiheessa kun minä, vanhemman ominaisuudessa, opetin hänet nukkumaan yönsä. Kaikki kun eivät sitä osaa, vaan tarvitsevat siihen vanhemman apua. Lapsentahtisuutta sekin, eikö niin?

 

[sondersson]

Minun mielestä homma menee niin että lapsi tulee syntyessään osaksi perhettä. Toki vauvana vauvantahtisuus tulee ihan pakosta mutta kun lapsi kasvaa voi ja pitää hänelle opettaa elämää. Yli vuoden ikäisen kyllä voi saada hyvinkin nukkumaan. Aikuisen täytyy, samalla tavoin kuin päivälläkin, opettaa että yö on nukkumista varten. Autattehan te lasta oppimaan kävelemään ja syömäänkin. "nyt on ruoka-aika, nyt ei leikitä nyt syödään" "nyt on yö nyt ei syödä vaan nukutaan" mun mielestä on aikuisen velvollisuus opettaa lapselle päivärytmi. Toi vauvantahtisuus on mun mielestä yli vuosikkaan kanssa ihan täyttä pa*k*a ja vanhempien laiskuutta. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kun on joku joka neuvoo ja kertoo mitä tapahtuu. Ei lapsi voi olla perheen pää vuoden ikäisenä! Jos ei kukaan näytä mitä milloinkin tehdään ei lapsi voi sitä myöskään oppia!

lapsella on luonnostaankin rytmi, miksi sitä pitäisi opettaa? Kun päivät ovat suht. samanlaisia niin nälkä ja väsy tulee kyllä aina about samaan aikaan. Ei tarvii opettaa. Mutta vanhempi voi pitää huolta siitä, että ne päivät on aika samanlaisia ja näin tukea lapsen rytmiä. Mikä siinä on paskaa? Ja miksi perheessä pitää olla joku joka on muita tärkeämpi ja ylempi henkilö? Miksei kaikki voi olla samanarvoisia?

 

[sondersson]

[QUOTE="Jenis";21966780]mutta miten ihmeessä se on esim. sonderssonin mielestä lapsen etu, että hän heräilee monta kertaa yössä tissille?[/QUOTE]

Ei mun mielestä tuon ikäisenä enää olekaan, siksi ehdotin, että lapsi nukkuis isän vieressä kunnes oppii eroon tissistä. Mä vaan en pidä siitä, että pieni lapsi, joka selkeästi haluaa olla vanhempiaan lähellä, pitäisi joittenkin mielestä pistää yksinään omaan huoneeseen ja jopa antaa huutaa siellä, ja jopa pitkiäkin aikoja.

 

[sondersson]

Mitä muuten tuohon tissille heräämiseen tulee, niin eihän vauva siihen yleensä edes herää kunnolla. Mutta tosiaan, kyllä normaali puoltoistavuotias voi jo ilmankin nukkua.

 

["Jenis"]

Joo, huudattamista ei tietty suosittele kukaan järkevä ihminen. Mutta kahden (alunperin) huonosti nukkuvan lapsen vanhempana mä kyllä väitän, että riittävän unen saanti on elinehto. Kaikille. Ihan siellä tarvehierarkian alkupäässä, heti ravinnon jälkeen. Lapset nukkukoot siellä missä parhaiten nukkuvat, oli se sitten perhepeti tai joku muu paikka, mutta parin tunnin välein tissille heräily ei ole nukkumista. Jos ei ole ihan pikkuvauva.

 

["Jenis"]

Ei se vauva välttis herää-herääkään siihen tissille, mutta moni äiti kyllä herää kun puoltoistavuotias pyörii vieressä Jos se heräily ei kumpaakaan haittaa niin fine, mutta ap:llahan oli tilanne että yöimetyksestä pitäis päästä eroon.

 

[Jestas hei!!!!!!!]

lapsella on luonnostaankin rytmi, miksi sitä pitäisi opettaa? Kun päivät ovat suht. samanlaisia niin nälkä ja väsy tulee kyllä aina about samaan aikaan. Ei tarvii opettaa. Mutta vanhempi voi pitää huolta siitä, että ne päivät on aika samanlaisia ja näin tukea lapsen rytmiä. Mikä siinä on paskaa? Ja miksi perheessä pitää olla joku joka on muita tärkeämpi ja ylempi henkilö? Miksei kaikki voi olla samanarvoisia?

Mikä rytmi lapsella on luonnostaan? Ja eihän silloin kaikki ole samanarvoisia jos yksi pompottaa koko perhettä. Perheessä pitää olla selkeästi aikuiset! Ohjaajat, jotka luovat turvan ja opettaa lapsen elämään. Aikuisen tulee olla auktoriteetti! Joka laumassa on pomo!!! Muutenhan kaikki on yhtä sekametelisoppaa!!! Huhhei, ei ole ihme että lapset ja nuoret on ihan hukassa nykyään kun vanhemmatkin ruikuttaa että ollaan kavereita jooko? Vanhemman ei kuulu olla kaveri tai lapsi muiden joukossa!!! *itkee verta* Mistä näitä keskenkasvusia vanhempia oikeen sikiää?!?

 

[huhuh]

Niin mutta jos jo alkuperäisenä ajatuksena kummallakin vanhemmalla on aidosti laittaa pienen lapsen asiat etusijalle, ei synny mitään parisuhteen rappeutumisia yms. Ja äiti pitäisi nimenomaan parasta huolta itsestään pitämällä parasta huolta lapsestaan, jos muut asiat laitettaisiin toisarvoisiksi vähäksi aikaa. Nyt on niin paljon kaikkea mistä pitäisi huolehtia täydellisesti, tottakai siinä väsyy ja sitten kaikki romahtaa. Pitää näyttää upealta, olla vilkas seksielämä heti vauvan synnyttyä, pitää lapsista hyvää huolta, kotityöt täytyy tehdä ja mielellään siinä saisi olla vielä jotain sivutienestiä tai opiskelua ettet näytä muitten silmissä loiselta. muoks. Vilkas sosiaalinen elämä unohtui listasta.

Jos vauva- ja taaperoajan olisi ainoastaan tärkeää lapsen hyvinvointi, äidin ja isän hyvinvointi tulisi siinä sivussa ihan stressittömyydestä johtuen. Myös tulevaisuudessa vanhemmat voisivat tästä johtuen hyvin koska tuloksena olis tasapainoinen, hyvinvoiva lapsii, jonka kanssa on myös isompana helppoa.

Mä en ymmärrä miksi äidin ja isän hyvinvointi pitää laittaa "tauolle" vauva ja taaperoiän ajaksi? Enkä puhu mistää ylimääräisistä aktiviteeteista. JOKA IKISELLÄ IHMISELLÄ on tarpeensa ja ne on meidän jokaisen oikeus, ei äitiys tai isyys tee siihen poikkeusta. Tarpeilla tarkoitan vaikkapa unta, sitä että saa syödä, sitä että voi liikkua...sitä että saa läheisyyttä siltä rakkaimmaltaan jonka kanssa lapsen on tähän maailmaan tuonnut. On eriasia sitten missä järjestyksessä nuo tarpeet täytetään, lapsihan tulee siinä pääsääntöisesti ensin. MUTTA oleko sitä mieltä että äidin jaksaminen ei mene lapsen tarpeiden ohitse? Kuka silloin lasta hoitaa kun äidiltä kynttilä palaa loppuu, vaikka sitten valvomisen vuoksi...eiköhän siinäkin ensisijaisen tärkeää ole löytää elämään keino jolla äitikin jaksaa arjen perusjutut.

Ja kai tiedät että ihmisten jaksamisen rajat ovat hyvin erillaisia? Se että te olette miehenne kanssa sopineet että pistätte kaiken holdiin siksi aikaa kun lapset ovat pieniä ja menette täysin heidän ehdoillaan sopii teille. Oletkos varma että se sopii kaikille?

...niin ja pikku lisäys. Jos lapsia tekeepi vaikka sen 3 kipaletta niin siinähän sitten laitetaan pisimmässä mahdollisessa tapauksessa omat tarpeet sivuun 9 vuoden ajaksi...Ajatellen että yli 3-v ei enää ole taapero. Jokainen miettiköön onko tuo sitten miten pitkä aika unohtaa itsensä ja parisuhteensakin sitten vaikka.

 

["äiti"]

Yökölle tuosta Badinterista. Mikä tasa-arvon asia tämä oikein on? Kyse ei ole miehistä ja naisista, vaan vauvoista. Siitä mikä on vauvalle parasta. Mä en ymmärrä, miksei aikuiset ihmiset osaa olla epäitsekkäämpiä silloin, kun lapsi on pieni ja hän vasta tutustuu maailmaan ja itseensä. Lapsen ollessa pieni, muodostuu pohja hänen koko olemassaololleen, tulevalle luonteelle jne. Ensimmäiset vuodet on tärkeitä kehityksen kannalta, ne vaikuttaa lapsen koko tulevaan elämään. Miksei jo valmis, aikuinen ihminen, voi niitä muutamaa vuotta ajatella lastaan ihan ensimmäisenä?

muoks. unohtui kysyä, että miksi laitat tähän keskusteluun Badinterin ajatuksia? Siis miten ne liittyy tähän?

Täysin samaa mieltä.

 

["minä"]

Mikä rytmi lapsella on luonnostaan? Ja eihän silloin kaikki ole samanarvoisia jos yksi pompottaa koko perhettä. Perheessä pitää olla selkeästi aikuiset! Ohjaajat, jotka luovat turvan ja opettaa lapsen elämään. Aikuisen tulee olla auktoriteetti! Joka laumassa on pomo!!! Muutenhan kaikki on yhtä sekametelisoppaa!!! Huhhei, ei ole ihme että lapset ja nuoret on ihan hukassa nykyään kun vanhemmatkin ruikuttaa että ollaan kavereita jooko? Vanhemman ei kuulu olla kaveri tai lapsi muiden joukossa!!! *itkee verta* Mistä näitä keskenkasvusia vanhempia oikeen sikiää?!?

Nyt ei kuule ole kyse pompottamisesta, vaan pienestä lapsesta. Sekotat nyt eri asioita keskenään.
Se on eri asia kun isompi lapsi "pompottaa", olen sen nähnyt kun kouluikäinen määrää kaiken
ja vanhemmat tottelee, aika lailla ainakin.
Nyt on kyse pienestä lapsesta, ei sen ikäinen "pompota", hänellä on tarpeet ja hän ei pärjää
yksin maailmassa, on täysin riippuvainen vanhempien avusta ja hoidosta.
Ei puolitoistavuotias edes osaa pompotusta...hänellä on nälkä ja läheisyyden tarve ym.
ja sillä siisti.

 

[sondersson]

Mikä rytmi lapsella on luonnostaan? Ja eihän silloin kaikki ole samanarvoisia jos yksi pompottaa koko perhettä. Perheessä pitää olla selkeästi aikuiset! Ohjaajat, jotka luovat turvan ja opettaa lapsen elämään. Aikuisen tulee olla auktoriteetti! Joka laumassa on pomo!!! Muutenhan kaikki on yhtä sekametelisoppaa!!! Huhhei, ei ole ihme että lapset ja nuoret on ihan hukassa nykyään kun vanhemmatkin ruikuttaa että ollaan kavereita jooko? Vanhemman ei kuulu olla kaveri tai lapsi muiden joukossa!!! *itkee verta* Mistä näitä keskenkasvusia vanhempia oikeen sikiää?!?

Etkö sä tosiaan usko että ihmiselle yleensä tulee about samanpitusten jaksojen välein väsy tai nälkä? Tottakai aikuset on eri asia ku lapset ja aikusten tehtävä on huolehtia esim. siitä että lapsi saa ruokaa, mutta eihän aikuinen voi päättää milloin lapsella on nälkä. Ei se että kaikista perheenjäsenistä pidetään huolta ja kaikkia kuunnellaan tee lapsesta muiden pompottajaa. Ei meillä ole minkäännäköstä sekametelisoppaa vaikka lapsia kuunnellaankin.

 

[aaaaaapua]

Yökölle tuosta Badinterista. Mikä tasa-arvon asia tämä oikein on? Kyse ei ole miehistä ja naisista, vaan vauvoista. Siitä mikä on vauvalle parasta. Mä en ymmärrä, miksei aikuiset ihmiset osaa olla epäitsekkäämpiä silloin, kun lapsi on pieni ja hän vasta tutustuu maailmaan ja itseensä. Lapsen ollessa pieni, muodostuu pohja hänen koko olemassaololleen, tulevalle luonteelle jne. Ensimmäiset vuodet on tärkeitä kehityksen kannalta, ne vaikuttaa lapsen koko tulevaan elämään. Miksei jo valmis, aikuinen ihminen, voi niitä muutamaa vuotta ajatella lastaan ihan ensimmäisenä?

muoks. unohtui kysyä, että miksi laitat tähän keskusteluun Badinterin ajatuksia? Siis miten ne liittyy tähän?

Tässä taas mennään tähän että koko lapsen luonne, pohjaelämälle ym. muodostuu vauva-aikana. KATIN KONTIT. Kyllä se on koko elämän kestävä prosessi. Olkoonkin lapsi kasvanut vaikka kuinka turvaisan vauva-ajan kun isi ja äiti sitten eroaa lapsen ollessa leikki-ikäinen /koululainen ja isipuolet ja äitipuolet alkaa vaihtua tiuhaa tahtia niin eikö se muka vaikuta mihinkään? Tai se että joutuu koulussa "mustalle" listalle vaikka sitten niinkin kummasta syystä kuin silmälasit tai väärän merkkiset vaateet?

Tässä just mennään pieleen kun ajatellaan että lapsi on taaperoiän ohitettua valmispaketti. Pah. Ihan yhtälaista huomiota hän kaipaa vanhemmiltaa, eri muodoissa tietenkin. Mutta huomiota kuitenkin. Miettikää hyvät ihmiset lapsen kehitystä kokonaisuutena eikä pelkkinä ikäkausina.

 

[sondersson]

"huhuh", mä en edes vastaa sulle mitään ennen kuin viitsit lukea sen tekstini vähän paremmin ihan ajatuksen kanssa.

 

[sondersson]

Tässä taas mennään tähän että koko lapsen luonne, pohjaelämälle ym. muodostuu vauva-aikana. KATIN KONTIT. Kyllä se on koko elämän kestävä prosessi. Olkoonkin lapsi kasvanut vaikka kuinka turvaisan vauva-ajan kun isi ja äiti sitten eroaa lapsen ollessa leikki-ikäinen /koululainen ja isipuolet ja äitipuolet alkaa vaihtua tiuhaa tahtia niin eikö se muka vaikuta mihinkään? Tai se että joutuu koulussa "mustalle" listalle vaikka sitten niinkin kummasta syystä kuin silmälasit tai väärän merkkiset vaateet?

Tässä just mennään pieleen kun ajatellaan että lapsi on taaperoiän ohitettua valmispaketti. Pah. Ihan yhtälaista huomiota hän kaipaa vanhemmiltaa, eri muodoissa tietenkin. Mutta huomiota kuitenkin. Miettikää hyvät ihmiset lapsen kehitystä kokonaisuutena eikä pelkkinä ikäkausina.

höpö höpö, minä ainakaan en oo väittänyt että lapsi olis sitten valmis paketti. Mä meinaan että lapsen kehityksen perusta syntyy niiden parin ekan vuoden aikana. Ja koska lapsi on pienenä vielä niin avuton, hän kaipaa silloin enemmän huomiota ku isompana, tai ainakin eri tavalla. Mutta lapsen ollessa isompi, vanhempien on helpompi tehdä niitä omia juttujaan , sen varmaan voit ymmärtää?

 

[Jestas hei!]

[QUOTE="minä";21966953]Nyt ei kuule ole kyse pompottamisesta, vaan pienestä lapsesta. Sekotat nyt eri asioita keskenään.
Se on eri asia kun isompi lapsi "pompottaa", olen sen nähnyt kun kouluikäinen määrää kaiken
ja vanhemmat tottelee, aika lailla ainakin.
Nyt on kyse pienestä lapsesta, ei sen ikäinen "pompota", hänellä on tarpeet ja hän ei pärjää
yksin maailmassa, on täysin riippuvainen vanhempien avusta ja hoidosta.
Ei puolitoistavuotias edes osaa pompotusta...hänellä on nälkä ja läheisyyden tarve ym.
ja sillä siisti.[/QUOTE]

kyse olikin siitä "miksi kaikki ei voi olla tasa- arvoisia?" ei siitä onko nyt kyseessä 1 1/2 vai 10 vuotias.

 

["minä"]

höpö höpö, minä ainakaan en oo väittänyt että lapsi olis sitten valmis paketti. Mä meinaan että lapsen kehityksen perusta syntyy niiden parin ekan vuoden aikana. Ja koska lapsi on pienenä vielä niin avuton, hän kaipaa silloin enemmän huomiota ku isompana, tai ainakin eri tavalla. Mutta lapsen ollessa isompi, vanhempien on helpompi tehdä niitä omia juttujaan , sen varmaan voit ymmärtää?

Ei kukaan varmaan ole väittänyt täällä mitään valmis paketti-ajatusta. Ja tosiaan, se perusta luodaan parin kolmen e n si i m m ä i s e n ikävuoden aikana. Ei kyseinen väittelijä varmaan ole
tietoinen lapsen kehityksestä enkä tarkoita mitään pituuskäyrää.
Luepa sinä yksi kirja joka käsittelee vauva-aikaa, kaikki nämä jutut ovat siellä, kaikki minkä
itse tiedän luonnostaan. (Kirjan tarkkaa nimeä en muista).
Samaa mieltä tässä olen Sonderssonin kanssa.

 

["minä"]

kyse olikin siitä "miksi kaikki ei voi olla tasa- arvoisia?" ei siitä onko nyt kyseessä 1 1/2 vai 10 vuotias.

No, eihän millään 1,5 vuotiasta voi verrata 10-vuotiaaseen. Mulla on tuossa sen ikäinen lapsi
ja se pärjää jo hyvin verrattuna pieneen. Kyse oli siitä että noin pienet tarvitsevat huomiota ja apua, ei kymmenvuotiaat!!
En voi jättää yksivuotiasta hoitamatta jos ajattelen jotain tasa-arvoa.

 

[Jestas hei!]

Etkö sä tosiaan usko että ihmiselle yleensä tulee about samanpitusten jaksojen välein väsy tai nälkä? Tottakai aikuset on eri asia ku lapset ja aikusten tehtävä on huolehtia esim. siitä että lapsi saa ruokaa, mutta eihän aikuinen voi päättää milloin lapsella on nälkä. Ei se että kaikista perheenjäsenistä pidetään huolta ja kaikkia kuunnellaan tee lapsesta muiden pompottajaa. Ei meillä ole minkäännäköstä sekametelisoppaa vaikka lapsia kuunnellaankin.

Tarkotin että aikuisen tulee opettaa lapselle normaali rytmi silloin kun se on mahdollista. Tottakai kaikista pidetään huolta ja kaikkia kuunnellaan? Miten se poissulkee päivän ja yön eron opettamisen? Missä kohdassa mä sanoin että nälässä pidetään? 1 1/2 vuotiaalla on (yleensä!) jo selkeä päivärytmi ja syö kiinteitä. Meillä ei ole yksikään taapero nähnyt nälkää vaikka rytmiä noudatetaankin. Jos on vielä nälkä on annokset liian pieniä.

 

[Jestas hei!]

[QUOTE="minä";21967132]No, eihän millään 1,5 vuotiasta voi verrata 10-vuotiaaseen. Mulla on tuossa sen ikäinen lapsi
ja se pärjää jo hyvin verrattuna pieneen. Kyse oli siitä että noin pienet tarvitsevat huomiota ja apua, ei kymmenvuotiaat!!
En voi jättää yksivuotiasta hoitamatta jos ajattelen jotain tasa-arvoa.[/QUOTE]

Vertasinko?

 

[sondersson]

Tarkotin että aikuisen tulee opettaa lapselle normaali rytmi silloin kun se on mahdollista. Tottakai kaikista pidetään huolta ja kaikkia kuunnellaan? Miten se poissulkee päivän ja yön eron opettamisen? Missä kohdassa mä sanoin että nälässä pidetään? 1 1/2 vuotiaalla on (yleensä!) jo selkeä päivärytmi ja syö kiinteitä. Meillä ei ole yksikään taapero nähnyt nälkää vaikka rytmiä noudatetaankin. Jos on vielä nälkä on annokset liian pieniä.

no mutta kerro mulle miksi se rytmi pitäisi opettaa kun lapsella on sellainen muutenkin? Jos meidän muksut on nälkäisiä klo 8, 12, 16 ja 20 niin miksi mun pitäis opettaa niille et ei, kyllä teidän pitää olla nälkäisiä klo 8, 11, 14 jne. Mitä järkeä tuossa sun opetuslässytyksessä on?