Nyt kaatuu maailma päälle...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vuh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vuh

Vieras
Voi hyvä jumala, nyt en enää jaksa. :'( :'( Meille tulee syyspuolella vauva, mikä tietysti on ihana uutinen. Me asutaan täällä kaukana kaikista sukulaisista ja pojan kanssa on ollut aika vaikeaa välillä, kun kahdestaan miehen kanssa on pyöritetty arkea ilman apuja. Nyt pyysin vähän aikaa sitten siskoa avuksi tänne syksyllä ja se lupasikin tulla kahdeksi-kolmeksi viikoksi. Jee-jee! Mutta äsken tuli siltä viesti, ettei se voikaan tulla, kun ME OLLAAN MIEHEN KANSSA HAISTU HIELLE (!?!?) ja ollaan myös joskus riidelty sen nähden. Ja että ei suostuta elämään YHTÄÄN siskon rytmin mukaan silloin, kun hän on täällä. :o :o :o Ei vittu!!! Lapsettomat ei voi mitenkään tajuta, miten vaikeaa lapsen kanssa voi joskus olla. Tulee varmasti riitoja ja KYLLÄ: hieltäkin on voitu haista. Mutta eikö lapsetonkin voisi pistää asioita joskus perspektiiviin?!?!?!? :| Mutta oukki, jatketaan yhä selviämistä täällä miehen kanssa kahdestaan.

 
Me pyöriteään arkea kahdestaan miehen kanssa ja meillä on neljä lasta. Asutaan 60km:N päässä lähimmästä kaupungista. Yhdellä lapsista on astma. Mies on pitkät päivät pois kotoa, joten arki on paljon mun harteillani yksin.
Ei tietty auta sua yhtään, mutta jos vähän helpottais, kun ajattelet, että teillä on vain yksi lapsi ja jollain muulla on vielä raskaampaa!
Ja vielä lohdutusta; ollaan mekin hieltä haistu ja sukulaiset kun joskus käy, saavat kyllä mennä meidän rytmillä.
 
Voi jestas! Mä pyöritän arkea ihan yksikseni ja lapsia on neljä. Niin ja opiskelen sekä käyn joinakin päivinä vielä töissäkin. Enkä ole apua saanut mistään. Enää en edes kysy. Eikös kahden aikuisen nyt luulis pärjäävän yhden pojan kanssa???
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi jestas! Mä pyöritän arkea ihan yksikseni ja lapsia on neljä. Niin ja opiskelen sekä käyn joinakin päivinä vielä töissäkin. Enkä ole apua saanut mistään. Enää en edes kysy. Eikös kahden aikuisen nyt luulis pärjäävän yhden pojan kanssa???

Hyvin pärjätään, joskus on oltu todella väsyneitä. En ole yhtä jaksavainen kuin sinä. Anteeksi, että kirjoitin tämän avauksen.

 
:o siis

no oisit jo sanonu et no sori jos haistaan ja anteeksi että pyydettiin,pyyntöäkin pitkään mietittiin ja meinattiin olla pyytämättä koska haiset paskalle,ostettiin kuitenkin uusi ilmanraikastin ja niimpä uskaltauduttiin pyytämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vuh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi jestas! Mä pyöritän arkea ihan yksikseni ja lapsia on neljä. Niin ja opiskelen sekä käyn joinakin päivinä vielä töissäkin. Enkä ole apua saanut mistään. Enää en edes kysy. Eikös kahden aikuisen nyt luulis pärjäävän yhden pojan kanssa???

Hyvin pärjätään, joskus on oltu todella väsyneitä. En ole yhtä jaksavainen kuin sinä. Anteeksi, että kirjoitin tämän avauksen.

Älä pyytele anteeksi. Jakakaa valvomiset, toinen nukkuu eri huoneessa ja toinen valvoo, jos on yövalvomisia. Sitten se yönsä nukkunut ottaa päiväunet ja sama toisin päin seuraavana yönä.
Vaikka päivällä olis mitä, niin sen jaksaa, kun on yön saanut nukkua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi jestas! Mä pyöritän arkea ihan yksikseni ja lapsia on neljä. Niin ja opiskelen sekä käyn joinakin päivinä vielä töissäkin. Enkä ole apua saanut mistään. Enää en edes kysy. Eikös kahden aikuisen nyt luulis pärjäävän yhden pojan kanssa???


Kivat sulle, kyllä me muutkin nyt jaksetaan paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Niin miksi tääkin meni taas äitien keskinäiseksi kilpailuksi tyyliin kuka jaksaa eniten...? :o

En mä ainakaan kommenttiani niin tarkoittanut. Toin vain perspektiiviä aplle, mitä elämä voi olla monen lapsen kanssa.
 
Itse olen pyörittänyt arkea "yksin" 4 tenavan kanssa aikanaan.Sun viestisi kuulostaa kuin pyörittäisit suurta perhettä,etkä jaksa.Mutta mies,poika ja vauva syksyllä.Mielestäni täällä on suurempi perheisiä olemassa eikä lainkaan noin loppu.Sori,mutta en ymmärrä miksi noin rikki ja mikä tuossa pienessä perheessä noin vaikeaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi jestas! Mä pyöritän arkea ihan yksikseni ja lapsia on neljä. Niin ja opiskelen sekä käyn joinakin päivinä vielä töissäkin. Enkä ole apua saanut mistään. Enää en edes kysy. Eikös kahden aikuisen nyt luulis pärjäävän yhden pojan kanssa???

Olikohan tää nyt ihan aiheellista...

Musta tuntuu, että mä kaipasin enemmän apua ja tukea ja hoitoa neitille silloinkun oli vaan siis tyttö yksin, ainoa lapsi, ja kun se oli pieni. Kai se olis jotain sellasta, että elämäntilanteeseen kasvaminen oli vielä vaiheessa, kaipasi omaa elämäänsä enemmän kun oli vasta hetken tottunut siihen uuteen lapsen kanssa jne. Nyt kahden kanssa pärjää mennen tullen, kaikki sujuu jotenkin äärettömän helposti henkisesti ja jos meinaa tullakin totaallikypsyminen, sitä osaa jo itsensä koota jaksamaan kaikki taas alusta.

Ehkäpä ap: lle tekisi ihan hyvää saada sitä lastenhoito apua. Luulen että seuraavien lasten kanssa ei tule sitä enää sen kummemmin kaipaamaan kuin muutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Niin miksi tääkin meni taas äitien keskinäiseksi kilpailuksi tyyliin kuka jaksaa eniten...? :o

Mä en osallistu kilpailuun, mutta ymmärrän jos 4 lapsen yh-äitiä ihmetyttää ja ehkä jopa ärsyttää valitus siitä, ettei kaksi aikuista selviä yhden ( kahden ) lapsen kanssa...

Ja vaikka en ookaan yh eikä mulla ole neljää lasta niin kyllä mäkin sitä mietin, sorry.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Niin miksi tääkin meni taas äitien keskinäiseksi kilpailuksi tyyliin kuka jaksaa eniten...? :o
Niin, ja ne joilla ei lapsia oo ollenkaan, ei tajua sitten senkään vertaa. LAPSETTOMATKIN ON IHMISIÄ :headwall:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Niin miksi tääkin meni taas äitien keskinäiseksi kilpailuksi tyyliin kuka jaksaa eniten...? :o

En mä ainakaan kommenttiani niin tarkoittanut. Toin vain perspektiiviä aplle, mitä elämä voi olla monen lapsen kanssa.



Tosi järkevää, autto ap:tä varmaan ihan simona. :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja piparminttu:
Itse olen pyörittänyt arkea "yksin" 4 tenavan kanssa aikanaan.Sun viestisi kuulostaa kuin pyörittäisit suurta perhettä,etkä jaksa.Mutta mies,poika ja vauva syksyllä.Mielestäni täällä on suurempi perheisiä olemassa eikä lainkaan noin loppu.Sori,mutta en ymmärrä miksi noin rikki ja mikä tuossa pienessä perheessä noin vaikeaa.

Niin, kuten sanoin, kaikki eivät ole yhtä jaksavaisia kuin jotkut toiset. Minua on stressanut paljon myös se, että uudella paikkakunnalla on ollut vaikeaa saada ystäviä. Sekin ärsyttää, että sisko vetää apunsa pois vedoten johonkin absudiin hienhajuun. Mutta näitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos itse handlaa kaiken alusta loppuun.

Nyt menen katsomaan, mikä pojalla on. Yrittää nukkua ekaa kertaa ilman tuttia eikä nuku...

 
Alkuperäinen kirjoittaja vuh:
Alkuperäinen kirjoittaja piparminttu:
Itse olen pyörittänyt arkea "yksin" 4 tenavan kanssa aikanaan.Sun viestisi kuulostaa kuin pyörittäisit suurta perhettä,etkä jaksa.Mutta mies,poika ja vauva syksyllä.Mielestäni täällä on suurempi perheisiä olemassa eikä lainkaan noin loppu.Sori,mutta en ymmärrä miksi noin rikki ja mikä tuossa pienessä perheessä noin vaikeaa.

Niin, kuten sanoin, kaikki eivät ole yhtä jaksavaisia kuin jotkut toiset. Minua on stressanut paljon myös se, että uudella paikkakunnalla on ollut vaikeaa saada ystäviä. Sekin ärsyttää, että sisko vetää apunsa pois vedoten johonkin absudiin hienhajuun. Mutta näitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos itse handlaa kaiken alusta loppuun.

Nyt menen katsomaan, mikä pojalla on. Yrittää nukkua ekaa kertaa ilman tuttia eikä nuku...
Tulkaa lomalle tänne etelään: mä kyll hoidan jätkän, ja te voitte viettää miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. :hug:
 

Yhteistyössä