Nyt en saa unta, kun harmittaa oma käytökseni.

[tyhmä minä]

Alkusyksystä jaksoin vielä tsempata ja olla hyväntuulinen äiti. Jaksoi keskittyä kuuntelemaan lapsen juttuja ja vastailla hällä ystävällisesti, vaikka hän sen miljoona kertaa saattoi kysellä samoja juttuja.

Mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että vanhat kuviot ovat palaamassa takaisin. Eli saatan ihan turhasta äksyillä lapselle, vaikkei hän olekaan yhtään mitään pahaa minulle tehnyt. Tänääkin meni itsellä täysin hermot, kun 1 tärkeä tavara oli hukassa. No lapsi sen tavaran sitten löysi. Mutta sen jälkeen oli tosi syyllinen olotila ja pyytelin anteeksi omaa huonoa käytöstäni lapselta. Vieläkin tuo tilanne harmittaa itseä niin, ettei uni tule.

Miksi siis olen taas näin julmetun kiukkuisella ja pahalla tuulella? Pitäisi sentään olla ties' missä sfääreissä ja hyvällä tuulella, kun odotan. Tai sitten raskaushormonit ovat pistäneet pään taas näin sekaisin.

Sitä kanssa tässä illalla itsekseni hetken aikaa itkeskelinkin, kun mietin millaista suota se oli silloin kun eka oli vauva. Löysin oman itseni ja äitiyteni vasta kun tenava oli noin 2v. Toivottavasti tuo sama kuvio ei ole tiedossa. Kun tämä on kevät/kesävauva (riippuen milloin syntyy), niin toivoisin, että se valon määrä riittäisi pitämään mieleni tyynenä ja tyytyväisenä.

 

[tiedän tunteen]

Se kyllä kertoo ettet ole mikään huono äiti kun tunnistat itse asian ja podet syyllisyyttä myös siitä. Itse olen kanssa nyt toista kertaa raskaana ja pelkäsin jo etukäteen kiukkuanko lapselleni jos tulen uudelleen raskaaksi, koska myös esikoista odottaessa hormonit panivat pääni tosi sekaisin ja olin tosi ärtyisä ja pinna kireällä koko ajan, mutta silloin siitä joutui kärsimään vaan mieheni ja koirat välillä

Se on ihan hirveää ku tuntuu ettei pysty hillitsemään itseään yhtään ja saa kauheita raivareita ( tavarat lentää ja huuto raikaa) ja niiden jälkeen sitten kauhea syyllisyys ja itku kuinka on huono ihminen. Mutta se on onneksi ohimenevää ja nyt tuntuu jo että pahimmat skitsoilukohtauset on jo ohi. Se on just tärkeää että pyytää anteeksi lapselta jos on huutanut tai tiuskinut toiselle turhaan ja selittää että äiti on nyt vain niin väsynyt ja siksi kiukkuinen ja tietenki pitää antaa paljon hellyyttä ja rakkaudenosoituksia näiden kiukkuilujen vastapainoksi. Tsemppiä! Kyllä se siitä helpottaa!

 

[alkuperäinen]

Nostan tätä vielä