T
tyhmä minä
Vieras
Alkusyksystä jaksoin vielä tsempata ja olla hyväntuulinen äiti. Jaksoi keskittyä kuuntelemaan lapsen juttuja ja vastailla hällä ystävällisesti, vaikka hän sen miljoona kertaa saattoi kysellä samoja juttuja.
Mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että vanhat kuviot ovat palaamassa takaisin. Eli saatan ihan turhasta äksyillä lapselle, vaikkei hän olekaan yhtään mitään pahaa minulle tehnyt. Tänääkin meni itsellä täysin hermot, kun 1 tärkeä tavara oli hukassa. No lapsi sen tavaran sitten löysi. Mutta sen jälkeen oli tosi syyllinen olotila ja pyytelin anteeksi omaa huonoa käytöstäni lapselta. Vieläkin tuo tilanne harmittaa itseä niin, ettei uni tule.
Miksi siis olen taas näin julmetun kiukkuisella ja pahalla tuulella? Pitäisi sentään olla ties' missä sfääreissä ja hyvällä tuulella, kun odotan. Tai sitten raskaushormonit ovat pistäneet pään taas näin sekaisin.
Sitä kanssa tässä illalla itsekseni hetken aikaa itkeskelinkin, kun mietin millaista suota se oli silloin kun eka oli vauva. Löysin oman itseni ja äitiyteni vasta kun tenava oli noin 2v. Toivottavasti tuo sama kuvio ei ole tiedossa. Kun tämä on kevät/kesävauva (riippuen milloin syntyy), niin toivoisin, että se valon määrä riittäisi pitämään mieleni tyynenä ja tyytyväisenä.
Mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että vanhat kuviot ovat palaamassa takaisin. Eli saatan ihan turhasta äksyillä lapselle, vaikkei hän olekaan yhtään mitään pahaa minulle tehnyt. Tänääkin meni itsellä täysin hermot, kun 1 tärkeä tavara oli hukassa. No lapsi sen tavaran sitten löysi. Mutta sen jälkeen oli tosi syyllinen olotila ja pyytelin anteeksi omaa huonoa käytöstäni lapselta. Vieläkin tuo tilanne harmittaa itseä niin, ettei uni tule.
Miksi siis olen taas näin julmetun kiukkuisella ja pahalla tuulella? Pitäisi sentään olla ties' missä sfääreissä ja hyvällä tuulella, kun odotan. Tai sitten raskaushormonit ovat pistäneet pään taas näin sekaisin.
Sitä kanssa tässä illalla itsekseni hetken aikaa itkeskelinkin, kun mietin millaista suota se oli silloin kun eka oli vauva. Löysin oman itseni ja äitiyteni vasta kun tenava oli noin 2v. Toivottavasti tuo sama kuvio ei ole tiedossa. Kun tämä on kevät/kesävauva (riippuen milloin syntyy), niin toivoisin, että se valon määrä riittäisi pitämään mieleni tyynenä ja tyytyväisenä.