V
vieras
Vieras
V..tu tätä elämää!!
Kuulin tänään että mä olen HIRVEÄ ihminen.
Ettäs kehtasin valittaa vähän kun ukko kerrankin nous vauvan kanssa ja laitto koululaisen matkaan niin että sillä jäi puolet kamoista kotiin. Itse kipeenä ja raskaana ja aamulla jäin huonolla omalla tunnolla sänkyyn kun ukko tiuskien nous vauvan kanssa. Mulla oli sata kertaa pahempi olo kun sit kahen tunnin päästä heräsin ja huomasin että koko kämppä sekasin,kaikki unohtunu ja ukko vaan nettaillu koko aamun. Oli sentään vauvan syöttäny ja vaipan vaihtanu.
Siis voiko se olla noin vaikeeta joskus herätä ja kattoo että kaikki on ok,vähä siivoilla ja tehä jotain järkevää joskus..varsinkin kun toinen on kipee ja raskaana?!!?? AAARRGGHH!
Viime viikolla se saatto koululaisen kouluun niin "reippaasti" että se myöhästy,opettaja oli nyreä. Joka asiasta pitää muistuttaa,koko ajan kerätä sen sotkuja. JOS se tekee asioita se jättää ne puoltiehen AINA! Kasaa vaikka huonekalun ja jättää pahvit ja ruuvit ja meisselit lasten saataville ja mä oon taas HIRVEÄ kun viitsin huomauttaa et keräätkö pois!!?
Vaikka mä olen kotona niin ei se musta orjaa tee..sille kaikki tää arjen pyöritys ei oo mitään. Kaikki lasten hoidot,pyykit,järjestelyt ,siivoilut ei oo kato mitään..tossahan ne itekseen menee. Jos oon voinu raskauden takia huonosti enkä oo tehny kauheesti kotitöitä vaikka viikkoon niin kyllä siitä on muistutettu kuitenki aina vaikka on vakuuuteltu että ota rauhallisesti..
Mä oon vakaasti sitä mieltä et toi ei pärjäis viikkookaan yksin tässä huushollissa..jotenki se klaarais mutta esim lasten hampaita ei pestäis taikka kynsiä leikattais. Mulla on sellanen olo että mua ei arvosteta..hellyyttä harvoin eikä mua muisteta mitenkään. Ei edes yritä järjestää hetkiä kahen kesken eikä tee mitään tän parisuhteen hyvinvoinnille. Puhuttu on mutta ei toi PÄSSI tajua eikä opi mitään vaikka oon sille kertonu mistä tykkään tai ilahdun. Mä vaan nalkutan ja valitan ja oon kaikenlisäks hullu kun joskus kilahdan tän porukan ja kodin kanssa ja huudan niin että seinät raikaa!!
Mä kyllä hellin ja näytän tunteet..mut mitäs sitäkään tekemään kun yks on tunnevammanen eikä osaa niihin lähes koskaan vastata mitenkään kauheen romanttisesti..pa..kaa tää on ja piste!!
Kuulin tänään että mä olen HIRVEÄ ihminen.
Ettäs kehtasin valittaa vähän kun ukko kerrankin nous vauvan kanssa ja laitto koululaisen matkaan niin että sillä jäi puolet kamoista kotiin. Itse kipeenä ja raskaana ja aamulla jäin huonolla omalla tunnolla sänkyyn kun ukko tiuskien nous vauvan kanssa. Mulla oli sata kertaa pahempi olo kun sit kahen tunnin päästä heräsin ja huomasin että koko kämppä sekasin,kaikki unohtunu ja ukko vaan nettaillu koko aamun. Oli sentään vauvan syöttäny ja vaipan vaihtanu.
Siis voiko se olla noin vaikeeta joskus herätä ja kattoo että kaikki on ok,vähä siivoilla ja tehä jotain järkevää joskus..varsinkin kun toinen on kipee ja raskaana?!!?? AAARRGGHH!
Viime viikolla se saatto koululaisen kouluun niin "reippaasti" että se myöhästy,opettaja oli nyreä. Joka asiasta pitää muistuttaa,koko ajan kerätä sen sotkuja. JOS se tekee asioita se jättää ne puoltiehen AINA! Kasaa vaikka huonekalun ja jättää pahvit ja ruuvit ja meisselit lasten saataville ja mä oon taas HIRVEÄ kun viitsin huomauttaa et keräätkö pois!!?
Vaikka mä olen kotona niin ei se musta orjaa tee..sille kaikki tää arjen pyöritys ei oo mitään. Kaikki lasten hoidot,pyykit,järjestelyt ,siivoilut ei oo kato mitään..tossahan ne itekseen menee. Jos oon voinu raskauden takia huonosti enkä oo tehny kauheesti kotitöitä vaikka viikkoon niin kyllä siitä on muistutettu kuitenki aina vaikka on vakuuuteltu että ota rauhallisesti..
Mä oon vakaasti sitä mieltä et toi ei pärjäis viikkookaan yksin tässä huushollissa..jotenki se klaarais mutta esim lasten hampaita ei pestäis taikka kynsiä leikattais. Mulla on sellanen olo että mua ei arvosteta..hellyyttä harvoin eikä mua muisteta mitenkään. Ei edes yritä järjestää hetkiä kahen kesken eikä tee mitään tän parisuhteen hyvinvoinnille. Puhuttu on mutta ei toi PÄSSI tajua eikä opi mitään vaikka oon sille kertonu mistä tykkään tai ilahdun. Mä vaan nalkutan ja valitan ja oon kaikenlisäks hullu kun joskus kilahdan tän porukan ja kodin kanssa ja huudan niin että seinät raikaa!!
Mä kyllä hellin ja näytän tunteet..mut mitäs sitäkään tekemään kun yks on tunnevammanen eikä osaa niihin lähes koskaan vastata mitenkään kauheen romanttisesti..pa..kaa tää on ja piste!!
. Niin meilläkin elämä ollut tuollaista, mutta nyt musta tuntuu ainakin paremmalta. Ollaan keskusteltu mieheni kanssa paljon just noista asioista, aiemminkin kyllä mut se ei oo auttanut. Nyt kuitenki meil on mukavaa. Kotihommia tehdään yhdessä ja tietty mä teen niitä päivällä mitä ehdin ja jaksan. Yritetään saada molemmille omaa aikaa ja yhteistäkin aikaa vaalitaan. mä olen antanut miehelleni "tilaa" tehdä niinkuin hän itse parhaakseen kokee. en siis koko ajan neuvo ja korjaa hänen jälkiään ja tekemisiään. välillä kyllä päässä kiehuu, mut yritän ystävällisesti sanoo sille.toisinaan raivoankin :ashamed: ennenkaikkea olen vain todenut et miehet on miehiä ja niille ei voi mitään. ei ne opi ja tajua vaikka kuinka yrität -siis anna vaan olla niiden sellaisia kun ne on! voimia sulle! :saint:
Kyllä mä olen tienny mitä olen tehny kun tuon oon valinnu..ei sitä oo kadulta repästy lisääntymään. Ehkä jotku piirteet on sellasia et oon aatellu että kyllä se ajan myötä tajuaa..ja niin on tajunnukkin mutta on silti jotain piirteitä mitä inhoan. Ja jos kumppanissa on jotain pientä vikaa niin ei sitä tosta vaan "kiertoon" laiteta,sori vaan. Mä oon ollu sellasen miehen kanssa mistä harva on kuullukkaan. Ne sen sekoilut ja piirteet ilmeni VASTA 6 vuoden jälkeen ja kun lapsi oli parivuotias. Se suhde opetti varomaan mutta myös sen että suurempia pellelyitä mä en siedä..et kyllä mä KIERTOON osaan laittaa jos sikseen on! 
