K
kuka lienenkin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Keskustelu kanssasi on hyvin epäloogista ja sinne tänne tempoilevaa. Et pysty vatsaamaan kysymykseen, heittelet vaan hymiöitä.
Keskustelu kanssasi on hyvin epäloogista ja sinne tänne tempoilevaa. Et pysty vatsaamaan kysymykseen, heittelet vaan hymiöitä.
V
vieras
Vieras
Tutkijat toivovat avoimempaa puhetta äitiyden kielteisistä tunteista
Väestöliiton tutkijat toivovat, että äitiyteen liittyvistä kielteisistä tunteista alettaisiin puhua avoimemmin. Kuluneella viikolla Väestöliitto julkaisi Kristiina Janhusen ja Minna Oulasmaan toimittaman kirjan Äidin kielletyt tunteet, jossa 63 äitiä kertoo uupumuksesta, raivosta, aggressiivisuudesta ja häpeästä.
Etenkin äitien raivon ja vihan tunteita on aiemmin tutkittu vähän. Kielteiset, itsekkäät tai jopa tuhoisat tunteet eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia tai luonnottomia äitiydessä.
"Näitä esiintyy ihan kaikilla äideillä", Oulasmaa sanoi.
Vallalla olevan äitimyytin mukaan äitiys on kuitenkin pelkästään "onnellinen, luonnollinen, reipas ja iloinen tila", kuten kirjan kirjoittajiin kuuluva lastenpsykiatri Raisa Cacciatore kuvasi.
Monet ensimmäistä kertaa äidiksi tulevat saattavat siksi uskoa, että äitiyteen ei kuulu ikäviä tunteita. Ne yllättävät ja aiheuttavat häpeää sekä syyllisyyttä. Syntyy kierre, joka aiheuttaa lisää pahaa oloa. Kätketyt tunteet vain paisuvat, Cacciatore muistutti.
"Ei aina tarvitse olla naminamiharmoniaa hampaat irvessä", hän korosti.
Kirjaa varten äitejä pyydettiin lähettämään kirjoituksia kielletyiksi kokemistaan tunteista. Tutkijoille selvisi, että vastanneet pitivät vaikeana sellaisista tunteista puhumista, joissa oma hyvinvointi menee lapsen hyvinvoinnin edelle. Kuitenkin äidin on pakko ajatella myös omaa hyvinvointiaan, sillä lapsi toivoo kaiken huomion itselleen.
"Tasapainottelu sisältyy väistämättä äitiyteen", kirjassa todetaan.
Kielletyt tunteet liittyvät usein myös yksinäisyyteen, yksin vastuussa olemiseen. Kirjassa yksinäisyydestä kirjoittavat äidit ovat enimmäkseen naimisissa olevia ydinperheäitejä. Sukulaisten tukea on ehkä tarjolla vähän ja puoliso tekee töissä pitkää päivää. Yksi sitkeistä äitimyyteistä kirjan mukaan on, että äidin on hoidettava ja kasvatettava lapsi yksin.
"Äidit eivät kuitenkaan ole missään - tai olleet koskaan - yksin vastuussa lapsistaan", kirjassa muistutetaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat+toivovat+avoimempaa+puhetta+%C3%A4itiyden+kielteisist%C3%A4+tunteista/1135234858158
Väestöliiton tutkijat toivovat, että äitiyteen liittyvistä kielteisistä tunteista alettaisiin puhua avoimemmin. Kuluneella viikolla Väestöliitto julkaisi Kristiina Janhusen ja Minna Oulasmaan toimittaman kirjan Äidin kielletyt tunteet, jossa 63 äitiä kertoo uupumuksesta, raivosta, aggressiivisuudesta ja häpeästä.
Etenkin äitien raivon ja vihan tunteita on aiemmin tutkittu vähän. Kielteiset, itsekkäät tai jopa tuhoisat tunteet eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia tai luonnottomia äitiydessä.
"Näitä esiintyy ihan kaikilla äideillä", Oulasmaa sanoi.
Vallalla olevan äitimyytin mukaan äitiys on kuitenkin pelkästään "onnellinen, luonnollinen, reipas ja iloinen tila", kuten kirjan kirjoittajiin kuuluva lastenpsykiatri Raisa Cacciatore kuvasi.
Monet ensimmäistä kertaa äidiksi tulevat saattavat siksi uskoa, että äitiyteen ei kuulu ikäviä tunteita. Ne yllättävät ja aiheuttavat häpeää sekä syyllisyyttä. Syntyy kierre, joka aiheuttaa lisää pahaa oloa. Kätketyt tunteet vain paisuvat, Cacciatore muistutti.
"Ei aina tarvitse olla naminamiharmoniaa hampaat irvessä", hän korosti.
Kirjaa varten äitejä pyydettiin lähettämään kirjoituksia kielletyiksi kokemistaan tunteista. Tutkijoille selvisi, että vastanneet pitivät vaikeana sellaisista tunteista puhumista, joissa oma hyvinvointi menee lapsen hyvinvoinnin edelle. Kuitenkin äidin on pakko ajatella myös omaa hyvinvointiaan, sillä lapsi toivoo kaiken huomion itselleen.
"Tasapainottelu sisältyy väistämättä äitiyteen", kirjassa todetaan.
Kielletyt tunteet liittyvät usein myös yksinäisyyteen, yksin vastuussa olemiseen. Kirjassa yksinäisyydestä kirjoittavat äidit ovat enimmäkseen naimisissa olevia ydinperheäitejä. Sukulaisten tukea on ehkä tarjolla vähän ja puoliso tekee töissä pitkää päivää. Yksi sitkeistä äitimyyteistä kirjan mukaan on, että äidin on hoidettava ja kasvatettava lapsi yksin.
"Äidit eivät kuitenkaan ole missään - tai olleet koskaan - yksin vastuussa lapsistaan", kirjassa muistutetaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat+toivovat+avoimempaa+puhetta+%C3%A4itiyden+kielteisist%C3%A4+tunteista/1135234858158
Alkuperäinen kirjoittaja Jonsered:
Kyllä mä ihan alle kolmekymppinen olen, kaksi lasta joista vanhinkaan ei ole vielä 4 v täyttänyt ja pienempi kohta 1v3kk eli vauva-arki hyvinkin tuoreessa muistissa.
Ja peesaan aloittajaa! Ihan samaa olen ihmetellyt minäkin!
Alkuperäinen kirjoittaja kuka lienenkin:
Ja sun kanssako pystyy keskustelemaan, kun vääristelet asioita. Sillon se keskustelu kuule on aivan turhaa, juurihan nähtiin nytkin että ihan sama mitä minä sanon, sinähän se tiedät miten ne asiat ovat olleet.
V
Velliä velliä
Vieras
Ja sitä velliä tuputetaan jo parikuiselle, jonka suolisto ei vielä edes kestä viljaa, kun "ei siitä mitään tule".. Imettää ei jakseta kuin korkeintaan muutama hassu viikko. LApsen parhaasta ei tietoakaan. Surullista :*(
No juu. Emilynin näkemyksen ymmärrän sen suhteen että itsekin olen ollut tällainen tylsä tyyppi ennen lapsiakin, joten en juuri joutunut asioista lasten myötä luopumaan. Lapset ovat kulkeneet mukana minne ollaan menty ja mitä tehty. Tosin tältäkin pohjalta laskisin elämän muuttuneen, sillä vaikka lapset eivät juuri mitään ole vieneet, ovat he tuoneet paljon. Niin sitä isoa rakkautta ja rikkautta kuin tuota väsymystäkin aika-ajoin. 
Onnekas olin varmaan siinä että jo ennen esikoisen syntymää olin ns. varautunut pahimpaan. Siihen ettei meillä enää vauvan jälkeen nukuta, imetykset sun muut ei suju, lapsi sairastelee, itse on aivan poikki, tulee riitaa puoliskon kanssa turhista asioista... Loppupelissä monet jutut sujuivatkin sitten helpommin mitä olin kuvitellut.
*jäin nyt vaan miettimään yhteen toiseen ketjuun liittyen että ehkä arki ei ole niin raskasta ja kamalaa juuri siitä syystä ettei ole koskaan odottanutkaan sen olevan ihan helppoa*
Onnekas olin varmaan siinä että jo ennen esikoisen syntymää olin ns. varautunut pahimpaan. Siihen ettei meillä enää vauvan jälkeen nukuta, imetykset sun muut ei suju, lapsi sairastelee, itse on aivan poikki, tulee riitaa puoliskon kanssa turhista asioista... Loppupelissä monet jutut sujuivatkin sitten helpommin mitä olin kuvitellut.
*jäin nyt vaan miettimään yhteen toiseen ketjuun liittyen että ehkä arki ei ole niin raskasta ja kamalaa juuri siitä syystä ettei ole koskaan odottanutkaan sen olevan ihan helppoa*
Alkuperäinen kirjoittaja Velliä velliä:
Aattele, mua KÄSKETTIIN neuvolasta antamaan mun alle 3kk ikäiselle soseita. Ne varmaan aatteli mun yöunia tai jotain?
V
Viblsp
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:No juu. Emilynin näkemyksen ymmärrän sen suhteen että itsekin olen ollut tällainen tylsä tyyppi ennen lapsiakin, joten en juuri joutunut asioista lasten myötä luopumaan. Lapset ovat kulkeneet mukana minne ollaan menty ja mitä tehty. Tosin tältäkin pohjalta laskisin elämän muuttuneen, sillä vaikka lapset eivät juuri mitään ole vieneet, ovat he tuoneet paljon. Niin sitä isoa rakkautta ja rikkautta kuin tuota väsymystäkin aika-ajoin.
Onnekas olin varmaan siinä että jo ennen esikoisen syntymää olin ns. varautunut pahimpaan. Siihen ettei meillä enää vauvan jälkeen nukuta, imetykset sun muut ei suju, lapsi sairastelee, itse on aivan poikki, tulee riitaa puoliskon kanssa turhista asioista... Loppupelissä monet jutut sujuivatkin sitten helpommin mitä olin kuvitellut.
*jäin nyt vaan miettimään yhteen toiseen ketjuun liittyen että ehkä arki ei ole niin raskasta ja kamalaa juuri siitä syystä ettei ole koskaan odottanutkaan sen olevan ihan helppoa*
Peesailisin tuota viimeisintä kappaletta, eli itsekään en ole missään vaiheessa odottanut että vauva-arki olisi ollut helppoa. Ja hyvä etten odottanutkaan, niin väsynyt sitä oli. Toisaalta en kokenut siinä vaikeaksi muuta kuin sen väsymyksen, en niinkään sitä vauvan kanssa olemista. Mutta jos puhutaan elämästä lasten jälkeen, niin eihän vauva-arki kestä kuin sen vuoden. 2veetä esikoisen lähestyessä kyllä sen kanssa vaan on simppeliä tämä oleminen! Varaudun taas pahimpaan syksyllä. Tosin nyt saan välillä nukkuakin
:heart: Mies on jo urheana lupautunut yövuorojen jälkeen joskus valvomaan sen aikaa, että saan niitä aamun tunteja nukuttua, joista se oma pahin väsymykseni tuli. Ei yösyötöistä niinkään koska vauva oli vieressä.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Siltä osin kyllä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että minusta tuntuu siltä että se on jotenkin harvinaista, että on ollut realistinen mielikuva vauva-arjesta. Joillekin se on kauhistus jos vauva ei heti nuku kokonaisia öitä jne. Onko ihmiset sitten vaan niin tottuneita siihen, että kaiken pitäisi mennä juuri kuten he haluavat ja edes pieni vauva ei saisi sitä hetkeksikään muuttaa..
K
kuka lienenkin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Miten voi leppoisasti mennä yösyötöt ja samaan aikaan olla ihan rikki yövalvomisien kanssa? Kuka tässä nyt puhuu sekavia.
S
Salama McQueen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:Osittain totta, mut toisaalta en ymmärrä, että miks kaikki pitäis sit tehdä vaikeimman kautta ja väsyttää sillä itsensä, ja kukaan ei kait oo väsyneenä kovin hyvä äiti?
Välillä on ihan hyvä mennäkin siitä mistä aita on matalin
Taas samaa mieltä.
Saako sillä kirkkaimman kruunun kun tekee kaikki aina vaikeimman mukaan?
Eikö meillä kaikilla ois mukavampaa kun osattais vähän löysätä sitä pipoa?
En ole lukenut sitä ketjua, enkä ole vastaavaa edes huomannut ympärilläni 
Mistä väite on peräisin? Mä kun taasen olen enemmän törmännyt siihen, että vauva on jokin ihme, mikä rajoittaa kaikkea muuta elämää ja että, nyky äidit ovat erityisen tietoisia siitä mitä muut ajattelevat ja ovat erityisen huolissaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Alkaen odotusajan ruokavaliosta...
Mistä väite on peräisin? Mä kun taasen olen enemmän törmännyt siihen, että vauva on jokin ihme, mikä rajoittaa kaikkea muuta elämää ja että, nyky äidit ovat erityisen tietoisia siitä mitä muut ajattelevat ja ovat erityisen huolissaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Alkaen odotusajan ruokavaliosta...
N
neukkis
Vieras
J
juups
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja d u m b o:En ole lukenut sitä ketjua, enkä ole vastaavaa edes huomannut ympärilläni
Tämä taas johtuu aivan siitä, että me jo lapsemme tehneet äidit pelottelemme nuoret ja vasta ekaa odottavat äidit ihan pihalle. Eihän heillä voi olla muuta tietoa kuin se kokeneimmilta kuultu. Ja se tieto ei aina ole ihan vähän väritettyä....
Täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Eiköhän se väsyminekin kuulu siihen vauva-arkeen. Toisaalta sitäkään ei enää välttämättä haluttaisi tuntea, kohdata sitä ihmisen rajallisuutta - väliaikaisesti. Vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat rytmin hakemista ja aika menee kyllä pian ohi eikä muistakkaan sitä enää vuosien päästä.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:Osittain totta, mut toisaalta en ymmärrä, että miks kaikki pitäis sit tehdä vaikeimman kautta ja väsyttää sillä itsensä, ja kukaan ei kait oo väsyneenä kovin hyvä äiti?
Välillä on ihan hyvä mennäkin siitä mistä aita on matalin
olet toki oikeassa. mutta sitten on heitä, jotka ajattelevat kaikki aren asiat vain navan kautta ja joille on kirosana edes sanoa, että joskus se lapsen paras ei ole välttis sen äidin paras. ja se on vaan kestettävä, mikään ei ole ikuista pienessä vauva-ajassa. ( punainen vaate on esim tämä, että äiti on jo ennen lapsen syntymää päättänyt, että hän ei imetä ja se siitä. piste. asiasta ei keskustella eikä sitä päätöstä saa kyseenalaistaa koska äidillä on siihen oikeus. mihin jää vauvan oikeus? )
mutta kohtuus kaikessa, sen luulisin kaikkien ymmärtävän.
Mä en ole kuullut yhdestäkään tollaisesta, jolla ei olisi hyvää henkilökohtaista syytä...
En ole lapseton, enkä kääpä. Silti en ota paineita vauvasta. En ole vielä yöhoitoon antanut, enkä moneksi tuntia päivisin, eletään rennolla tyylillä ja yösafkat+unet nautittiin äidin vieressä kunnes alkoi niin paljon potkia että siirtyi omaan sänkyyn. Yöheräily ei ole kivaa, mutta kuuluu asiaan ja aikansa kutakin. Tottakai elämä muuttui totaalisesti vauvan myötä, mutta ei se ylivoimaista ole. Kieltämättä joistakuista äideistä tulee kuva että ei haluta luopua siitä aikasemmasta elämästä ja alusta asti on ongelma vauvan yöheräilyt jne....
S
Salama McQueen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kotipsykologi:
Niin no. Mä olen valvonut öisin kaksi vuotta pääsääntöisesti ja sitä ennenkin satunnaisesti yhden vaavin ja raskauksien kanssa. Ja jos jostain syystä tulisin vielä raskaaksi, se on takuulla varma asia, että tekisin kaikkeni, että lapsi nukkusi paremmin, ei huvita kohdata ihmisen rajallisuutta yhtään enempää nyt. Ekat kuukaudet rytmin hakemista, olisikin...
Kyllä minä olisin ollut vain pettynyt, jos vauva ei olisi muuttanut minun elämääni. Sitä oikein odotin ja olinkin siihen valmis (yöjuoksut juostu) iänkin puolesta.
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:Alkuperäinen kirjoittaja Kotipsykologi:
Niin no. Mä olen valvonut öisin kaksi vuotta pääsääntöisesti ja sitä ennenkin satunnaisesti yhden vaavin ja raskauksien kanssa. Ja jos jostain syystä tulisin vielä raskaaksi, se on takuulla varma asia, että tekisin kaikkeni, että lapsi nukkusi paremmin, ei huvita kohdata ihmisen rajallisuutta yhtään enempää nyt. Ekat kuukaudet rytmin hakemista, olisikin...
Tiedätkö miksi en ole tehnytkään toista lasta. Juuri siksi kun en jaksaisi sitä useamman vuoden kestävää väsymistä. Nautin siitä vauvan tuomasta muutoksesta, mutta väsymykset nukuin poist yhtäaikaa vauvan kanssa kun ei tarvinut niitä isompia hoitaa. Siksi odotan nytkin useamman vuoden ennen kuin meidän perheeseen tulee toista lasta - jos on tullakseenkaan.
Alkuperäinen kirjoittaja d u m b o:En ole lukenut sitä ketjua, enkä ole vastaavaa edes huomannut ympärilläni
Ihan samaa mietin tätä ketjua lukiessani! Menisikin äidit joskus siitä, mistä aita on matalin, niin paljolta porulta säästyisivät. Itse en ota asioita turhan vakavasti ja toteutan kohtuu kaikessa- mentaliteettia. Ja mun mielestä vaikka vauva on tärkein, sen ei tarvitse olla kaiken napa koko ajan.
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Tästä (ja monesta muustakin kirjoituksesta ) tulee mieleen, että eikö tosiaan niistä vauva-ajan huonoista puolista tosiaan vieläkään saa puhua? Itse olin mielestäni suht hyvin varautunut vauva-arkeen, enkä kokenut mitenkään ylitsepääsemättöminä yövalvomisia, mutta olen kyllä sanonut ääneen monellekin, että kyllä sitä välillä sai purra tyynyä kun toinen ei vaan nukkunut. Ei siinä ole musta mitään pahaa, jos toteaa kuinka väsynyt on ja kyselee kokemuksia muilta. Tuntuu taas että kyllä mammat kyttää, kellä on levein hymy ja kirkkain kruunu...
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:Osittain totta, mut toisaalta en ymmärrä, että miks kaikki pitäis sit tehdä vaikeimman kautta ja väsyttää sillä itsensä, ja kukaan ei kait oo väsyneenä kovin hyvä äiti?
Välillä on ihan hyvä mennäkin siitä mistä aita on matalin
Taas samaa mieltä.
Saako sillä kirkkaimman kruunun kun tekee kaikki aina vaikeimman mukaan?
Eikö meillä kaikilla ois mukavampaa kun osattais vähän löysätä sitä pipoa?
Tuossakin on ideaa... =)
nimim. sen mahdollisen kolmannen kanssa varmaan tulee otettua muutama asia rennommin
