Ny kaikki kuulemane muistovärssyt tähän!!!!

Nyt pitäis löytää/keksiä ihana muistovärssy tai -lause isän muistokukkiin hautajaisiin...

Pää lyö tyhjää. Auttakaa mua, mielellään saisi olla jotain vähän erikoisempia ts. harvemmin käytettyjä sanoja.

 

Soita tuuli, kerro ikävämme
uni kaunis anna isällemme.

 

Sydän on raskas ja matka pitkä,
pohjaton kaipuu ja ikävä.
Ei sitä arvaa ihmismieli
miten lyhyt voi olla elämä.

Isää rakkaudella muistaen ja kaivaten....


Tuo oli miun kukkalaitteessa iskälle, tuli ihan omasta päästä kun ajettiin kohti sairaalaa iskää noutamaan :'( Oliko isäsi muuten minkä ikäinen? Meiän iskä ehti täyttää 55 muutamaa kk aiemmin.

 

Päivänä keväisen kirkkaana,
isä erkanit luotamme pois.
Sinä rakensit vahvan sillan,
jolla lapsesi kulkea vois.
Sen sillan toisessa päässä,
viel' kerran isän tavata vois.


Tuon päivänä keväisen kirkkaanahan voi muuttaa sopivammaksi kun ollaan menossa jo sksyä kohti!

Voimia!

 

Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.

Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää.

Osa maailmasta on kadonnut,
osa meistä,
eikä mitään siitä, mikä jäi
ole entisellään.
Sinä et ole täällä.

Älä itke sitä,
että yhteinen aika on ohi,
vaan iloitse siitä,
että se on ollut.

Ensin tulee suru
kaatuu päälle kuin raskas seinä.
Sitten kyyneleet.
Ikävä tulee viimeisenä.
Se tervehtii joka aamu,
etsii päivällä yhteisiä asioita,
paikkoja, iltaisin se toivottaa
hyvää yötä ja valvottuina,
tuskaisina öinä
se hellittämättä pitää kädestä.

Vaan, kun kuuntelen tarkoin,
sydämelläni kuuntelen,
sinä sittenkin kerrot:
- Teihin jäin.

 

Hyvän ihmisen muisto,
miten mieltä se lämmittää,
miten aina sen soinnuista sieluun,
sävel kirkas soimaan jää

 

Sydän on raskas ja matka pitkä,
pohjaton kaipuu ja ikävä.
Ei sitä arvaa ihmismieli
miten lyhyt voi olla elämä.

Isää rakkaudella muistaen ja kaivaten....


Tuo oli miun kukkalaitteessa iskälle, tuli ihan omasta päästä kun ajettiin kohti sairaalaa iskää noutamaan :'( Oliko isäsi muuten minkä ikäinen? Meiän iskä ehti täyttää 55 muutamaa kk aiemmin.

Tuo oli kyllä ihana. Isä täytti keväällä 68, mutta oli ikäisekseen tosi hyväkuntoinen ja hyväkuntoisen näköinen... Aivan liian aikaisin hän lähti.

Olis mukava laittaa jotain, mikä viittaisi isän luonteeseen. Hän oli kiltti sanan varsinaisessa merkityksessä. En muista hänen käyttäytyneen ikinä vihaisesti, vaikka suuren perheen isänä monesti syytä olisi ollutkin joskus puhua vihaisesti tms... Vaikka lapsenlapsia on jo 56, niin hän oli silti jokaisesta lapsesta ja lapsenlapsesta ylpeä, iloinen ja kiinnostunut meidän kaikkien kuulumisista.

 

Sydän on raskas ja matka pitkä,
pohjaton kaipuu ja ikävä.
Ei sitä arvaa ihmismieli
miten lyhyt voi olla elämä.

Isää rakkaudella muistaen ja kaivaten....


Tuo oli miun kukkalaitteessa iskälle, tuli ihan omasta päästä kun ajettiin kohti sairaalaa iskää noutamaan :'( Oliko isäsi muuten minkä ikäinen? Meiän iskä ehti täyttää 55 muutamaa kk aiemmin.

Tuo oli kyllä ihana. Isä täytti keväällä 68, mutta oli ikäisekseen tosi hyväkuntoinen ja hyväkuntoisen näköinen... Aivan liian aikaisin hän lähti.

Olis mukava laittaa jotain, mikä viittaisi isän luonteeseen. Hän oli kiltti sanan varsinaisessa merkityksessä. En muista hänen käyttäytyneen ikinä vihaisesti, vaikka suuren perheen isänä monesti syytä olisi ollutkin joskus puhua vihaisesti tms... Vaikka lapsenlapsia on jo 56, niin hän oli silti jokaisesta lapsesta ja lapsenlapsesta ylpeä, iloinen ja kiinnostunut meidän kaikkien kuulumisista.

Mulla pyörii "kielen päällä" yksi tosi kaunis mikä meillä oli appiukon kukkalaitteessa mutta kun ei saa millään sitä ulos... Se oli just ihana kiltille isälle..

 

Entäs tämä?


On isän neuvot loppuneet,

hän hiljaa nukkui pois.

Näin emme olis' tahtoneet,

on meiltä paljon pois






On lyhyt, ainakaan minä en ko. tilanteessa oikein pitkää pystyisi lukemaan.

 

Hautaustoimistoissa on kansioihin koottu värssyjä, kannattaa käydä kysymässä.

 

Tuli muuten vielä mieleen se maanantaiaamu, kun isä kuoli. Hän makasi sairaalasängyssä kasvot ikunaan päin. Hengitteli tosi hitaasti ja vaikeasti. Huoneessa oli hämärää vaikka pilvien takana oleva aurinko oli jo noussut.

Hengitys loppui ja kohta sitten sydän lakkasi lyömästä. Juuri samalla hetkellä aurinko tuli pilven takaa ja valaisi isän kasvot todella kirkkaasti.
Se tuntui oikeasti ihan samalta kirkkaudelta mikä taivaassa isällä on.


Voisko joku hyvä 'runoniskijä' keksiä mulle jotain värssyä tuosta aamusta. Vaikka itseki oon joskus runoja rustannut, niin nyt se ei oikeen tahdo onnistua.... Kiitos jos vaan joku viitsii...

 

http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?d52f3310-18c4-435a-967f-f10bbb7dc103
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?2fa97f1d-30b7-4c05-9bbf-c40c3ba9a6ea
http://www.huiskula.fi/kyruukku.asp?viewID=1316&newsID=173
http://www.floristi.net/varssytekstit.html

 

Itsellä oli värssy omalle isälle (joka nukkui täysin yllättäen pois) tällainen,

Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan

Toisaalta meidän iskällä ei tainut olla tuo elämäkään mikään huono, mutta jotenkin itseä lohdutti se ajatus että edessä on jotakin parempaa

 

Uppista....

 

Kiitos leikeistä lapsuuden,
kiitos ajasta jälkeen sen.

Tässä olit vielä äsken...
nyt olet kaiku ja tuuli,
kaukaa katsova iltatähti,
pilvi taivaanrannalla.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
sun tähteäs kirkasta seurataan.

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden
- tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

Oli sulla sydän niin lämmin hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt kaikkesi annoit
ja meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistos kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Tässä muutama, kaikkia jotka olen kuullut en jaksa kirjoittaa.

 

Meil oli vaa veljellä

Sinua ikuisesti muistaen
Sinua ikuisesti rakastaen

 

Voi miten nättejä... ihan alkoi kurkkua kuristaa, kun näitä lukee. Itse luin kummitätini hautajaisissa tällaisen:

Katso kuinka kauniita lintuja järvellä,
olisit iloinnut niistä
Ja äkkiä pois lintu lentää siivin välkkyvin
ja linnun lento olet itsekin.

 

Muutama vielä...


...Älä mieti sitä että aurinko laski,
vaan muista,
kuinka kauniisti se hymyili...

Tyyntyy tuuli lohduttaen,
kirkastuu varjot veen,
yli taivaan sillan
soi kutsu valoon ikuiseen.

On tuska, sairaus, kyyneleet nää,
sun kahdaltasi ohi kaikki tää.
Nyt aurinko kirkas ja lämöinen
on paistava sulle ikuinen.

Näin aukeaa portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.

Olet löytänyt elämän määrän.
Olet löytänyt rauhan maan.

 

Uupunut matkaaja
rannalla himmeän maan
astui aurinkolaivaan
suureen valkeaan.

----

Tämä värssy oli meidän mummon kukkalaitteessa. On jotenkin lohdullinen ja kaunis, muttei ihan tavallisin.

 

Uupunut matkaaja
rannalla himmeän maan
astui aurinkolaivaan
suureen valkeaan.

----

Tämä värssy oli meidän mummon kukkalaitteessa. On jotenkin lohdullinen ja kaunis, muttei ihan tavallisin.

Tuo astui aurinkolaivaan kolahti. Mutta tuo uupunut matkaaja ei oiken passaa iskään....

 

Sinä teit tiettäväksi elämämme tiet,
sinä täytit elämämme ilolla
-isälleni-

tuli pieni enkeli papan luokse kuin kevyt tuulen henkäys,
kuiskasi korvaan: nyt sun aika mennä on.

-rakkaalle papalleni,pojantytär ja pojan tyttären poika jota et koskaan nähnyt-

isä oli 43v(-92) kuollessaan ja pappa taisi olla 84vuotias(-05). muistan vieläkin sen kun pappaa lähdettiin viemään sieltä kappelista..tuntu semmoselta niiku isä ois seurannu siellä hautuumaan portilla.

 

mun suosikki on se loppuunkulunut eino leinon värssy:

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

harmi etten löytänyt sitä kokonaisuudessaan kun käsittääkseni se on alunperin pidempikin?

 

mun suosikki on se loppuunkulunut eino leinon värssy:

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

harmi etten löytänyt sitä kokonaisuudessaan kun käsittääkseni se on alunperin pidempikin?

 

koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,yhtäkkiä huomaa,se päättyikin tähän.

 

Sydän itkee hiljaa... luonto on vaiti
kuin aavistaen suuren surun/tuskan,
surun/tuskan johon samalla sekoittuu kiitollisuus
kiitollisuus siitä että olit osa elämääni