Ny kaikki kuulemane muistovärssyt tähän!!!!

koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,yhtäkkiä huomaa,se päättyikin tähän.

kun sammuu sydän läheisen, on aika surun hiljaisen

 

Mun isä kuoli viime vuonna,ollessaan 36-vuotias. Itse tälläisen keksin.

"Hiljaa sielusi luotamme lähti,olit minulle kirkkain tähti. Miks täytyi isä rakkain maailmasta poistaa,nyt hän ei voi minulle enää loistaa."

Voimia kaikille isänsä menettäneille!

 

Lämmin :hug: sulle, ja osanottoni.
Mun isä kuoli 25.1. ja täysin yllättäen. Perusterve 57 vuotias oli hän :heart:
Ja niin kovin rakas..

Mun kukkavihossa oli :
Kallista särkyi mit´elo ei toista,
tuntuu kuin pala ois sydämmestä poissa. (en pidempää halunnut, kun en ois sitä pystnyt lukeen..)
Nuorimmalla veljellä oli tuo "on isän neuvot loppuneet.."
Ja keskimmäisellä
" Suo anteeksi, Isä
kyyneleet nää.
Ne Rakkautta on
ja ikävää."

Ja meiltä lapsilta oli kuolinilotuksessa
"Kun loistat tähtenä iltataivaan
muistathan lapsias päällä maan.
Teit eestämme, Isä, niin paljon työtä,
siitä Sinulle kiitos,
ja hyvää yötä" :'(

Voi luoja..Itkuhan se taas tuli...

 

Tulipa yllättäen tämä aloitukseni esille. Kiitos teille värssyistä ja haleista, voimia ja luottamusta eteenpäin Sulle Lasisilmä!

Tällä hetkellä tuntuuu, että se pahin aika on lipumassa ohitse. Isän kuolemasta voi jo puhua vieraillekin ilman itkua. Usein kuitenkin mielessä toive siitä, että isä olisi vielä täällä. Tuntuu, niin epäreilulta, että juuri hänet otettiin pois. Niin moni lapsi ja lapsenlapsi jäi häntä kaipaamaan. Niin monen elämä teki äkkikäännöksen tuntematomaan isäni kuollessa...

Välillä on olut kausia, jolloin kuolemaa ei edes pysty ajattelemaan. Eikä halua. Ihmeellinen tarve uskotella itselle, että kaikki on niin kuin ennenkin...
Tosiaan, itku tuli viimeksi viime viikolla, kun esikoinen (3,5v) tokais kesken ruokailun, että mulla on pappaa niin kova ikävä, onko sullakin äiti? Kauhelta tuntuu ajatella, että tulevaisuudessa kuopukseni ei muista hänelle niin tarkeästä papasta mitään.. Pappansa kuollessa hän oli vajaan 2 vuoden ikäinen...

 

Tulipa yllättäen tämä aloitukseni esille. Kiitos teille värssyistä ja haleista, voimia ja luottamusta eteenpäin Sulle Lasisilmä!

Tällä hetkellä tuntuuu, että se pahin aika on lipumassa ohitse. Isän kuolemasta voi jo puhua vieraillekin ilman itkua. Usein kuitenkin mielessä toive siitä, että isä olisi vielä täällä. Tuntuu, niin epäreilulta, että juuri hänet otettiin pois. Niin moni lapsi ja lapsenlapsi jäi häntä kaipaamaan. Niin monen elämä teki äkkikäännöksen tuntematomaan isäni kuollessa...

Välillä on olut kausia, jolloin kuolemaa ei edes pysty ajattelemaan. Eikä halua. Ihmeellinen tarve uskotella itselle, että kaikki on niin kuin ennenkin...
Tosiaan, itku tuli viimeksi viime viikolla, kun esikoinen (3,5v) tokais kesken ruokailun, että mulla on pappaa niin kova ikävä, onko sullakin äiti? Kauhelta tuntuu ajatella, että tulevaisuudessa kuopukseni ei muista hänelle niin tarkeästä papasta mitään.. Pappansa kuollessa hän oli vajaan 2 vuoden ikäinen...

Joo no täällä kanssa välillä parempia päiviä ja välillä niitä tosi huonoja. La lspdet meilläkin ihan hukassa.
Pappa oli niille tosi läheinen ja jokanen lapsenlaps (4kpl) oli papalle maailman tärkein.
Mein poika 6v ja samanikäinen serkkupoikansa juttelivat mammalla nukkumaan mennessään kanssa aivan uskomattoman fiksuja juttuja. kuuntelin ovella, kun pojat puhui että juttelevat papalle silti, vaikka pappa onkin taivaassa. Ja kyllähä mä yritän ne itkuni itkeä näin iltasella kun lapset on jo nukkumassa, mutta kyllä me joka päivä yhdessäkin tirautetaan

 

käviskö tästä joku kohta:

Ota hänet vastaan suuri pyhä Jumala
Ota hänet vastaan kaipaavia lohduta
Ota hänet vastaan taivaan kotiin avaraan
Ota hänet vastaan iloon loppumattomaan

Ota hänet vastaan tuuli hiljaa puhaltaa
Ota hänet vastaan virta kantaa kulkijaa
Ota hänet vastaan rantaan suuren rauhan maan
Ota hänet vastaan kotisatamaan

Ota hänet vastaan meillä on niin ikävä
Ota hänet vastaan murheellisten ystävä
Ota hänet vastaan, virta yli pimeyden
Ota hänet vastaan, syli rakkauden.

 

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

 

isäni muistokirjoitukseen kirjoitin näin:
"suo anteeksi isä kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää"

 

Kiitos leikeistä lapsuuden,
kiitos ajasta jälkeen sen.

Tässä olit vielä äsken...
nyt olet kaiku ja tuuli,
kaukaa katsova iltatähti,
pilvi taivaanrannalla.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
sun tähteäs kirkasta seurataan.

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden
- tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

Oli sulla sydän niin lämmin hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt kaikkesi annoit
ja meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistos kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Tässä muutama, kaikkia jotka olen kuullut en jaksa kirjoittaa.

 

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Tää olis varmaan hyvä, lapseni menetti äkillisesti isänsä (emme olleet enää yhdessä isänsä kanssa). Oman käden oikeutta epäillään, joten tämä saattaisi olla hyvä. On vain niin pitkä, etten tiedä miten tämän pystyn lukemaan, lapseni tuskin pystyy ainakaan

 

meillä oli pikkuveljellä lyhyesti mutta kaikenkattava

"sinua ikuisesti rakastaen, sinut ikuisesti muistaen"

 

Tuo "nyt olen vapaa ja mukana tuulen" jne on kaunis kyllä, mutta se EI OLE Eino Leinon kirjoittama, niin kuin täälläkin joku jo ehti väittää. Eli ei kannata ainakaan kuolinilmoitukseen laittaa Eino Leinon nimeä perään...

 

Maa kukkaa köyhempi, taivas enkeliä rikkaampi

 

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä

Tullutkin näköjään jo pariin otteeseen..

 

Kiitos leikeistä lapsuuden,
kiitos ajasta jälkeen sen.

Tässä olit vielä äsken...
nyt olet kaiku ja tuuli,
kaukaa katsova iltatähti,
pilvi taivaanrannalla.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
sun tähteäs kirkasta seurataan.

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden
- tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

Oli sulla sydän niin lämmin hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt kaikkesi annoit
ja meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistos kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Tässä muutama, kaikkia jotka olen kuullut en jaksa kirjoittaa.

 

Mä laitoin viimeksi, 'kuolema ei ole loppu, vaan uusi alku'.

 

Lähdön hetken tullen jää muisto ikuinen.

 

Muutama vielä...


...Älä mieti sitä että aurinko laski,
vaan muista,
kuinka kauniisti se hymyili...

Tyyntyy tuuli lohduttaen,
kirkastuu varjot veen,
yli taivaan sillan
soi kutsu valoon ikuiseen.

On tuska, sairaus, kyyneleet nää,
sun kahdaltasi ohi kaikki tää.
Nyt aurinko kirkas ja lämöinen
on paistava sulle ikuinen.

Näin aukeaa portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.

Olet löytänyt elämän määrän.
Olet löytänyt rauhan maan.

 

:'(

 

Muistovärssyjä löytyy yli 600 http://www.kuolinilmoitukset.fi/sivut/muistovarssyja
ja samalla sivustolla on myös värssyhaku ja kuolinilmoituksen suunnitteluohjelma

 

tää ei kyll oo runo, mutta veljestä tälläsen kirjotin, kun päähän vaan tuli:
Minulle on yritetty opettaa, että kaikkea ei saa mitä haluaa.
Teidän, että kaikkea ei saa mitä haluaa.
Rahalla saadaan esineitä/asoita arkipäiväämme, mutta rakkauttahan ei kuitenkaan saa rahalla.
Rakkaus voi olla vaikeaa saada, se täytyy ansaita aina eritavalla.
Rakkaus on mielestäni tärkein asia elämässä, koska rakkautta on olemassa erinlaista.
Mutta tässä minulle herää kysymys, että mitä olemme tehneet ansaitaksemme tärkeän ihmisen menettämisen?
Emme saa edes rahalla takaisin häntä. Miksi?
Mutta meillä silti pysyy se tärkein asia, eli rakkaus.
Rakkaus muita kohtaan, ja tarkoitan myös veljeäni. Emme ikinä saa unohtaa sitä.
Hän toi meille lämpöä elämään, ja rakkautta.
Muistakaamme, että rakkaus kulkee ikuisesti kanssamme.

^ sori, on toi vähän tyhmä.. mutt jotenki tuli vaa tollane mieleen.. en kyllä yhtään tiiä mistä. On vain niin kova ikävä omaa veljeä.. Veljeni kuoli 5kk sitten. kerkesi juuri täyttää 20. Hän kuoli aivokalvon tulehduksen aiheuttamaan veren myrkytykseen.. Hän oli juuri lomilla armeijasta. Kaipaan sinua rakas veljeni.. <3

 

Oma Isänu nukkuin pois heinäkuussa 2011, keksin sitten hautajaisiin tämmöisen värssyn Isälle. ikävä :'(


Isä tippuu kyynel mulla, koska en voi enään vierees tulla.
Toivon että olet luonani joka hetki, tai tee edes luokseni joskus retki.
Ole silloin vastassa meitä, kun olemme tulevia enkeleitä.<3

 

näin taivaan isä päätti sen
sydämen lyönnin viimeisen.
hän kotiin kutsui väsyneen,
rauhaan ja onneen iäiseen.

 

Vinkki näin itsekin juuri isäni menettäneenä,
ota muistovärssy joka ei niin pitkä.
Vaikka tuntisit kuinka olevasi vahva luonne se tilanne arkun äärellä onkin sitten ihan toista.
Itsellänikin oli suhteellisen lyhyt ja ihan nätti ja kuitenkin osan tekstistä pitikin mieheni lukea.

 

Mulla oli mummon kukkavihossa tällainen:

Taas valo viiltää taivanraantaa, se päivän yöstä erottaa.
Nyt on aika pois se antaa jota niin paljon rakastaa.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin.